Fasaani ei pettänyt

Teimme Lavajärven laskennan keskiviikkona, sää oli mitä parhain. Pakkasta pari astetta eikä tuullut, aurinko paistoi sen mitä paistoi täysin kirkkaalta taivaalta. Ei voisi olla upeampaa keliä missä tarpoa.
Lintuja näimme vähänlaisesti mutta pääsimme normaaliin talvilintulaskennan lajimäärään kun lajisto lopulta lopuksi ynnättiin, niitä kertyi kaikkiaan parisenkymmentä.

Valtalajiksi tuli yllättäen kaikille tuttu varislintu, mustapuhuva naakka, niitä nähtiin neljä eri "parvea" ja saimme yhteismääräksi 48 lintua. kolmenkymmenen kerhoon pääsevät tiaiset, tali ja sini. Muista ei sitten kannata puhuakaan. Sen verran voisi kyllä mainita että Laurilan aukealta löytyi yksinäinen isolepinkäinen. Iso lanttu on hyvä talvilaji jonka toivoisi näkevänsä vielä omalla pihamaallaan. Pyrstotinttejä merkittiin yksi lintu vaikka hyvin tiedetään että tintit liikkuvat parvissa, havaitsimme äänestä tämän linnun järven toisella puolen. Parvea emme saaneet näkyviin vaikka tovin sitä haettiin.

Vaseti Timo Palomäen kuvaamana

Kävelylenkki oli pitkä, matka sujui kaikin puolin hyvin aina puoleen väliin asti mutta sitten iski minulle stoppi. Kun ei jalka nouse niin se ei nouse. Täytyi jättää lenkki kesken. Vaikka kesken jättö ei ollut mikään sielun syviä tuntoja miellyttävä kokemus niin se vain täytyy hyväksyä. ne kävelevät jotka pystyvät! Mitenkä on sitten tulevien muiden laskentojen kanssa? Ehkä täytyy ottaa järki käteen ja myöntää vajavaisuutensa. Miksi lähteä kävelyreissuun jos on vaarana jälleen keskeyttäminen! On paljon fiksumpaa tunnustaa että ei pysty ja pysyä poissa. Kyllähän noita reissuja on jo tullut käveltyä riittämiin, nyt on aika toisenlaisten pyrintöjen.

Meitä oli tänään mukana kolme lintumiestä, Antero Ylöjärveltä,  Kari Komista ja sitten meikämanne. Matka eteni tällä porukalla hyvin sujuvasti, siinä käytiin kaikkien tapahtuneet läpi ja puitiin yhteistuumin vallitsevat tilanteet niin kunnalliselämässä ja valtiollisellakin tasolla. Se on aika mielenkiintoista puhua ja havaita muidenkin miettivän samoja asioita. Eniten kuitenkin ajatuksia vaihdettiin lintumaailmasta, onhan kaikilla kokemusta enemmän ja vähemmän tipujen tilanteista. Niistä keskusteluita saisi kunnon romaanin aikaiseksi.

Lavajärven laskenta on kierretty vasta parisen vuotta joten sen kokonaiskertymä lintulajeista on vielä aika pieni mutta kyllä se määrä siitä karttuu, tänään saimme jälleen yhden uuden lajin kun kotoiselta ruokinnalta tavoitettiin fasaani joka oli syömässä kauransiemeniä. Se oli aika yllättävä havainto mutta se otettiin hyvillään vastaan. Nyt on sitten aika suunnata kohti vuodenvaihdetta ja uusia haasteita. Jos vaikka saisi tuohon Pilyn talvipihakisaan vielä puuttuvat "helpot" lajit tai sitten miksi ei vähän vaikeampiakin kuten valkoselkätikka ja varpuspöllö, siinä olisi oivat tavoitteet. Lisätään vielä yksi helpompi tavoite, pyrstötiainen niin siinä olis jo kolme kovaa!

Joulun jälkeista aikaa

Nyt on saatu tämän vuotinen joulu juhlittua ja hyvin meni, toivottavasti sinullakin! Nyt pakkaa vähän mmietityttämään tämän vuotiset lintulaskennat. Ne ovat seuraavana vuorossa, Lavajärven laskenta käydään keskiviikkona, ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan se on ihan ok päivä, pääasia on että ei sada mitään eikä tuule hirveästi. Matkaa tulee olemaan 12 km järvi kiertäen, periaatteella valoisan valloitettua aina siihen asti kun taas on hämärän hetki koittanut. Tänä vuonna ei mennä kelkalla eikä suksilla, ainoastaan polkupyörä voisi olla paras apuvälinen. Apostolin kyydillä olisi tarkoitus Karin (Isokivijärvi) kanssa tarpoa reissu läpi. En ole vielä saanut muita innostettua mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa.

Normaalisti talvilintulaskennassa havaitaan n 20 lajia. Tämä reitti on perustettu vasta joitakin vuosia sitten joten lapsen kengissä tässä vielä mennään. Lavajärvi on kauttaaltaan jäässä, ehkä Lavajoen koskikara paikka on sulaa, siellä on niin paljon virtausta. Siellähän voisi olla vaikka mitä, vaikka sorsia, joutsenia. Aina voi toivoa ja ennakoida. Jos saisimme vaikkapa 24 lajia olisi reissu tosi hyvä ja innostava.

Hieman minua hirvittää matkan rasitukset näin kotioloissa viettäneen kannalta. Muistan kuinka sain karvaasti todeta että ei meikämannesta ollut koko reissun kävelijäksi tässä pari vuotta sitten. Hieman se korpesi mutta kyllä sen kesti, kaverit jatkoivat tästä puolimatkan krouvista loppuun asti. Podin jalkakramppia vai mikä se nyt olikaan. Kumminkin se esti minua jatkamasta. Täytyy vaan tunnustaa että on tullut "vanhaksi".

Sitten olisi vielä Takamaan lenkki Ylöjärvellä, samoin 12 km ja Nokian Naulonvuoren kierros (10 km). Joten tiedossa on hyviä kinkun sulatuslenkkejä ja paljon raitista ilmaa, toki paljon mukavaa tarinointia ja kauniin luonnon ihmettelyä. Kaikilla lenkeillä on yhteistä monipuolisen maaston läpi kulkeminen, toisissa kävellään teitä pitkin ja toisissa maastona on suomalainen metsä. Joen vartta löytyy myös jokaisessa laskennassa. Tämä tuo yhden lajin mahdollisuuden, koskikara on nähty kahdessa laskennassa, Naulonvuori on ainoa mistä tämä hauska lintu puuttuu lajilistasta. Naulonvuori on vanhaa metsää ja maaseutumaisemaa joka kylläkin on muuttumassa asutuksen laajentumisen vuoksi. Kaikki täytyy kestää vaikka se kipeää tekeekin!

Nyt vain reppua pakkaamaan ja laskentavälineet mukaan. Se on hienoa ja hauskaa hommaa. Suosittelen tätä kaikille luonnossa liikkumisesta kiiinnostuneille. Kohensin kotiruokintaa valmiiksi koska me tulemme tännekin käymään. Olisi ihan mukava saada vaikka fasaani lajiksi!

Leppoisaa joulun aikaa I

Leppoisaa joulun aikaa itse kullekin säädylle! Nyt on maisema lumeton, aika harmaata ja pimeää riittää. Talvipäivän seisaus oli 21.12 ja silloin kääntyi kelkka, valoisa aika rupeaa lisääntymään ja toivo aurinkoisesta huomisesta on valloilla. Pihamaalla on nyt harmittavan märkää, niin ei tee mieli paljon ulkoilla. Miksi mennä ulos kun voi viettää aikaa sisätiloissa ja nauttia tulevasta joulusta. Joulu on vain kerran vuodessa joten levätään nyt. Luontokin ympärillämme on ikäänkuin lepotilassa ja valmistautuu tulevaan.

Pihamaan puitteet ovat aivan kuin keväällä, lunta ei näy missään ja kaikki paljaat alueet ovat kaljamalla, vaarallisen liukkaat. Nurmikkoalueet vihertävät kuin keväällä. Nyt löytävät pienet ystävämme luonnostakin aivan omin nokkinensa naposteltavaa, mutta kun on aloittanut talviruokinnan niin sitä jatketaan kunnes kevään tohinat ovat alkaneet. Siihen menee vielä aikaa, saamme ison lumikerroksen, kolille ja auroille riittää paljon hommia. Miksi murehtia, antaa lehmän murehtia sillä on isompi pää kuten maajussit vitsailevat.

Kuulin hyvän tositapahtumiin perustuvan tapauksen tässä käydessäni joulukäynnillä tätini luona. Hän kertoj erään miehen venkoilleen kun hänen nuoruudessaan oli lehmä poikinut juuri näin joulun alla. Tämä mies oli kehoittanut antamaan juuri syntyneelle vasikalle nimeksi Jeesus koska sen syntymä osui juuri aattopäivälle. Mielestäni aika osuvasti tokaistu nimiehdotus!

Näin arkisempiiin asioihin mennäkseni jälleen tuli harmaapäätikka aterioimaan talipötkölle hämärän koittaessa. Sillä linnulla on lyhyt matka varmaan tulla murkinalle, missä sen pesä lienee? Täytynee tässä kevään kuluessa kuunnella aktiivisesti jos siitä saisi mitään vinkkiä. Olisi aika hienoa löytää hapätin pesäkolo!

Kuten alussa toivotin leppoisaa joulunpyhien aikaa, nyt on jälleen tullut aika hiljentyä ja rauhoittua. Näin tehkäämme. Kuvissa on mennen talven lumikuvia joita nyt voi vaan kaihoisasti katsella, kyllä ne lumet ja kylmyys vielä tulevat!

 

Lintutyhjiön aikaa

Tänään oli näkyväisyys maksimissaan 300 metriä voimakkaan sumun takia. Onneksi ei ollut tarvetta lähteä liikenteen sekaan, siellä ei olisi ollut mielekästä seikkailla. Aina löytyy joitakin hurjapäitä jotka eivät malta kunnoittaa muuta liikennettä vaan ajavat täysin omien sääntöjen mukaisesti. Vietin tämän päivän kotioloissa pesuhuoneen ja saunan pesua. Täytyy myöntää että on hyvä tuoksu ja hieno fiilis kun saa puhdasta aikaan.

Tänään ei ole paljon ehtinyt ulos vilkuilla vaan olen saanut tyytyä pieneen kävelylenkkiin pihamaalla, samat linnut kuin aina, ei ole paljon tiiraan ilmoitettavia. Täytynee jatkaa tätä sepustusta vielä huomenna jos saisi vaikka parempia aiheita. Heti aamulla huomasin harmaapäätikan ruokinnan talipötköllä ja samalle talipötkölle lennähti myös käpytikka. Hetken parivaljakko oli yhtäaikaa takoen pähkinätalia mutta sitten petti käpytikan hermo ja hapäti sai jäädä yksin. Kuten sanonta kuuluu niin olisipa ollut kamera valmiina niin olisi saanut hienon talvikuvan ruokinnan touhuista.

Eilinen sumu oli kyllä kaikenkattava hernerokkasumu joka kietoi maiseman kauttaaltaan helmoihinsa Tänään on vielä jonkin verran sumua, lämpötila on pari kolme astetta plussalla ja ne olemattomat lumet sulavat kaikki pois. Joulusta näyttää tulevan aika musta sään puolesta.  Jos ei nyt ihan musta niin märkä, plussa merkkiset astelukemat tietävät kosteita kelejä.

On se aika kovaa tuo linnun elämä. Heti kun hämärä hieman hellittää niin välittömästi naposteltavan hankintaan. Tuota valoisaa aikaa ei riitä kuin hetkeksi kunnes taas hämärä koittaa. Kuutisen tuntia on peliaikaa ja se aika on käytettävä tarkkaan hyväksi. Talviruokinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä tässä talvisessa taistelussa. Siksi nämä ruokkijat ovat paljon vartijoita, he saavat kiitoksensa sitten taas keväällä kun näitä pikkulintuja ilmaantuu pesimään ja laulelemaan.

Fasaaninaaras nousi ruokinnan "automaatille", Oli se aika iso ilmestys, siinä odottivat vuoroaan myös oravat ja kuusitintti. Hauska näytelmä jossa pääosan esittäjät eivät viihtyneet näyttämöllä kauan. Mutta sydäntä lämmittää kun näkee naaran taas viihtyvän näillä tantereilla. Siinähän on hyvä tavoite tälle talvelle saada fasaani selviämään talven koitoksista jos vaikka keväällä näkisi vielä koiraankin kiekaisevan tämän korvia raastavan "laulunsa". Lintumiehillä on aika ihmeelliset tavoitteet!

Pyrstötiaisia, onko heitä?

Pitkin Pirkanmaata tulee tietoa havaituista pyrstötinteistä, myös Lavajärveltä on havaintoja mutta hyvin pitkä aika sitten. Nyt niitä ei näe eikä kuule. Kävin tänäänkin kävelemässä pitkin tontin rajoja, hieman sen ulkopuolellakin eikä ainuttakan pihahdusta. No, täytyy vaan odotella, kyllä se tuttu sirinä tulee kohta ilmoille ja pitkähäntäiset tiaisetkin näkyvät.

Ei sen puoleen ole hömötinttiäkään näkynyt, eikä puukiipijää. Ovatko pienet metsien linnut lähteneet muuttomatkalle vai onko tullut jo vuodet täyteen ja linnut ovat siirtyneet paremmille laulumaille. Uskon että tässä rantametsiköstä löytyy puukiipijälle sopivaa ravintoa ilman ruokintaani. On sen verran vanhahkoja kuusipuita ja mäntyjä. Hieno haapametsikkökin löytyy. Siellä kelpaa tikkojen nakutella ja hakea toukkia, miksi ei sitten vaikka pesäkoloa!

Kävelin Lavajärven jäällä. Hieno jää, pieni joidenkin senttien lumikerros peittona houkuttelee kyllä hakemaan luistimet naftaliinista ja laittamaan jalkaan. Ei hullumpi ajatus, kunhan muistaa ne hieman heikommat kohdat, vaikka kyllä niissäkin on jo kantava jääpeite. Kävelyretkellä (n 1 km) kuulin urpiaisen ja punatulkun ääniä, itse lintuja en nähnyt. Pihalla on erittäin hieno ulkoilusää, parin asteen pakkanen on mitä parasta keliä viettää aikaa ja nauttia Suomen puhtaasta luonnosta. Tiedä vaikka hakisin huomenna sukset ja menisin hiihtämään Lavajärven päästä päähän, matkaa tulisi vain vajaa kymmenen kilometriä. Kyllä meillä on paljon vaihtoehtoja!

Sain tänään Partasen Harrilta hienoja talvikuvia jotka sopinevat hyvin tämän päiväiseen luritukseeni. Harri sai kuvan koskikarasta ja saukosta, lisäksi vanhastaan minulla oli yksi Harrin ottama pyrstötinttikuva. Meillähän ajatus pelaa kuin ei mitään välimatkaa olisikaan!

Talvipäivä on nyt aika lyhyt. Alle kuusi tuntia kestää valoisa aika, kunnes tulee talvipäivän seisaus joka kääntää jälleen suunnan, se on aika lähellä. Kevään odotus on kovaa, ensin täytyy lusia tämä pimein aika ja kaikki sen mukanaan tuomat hämärän hetket. Takkatuli on hyvä lämmönlähde näin talvi-iltoina. Mielestäni takasta tuleva lämpö on hienoa, villasukat jalkaan jos paleltaa, höyryävä kuppi lämmintä juotavaa niin olo on aika rento.

Talvipäivää

Hip hei! Oikein hieno talvipäivä, kirkas, pilvetön taivas, pakkasta noin kymmenen astetta eikä tuule yhtään. Joulukuuta mennään, Pilyn talvipihakisa on käynnissä, saldoni on 21 lajia omalta tontilta talvisia lintuja. Lueskelin äsken muistiinpanoistani parin edellisten talven kisaselostustani. Olen suht samassa tahdissa noiden vuosien kanssa, ehkä hivenen jäljessä.

Urpiainen

Tänä talvena sai Lavajärvi jääpeitteen jo joulukuun alussa ja minulta vielä puuttuva laulujoutsen on sitten kiertänyt jäisen Lavajärven. Enkä ole taivaallakaan nähnyt ainuttakaan. Se on paha puute! Muita "helppoja" puutteita ovat hömötiainen, puukiipijä, mustarastas nyt näin äkkiä lueteltuna. Kävin juuri äsken kohentamassa ruokintaa,vein talipalloja yhden sipulipussillisen roikkumaan puun oksalta. Yleensä hömö- ja kuusitiainen tulevat katsomaan mitä ruokaa heille tarjotaan, Olen kuusitintin jo nähnyt mutta hömöä en vieläkään. Olisiko hömöjen kanta jo pudonnut noin merkittävästi? Metsien hakkaaminen on aiheuttanut monille lintulajeille niiden elinalueiden selvän kapenemisen ja näin ollen niiden elinpiirin häviämisen, hömötiainen kuuluu valitettavasti tähän joukkoon. Uskon ja toivon olevani väärässä, hömötiainen ilmestynee vielä pihapiiriin!

Tundraurpiainen

Vaikka näin syvissä pessimistisissä ajatuksissa olenkin niin ei saa heittää kirvestä kaivoon. Lujaa luottamustani osoittaa se että koko ajan olen herkkänä. Ruokinnalla pyörii noin kolmenkymmenen sinitintin parvi, pikkuvarpusia samoin kolmattakymmenettä käypä parvi ja parikymmentä tallaria. Sitten vielä käpytikkoja parhaimmillaan neljä yksilöä, naakkoja kanssa toistakymmentä lintua ja vielä kun listaan lisää kolme närheä niin on ruokinnalla elämää. Unohtaa ei sovi herra harakkaa ja satunnaista vierailijaa harmaapäätikkaa. Vielä kun lisää joka päivä käyvän oravan, tai kolmen oravan niin tästä kavalkaadista huomaa että en pidä ruokintaa turhaan.

Valkoselkätikka

Laitan tähän juttuun kuvia toiselta puolen Suomea, Parikkalasta Partasen Harri on ottanut mainioita kuvia ja hän laittaa niitä "miulle", huomaa murreilmaisuni! Tuo karjalan murre on hauskaa ja hienoa kuunnella. Se on rikkaus jonka arvon huomaa vasta sen puuttuessa. Meillä täällä Pirkanmaalla on myös joku murre jota me itse emme huomaa puhuvamme mutta toiset sen kyllä huomaavat. Olemmehan kasvaneet tässä "rotvallin reuna" ilmapiirissä.

Kuukkeli

Tässä samalla kun kirjottelen näitä mietteitä niin katselen kuinka harmaapäätikka ja käpytikka ovat samalla ruokinnalla, siinä saa talipötköt kyytiä! Käpäreitä oli kaksi, todenäköisesti naaras ja koiras ja hapäti oli naaras. Naakat lähestyvät vuorollaan näitä talimakkaroita, samoin tintit ovat koko ajan nokkimassa auringonkukkaa tuolta automaatista. Näin se päivän tärkein työ on saavutettu, ravintoa jolla pärjää kylmässä yössä. Itsekin täytyy lähteä katsomaan täytettä kupuunsa.

Famskin wiuhti eli Heta

Heta on lapinkoiramme josta on tullut perheenjäseneksi luokiteltava yksilö. Heta on nyt 13 v, se on hyvin kunnioitettava ikä! "Hän" on aina valmis lähtemään ulos, mennään sitten autolla tai sitten kävellen. Heta on meidän seurakoira, meidän lapsi joka täytyy ottaa aina huomioon tekee sitten mitä vain. Eihän Heta nyt vaatimalla vaadi vaan katsoo hieman kysymysmerkkinä että mitä nyt tapahtuu, mihin ollaan menossa.

Heta on oivallinen reissukaveri linturetkille. Näillä keväisillä ja syksyisillä muutontarkkailuretkillä ollaan aina paikallaan jossain korkealla mäellä tai hiekkakuopalla.  Koira pitää tarkkaa vahtia että kukaan (tai mikään) ei pääse yllättämään. Heta ilmoittaa haukkumalla että täällä ollaan tai sitten toivottaa mahdolliset tulijat tervehtimällä kovalla haukunnalla. Koiran kuulo tuntuu olevan yllättävän tarkka, se kuulee aina kun joku auto lähestyy ollessamme reissussa. Harjunmäen soramontulla Heta on aina "varoittanut" kun joku auto lähestyy, ja hetken kuluttua näemme kun joku kavereistamme on tulossa tai sitten sora-autot hakevat kuormiaan.

Otan aina koiruudelle oman vesipullollisen ja eväsnyttyrän. Hetalla on kuitenkin oiva taito huomata kuinka joku seurueestamme ottaa eväitään esille. Ei mene aikaakaan kun koira on katselemassa silmät selällään putoaisiko minulle mitään. Arvatenkin Heta saa aina pienen makupalan ja siksi on Heta kaikkien kaveri, etenkin eväsaikaan! Kukapa ei heltyisi kun koira katsoo suoraan silmiin, saa siinä olla aika kova ja kylmähermoinen.

Heta on Suomen lapinkoira jonka rotupiirteissä on porukan vahtiminen, kukaan ei saa poistua ilman lupaa. En tiedä ovatko kaikki lapinkoirat kovia haukkumaan uutta tulijaa, Heta on ainakin kaikille "hermostuttavan" kova tervehtimään uutta tulijaa mutta ei Heta ole tiettävästi purrut ketään, siinä mielessä ainakin Heta on yllättävän lempeä ja seurallinen, koira on hyvin lapsiystävälllinen.

Nyt on Hetalla tullut joku vaiva vasempaan lonkkaan ja sen reissut  on varmaankin tehtynä. Kävelymatkat jotka ovat alle kilometrin se jaksaa kyllä mennä mutta kaikki pidemmät matkat ovat tätä nykyä vähän niin ja näin. Olenhan kiertänyt koiran kanssa Lavajärven ympäri (12 km) ja silloin se vaan huilasi parisen tuntia ja sen jälkeen se katsoi että mennäänkö jonnekin? Täytynee vielä harkita tulevan kevään muutonseurannat jaksaako Heta lähteä. Se kyllä itse haluaisi, siitä olen varma. Onhan siellä niin paljon uusia hajuja ja jänniä juttuja tiedossa että tottakai "hän" haluaa tulla mukaan.

Talvisin on Heta elementissään pyörähtäessään lumihangessa, eikä talvipakkasetkaan ole olleet esteenä koiran ulkoilemiseen. Sillä on hyvin pitkä, tuuhea karva. Kaikki koiranomistajat tietävät kuinka kodin lattialta löytyy karva poikineen, puhumattakaan jos koira pääsee esim sohvalle. Kaikkeen täytyy tottua, siedätyshoitoa parhaimmillaan. Talvella koira nauttii lumessa olemisesta, olen usein "jekuttanut" Hetaa kaivamaan lumesta jotain. Eikä koira ole vielä ainakaan näyttänyt loukkaantuneensa. Tuleva talvi on hieno nähdä kuinka koiramme jälleen on innoissaan lumen kokemisesta, sitä oikein muuttuu jälleen itsekin lapseksi ja peuhaa lumipallojen ja koiran kanssa. Se on Suomen talvea!  

Movember päättyi

Kurppakomppanian lintukisa "Movember" päättyi ja on aika käydä hieman tuloksia läpi ja siteerata kilpailijoiden kommentteja. Meitä oli mukana kaikkiaan hämeenkyröläislähtöisiä lintumiehiä yksitoista ja sitten ylöjärveläisiä vahvistuksia kolme kappaletta sekä ulkojäsenenä yksi Parikkalasta. Tällainen sekainen koostumus mutta kaikilla intohimona katsella lintuja, toiset enemmän vakavissaan ja toiset vähän sinnepäin. Kuitenkin kaikilla oli mukavaa!

Kisan voittajasta ei ollut loppusuoralla enää yhtään epäselvää, Palomäen Timo pesi kaikki oikein kunnolla, suorastaan löi löylyä ämpärikaupalla ja muut vikisivät. Kurppakomppanian hengessä tietenkin joten tämä kisa jää aikairjoihin "Movember 2016" kisana ja tästä homma taas jatkuu. Timo sai kokoon hulppeat 71 lajia kisa-alueelta. Muut jäivät yli kymmenen lajia, Parikkalan Harri Partanen näytti taas itä-Suomen voiman, hän otti hopeaa 61 lajilla. Kolmannen sijan saivat Uiton Jari Hämeenkyröstä sekä Pessan Jorma Oulusta, kummallakin 58 lajia. Loppujen sijoituksia en nyt lähde erittelemään mutta ne saa kun ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Marraskuisia lajeja tuli aika yllättävästi, 97 eri lintulajia!! Hienoimpi olivat varmaan Jopen bongaama idänpikkusieppo, pikku-uikut eri puolilla Suomea, jänkäkurppa Hämeenkyröstä, harjalintu Hämeenkyröstä ?, valkoselkätikka eri puolilla Suomea, nokikana Hämeenkyröstä, hyvin myöhäinen tiltaltti Sastamalassa, tietenkin meille olisi Parikkalan kuukkeli aika upea ilmestys, isolokki Oulusta, viitatiainen Parikkalassa, maa- ja merikotkat ovat aina upeita, niin myös tässäkin kisassa, hiiripöllöt ympäri Suomea ja suopöllö Parikkalassa, lyhytnokkahanhi alueen pohjoisosissa.

Listasta jäi varmaan joku hyvä laji vielä pois, vesilinnut tulivat aikalailla kaikki nähtyä, olihan vesistöt vielä sulana marraskuussa kisan alussa. Pohjantikkaa ei onnistuttu löytämään vaikka sitä useasta paikasta haettiinkin. Mielestäni kisan voittajan löytämä tiltaltti oli aika hieno ja myöhäinen havainto lajista ja sen näkeminen liikkuvasta autosta. Toki Timo ja Jari kävivät määrittämässä lajin tarkemmin. Kisailijat tekivät paljon hienoja ja hyviä havaintoja. Itsekin kävimme Sastamalassa "bongaamassa" heti kun marraskuu alkoi, se kannatti. Täytyy muistaa kun (?) seuraava movember koittaa.

Kisailijoiden kommentteja seuraavassa:
Alho: Vuoden pimein kuukausi on taas kerrankin ohi, sen huomaa!
Palomäki: Hieno kuukausi ja paljon mukavia yllätyksiä.
Uitto: Tämä uusi aluerajaus oli mukava!
Paukkunen: Eipä jäänyt lajien määrässä paljon lapsille kerrottavaa, tulipahan kokemusta sitäkin enemmän!, Ensi vuonna pitää aloittaa kovalla rytinällä heti alusta alkaen.
Isokivijärvi: Tulipahan kaikkien aikojen pohjanoteeraus, puolustaudun ajanpuutteella!
Eskelin: Päivien pituus aiheutti monien lajien puuttumisen, mahdollisuuksia olisi ollut ainakin 15 lajiin lisää!
Partanen: Mukava kisa taas kerran! Alkupäivinä en ehtinyt retkeilemään, viitatiainen oli mukava elis!
Tuominen: Mukava kisa, meko tuli melkein "suihin" kun näimme sen kotona Ylöjärvellä.

Eihän tässä voi kun kiittää kisailijoita, Kurppakomppania on rautaa!

Sorvajärven tiellä

Lähdin tänään kävelylenkille, olin jo pitkään pohtinut ja halunnut tehdä tämän. Talvilintulaskennat tulevat aika pian ja muistissa on ne ankarat kivut joita olen joutunut potemaan ja jättämään kävelyn jopa kesken. Tänä vuonna en halua sitä tehdä vaan urhoollisesti kävelen ne lenkit läpi. Matkat ovat Lavajärvi kiertäen (12 km), Takamaan laskenta (12 km) ja Nokian Naulonvuori (8 km).

Päivän lenkkinä kävelin kotoa Sorvajärvelle ja siitä kantatie 65:lle, matkaa tulee yhteensä 8 km. Läksin heti aamusta ja olin siellä kävelemässä n 3 tuntia. Sää oli mitä parhain, pakkasta nipin napin kymmenkunta astetta ja pilvistä ei ollut haittaa. Tuulta ei myöskään ollut. Päätin laskea kaikki lajit. Ensimmäinen laji oli naakka, kotoa lähtiessä näin 60 naakan muuttavan lounaaseen. Käveltyäni puoli kilometriä näin jälleen naakkoja, tällä kertaa ne olivat pellolla syömässä jotain, arvioisin niiden määräksi 50.

Tiaisia äänteli alkukilometreillä aika usein, olin jo päässyt Sorvajärventielle. Varikset ja harakat olivat myös esillä. Lajimäärä nousi jo 5:een. Kuulin palokärjen kuikuttelevan ja samoille jalansijoille kuulin myös harmaapäätikan. Hieno hetki oli kuunnella ääniä!
Muistelin että olin ollut kävelemässä tällä samaisella tiellä ja näin siellä taviokuurnia, niitä ei nyt ollut liikkeellä. Täytyi tyytyä punatulkkuun ja urpiaiseen. Kävely tuntui yllättävän hyvältä, täytyy vaan muistaa hieman venytellä kotona ja rentouttaa jalkoja sillä se on todettu että ne "kivut" tulevat hieman viiveellä.

Käpytikkoja näin päivän aikana yhteensä 4 kpl. Erästä käpäriä jäljitellessä ehdin jo toivoa vaikka mitä. Olihan maastossa paljon kaatuneita puita ja koivuja, vasetin paikka! Viherpeippoja lensi joitakin yksilöitä, en saanut tarkkaa määrää selville, samoin kävi keltasirkun kanssa. Ääni kuului, näinkin ainakin kolme lintua mutta enemmän niitä oli. Loppumatkasta tuli uutena lajina matkalle laulujoutsen joita näin yhteensä 16. Kun parvi lensi ylitseni katsoin tosi tarkkaan kaikki yksilöt. Ekassa parvessa oli 10 kaveria, ne olivat kaikki vanhoja ja toisessa parvessa oli 6 lintua, nekin olivat vanhoja lintuja. Olihan aina mahdollista että seassa olisi ollut pikkujoutsen. Nyt olivat parvet täysin "puhtaita"

Kotipihassa tutulla ruokinnalla oli iso parvi pikkuvarpusia, nekin täytyi katsoa tarkkaan läpi varpusen toivossa. Varpunen on nykyään jo harvinainen, eihän sitä oikein osata pitää harvinaisena mutta niiden määrät ovat pudonneet useiden vuosien ajan. Tilalle on tullut tai oikeammin niiden paikan on ottanut pikkuvarpunen. Tällä kertaa löysin tästä isosta parvesta kolmisenkymmentä pivaa. Päivän lajimäärksi tuli kävelyretkellä 15. Päivän kuvat ovat omalta ruokinnaltani ja ne on otettu vielä sulan maan aikaan.

Ei tarttunut mitään

Ei tarttunut mitään uutta laariin kun kävin pienellä ajelulla perjantain kunniaksi. Ajoin Viljakkalaan ja kävin Pähkinärannassa joka on paperiliiton lomapaikka Kyrösjärven rannassa. Paikka on todella hieno ja hyvä paikka tarkkailla Kyrösjärven lintuja. Kävin siellä vasta ensimmäistä kertaa joutsenlaskennassa 19.11. Paikalla oli urpiaisparvi jossa näin hyvin vaalean yksilön, todennäköisesti kyseessä oli tundraurpiainen.

Ennen lähtöä kotona näin taivaalla kaksi hyvin isoa auraa lentämässä kohti sulaa Näsijärveä. Isokoskeloiksi sain ne määritetyksi.Tuli aivan kevät mieleen niin uljaat ne lautat olivat, arvoisin niitä olleen yli 400 yksilöä. Jatkoin ajomatkaani Pähkinärannasta takaisin päin kohti kotia. Päätin mennä Turkkilan kautta ja katsella vähän meisemia. Ajoin hiljalleen ja toivoin näkeväni varpuspöllön tai isolantun istuskelemasssa jossain puiden latvoissa tai puhelin/sähkölangoilla. Niitähän ei sitten näkynyt! Kävin vielä katsastamassa yhden metsäautotien jossa olin nähnyt joskus vuosia sitten metson. Koitin atrapilla herättää sopivissa paikoissa pyitä mutta nythän on sellainen aika vuodesta että tämä kikkailu ei kanna toivottua hedelmää.

Siinä ajomatkan aikana sain tekstiviestin Palomäen Timolta jossa hän kertoi että sai 70 lajia poikki kun kuuli vihervarpusen lentävän ylitseen. Tuo rajapyykki on todella merkittävä ja iso, muiden kannalta se on hyvin kadehtittava mutta uskon että kademieli on kaukana ja sen tilalla on hieno juhlamieli. Onnittelut Timolle! Timo kertoo että hän yrittää vielä bongata hiirihaukan joka on nähty myös Sastamalassa, siis metsästys jatkuu!

Kotona omalla ruokinnalla on aika vilske menossa. Tallareita olen ynnännyt parhaimmillaan parisenkymmentä ja sinitinttejä vastaavan määrän. Pikkuvarpuset ovat nyt hieman levittäytyneet ja kotiruokinnalla löytyy parhaimmalla hetkellä vain parisenkymmentä. Olen eniten ollut iloissani töyhtötiaisen löydettyä jälleen tarjoamani herkut.Tänäänkin on ainakin yksi töyhtis ollut ruokinnalla. Samoin kuusitiainen on vakivieras taleja syömässä. Kaksi käpytikkaa, todennäköisesti pariutunut pari on myös päivittäin ilmaantunut hakkaamaan evästä itselleen. Myös harmaapäätikka on ollut ilahduttavasti läskien kimpussa, nytkin juuri parhaillaan se takoo eilen laittamaani talipötköä hyvin innokkaasti.

Fasaani on ollut kadoksissa vajaan viikon mutta taasen pari päivää sitten se yllättäen ilmaantui tutusti ruokinnalle. Naaras ilmestyy aina aamuisin heti kun vähänkin näkee. Muut linnut eivät ole fasaanista milläänsäkään, se on vain yksi siivekäs muiden joukossa. Ainoa lintu jota se hieman arasteli oli herra harakka jota se hieman ulkomuodoltaan muistuttaa, onhan harakallakin pitkäpyrstö. Olemme vaimoni kanssa toivoneet että kevät toisi tullessaan myös koiras fasaanin näille tanhuville. Olisi sen äänikin niin "upea" kiekaisu kuulla.

Kävin vielä tarkastamassa etupuolellaolevan ruokinnan ja sieltä löytyi yksi mustanpuhuva rastas penkomassa jäisiä lehtiä. Hieno lintu ja jälleen hyvä osoitus ruokinnan levittämisen tarpeellisuudesta. Hieman olin varovainen tuon toisen ruokinnan tarpeellisuudesta mutta olen saanut nenilleni oikein kunnolla. Jos on saanut jo yhden uuden tonttipinnan niin sekin jo itsessään on ollut ruokinnan tarjoamisen puolesta. Mustarastas oli hauska lintu ja kruunasi meikämannen päivän. Sitten pimeän tullen huomasin yhden linnun lennähtävän sähkölangalle, kiikarit olivat tietenkin sisällä eikä hämärässä nähnyt hyvin, hain kuitenkin ne kiikarit ja se kannatti. Lintu pysyi langalla ja sain sen määritettyä, isolepinkäinen oli tullut katsomaan itselleen saalista eturuokinnalta. Tämäkin oli jälleen hyvä lisä päivän havaintoihin.

Aina kun jaksaa vaan kiertää

Kun vaan jaksaa kiertää niin se palkitaan. Meilläkin oli joutsenlaskennassa mukavaa, valoisan koittaessa lähdettiin matkaan ja kun hämärä hiipi jo päälle niin laskeuduttiin takaisin "sivistyksen" pariin. Tuli nähtyä maalaismaisemaa oikein kunnolla, lähes kaikki Hämeenkyrön järvet katsastettiin, samoin kuin myös Kyrösjärvi kiertäen kaikki järven lahdet. Todettiin että jääkansi oli tullut, miten lie sen paksuuden. Kyllä suomalainen pilkkimies sen tietää, oli parissa kohtaa ainakin kaveri uittamassa pilkkiänsä ja toivoo että saisi kalaa. En haluaisi olla huomisessa lehdessä otsikon "Pilkkimies vajosi jäihin" uutisen aiheena, sen verran ohuelta se jää näytti.

Näimme joutsenen lisäksi linnuista joitakin muitakin lajeja, sinisorsia oli ainakin 30 linnun parvi Kirkkojärven palolaiturilta laskettuna. Joutsenia ynnättiin Hämeenkyröstä 160, Ikaalisista 95 ja Ylöjärven puolelta 39 eli yhteensä 294 talvehtijaa näissä sulissa. Sitten oli ainakin kaksi isolepinkäistä maaseutumatkailun lomassa. Myös Ikaalisten Särkikoskella saimme ihailla ainakin kolmea kanahaukkaa, kaksi oli haavan latvuksessa ja yksi lensi päältämme kadoten metsän syövereihin. Sain kanahaukasta movember pinnan, laskuvirheen vuoksi pinna oli 52.

Tapasimme Luhalahdessa yllättäen kaksi samoilijaa kameroiden kanssa, Uitto ja Palomäki olivat jahtaamassa pohjantikkaa, he olivat jo kiertäneet pitkin kaikkia otollisia paikkoja ja nyt olivat jo paluumatkalla kotiinpäin.OLiomme juuri lähdössä kun Timo heilautti kättään ja sai myös miedät vielä pysähtymään, hän oli havainnut jonkun tikan lennähtävän, voimakkaan äänen mutta lintu oli kadonnut heti. Me myös jäljitimme lintua hetken mutta hetken päästä kaikki luovutimme, lintu jä mysteeriksi, todennäköisesti kyseessä oli harmaapäätikka. Tämä oli hyvä osoitus lintumiehen vaistoista, aina kannattaa olla hereillä.

Tässä samalla kun tätä kirjoittelen niin huomasin kuinka isompi lintu pudotti ruokinnalle. Kiikarit käteen ja tarkasti katsellen puunrunkoja. Käpytikkahan sieltä löytyi ja närhi myös talipötköllä. Eihän sitä koskaan tiedä mikä otus tässä aamuhämärissä lennähtää, vaikkapa valkoselkätikka! Tämä käpäri oli aika piilotteleva, se pysyi aina puun metsän puolella ja kurkki aina välillä rungon takaa. Nyt olivat myös tiaiset heränneet, niitäkin pudotti sellaiset kymmenkunta, niin tali- kuin sinitiaista suoraan korkeuksista syömään talipalloihin ja auringnkukkaa ja kauransiementä.

Timo oli käynyt tässä viikonlopun aikana myös vaivian turvesuolla katsastamassa mitä sieltä löytyy. Ainakin pyy oli sieltä bongattu ja sitten mielenkiintoinen havainto talvehtivasta maakotkasta! Tämä kotka oli Timolle ensimäinen mako jonka hän löytää talven viettäjänä Hämeenkyröstä. Kyllä Timolla on merikotkasta jo merkinnät muistiinpanoissaan mutta nyt tuli sitten myös toisesta kotkalajista. Eli aina kun vaan jaksaa kiertää niin se palkitaan.

Voi puikku sentään

Tein tänään autoretken Laitilaan sillan kupeeseen, alla virtaa Laitilan salmi joka kuuluu Hämeenkyrön kirkkojärveen. Sieltä on usein tehty hyviä lintuhavaintoja, nyt tulee mieleen kuningaskalastaja ja uusimpana pikku-uikku. Päivä oli pilvinen, ei ihan satanut. Lämpötila oli noussut nollan yläpuolelle. Mieli halaa sitä Palomäen Timon löytämää "puikkua". Laji on hyvin vaikea löytää tai sitten edes nähdä sillä puikku piilottelee aivan huomaamattomasti.

Timon näkemä puikku Sastamalasta

Tänään kävi just siten kuin oli odotettavissakin, uikku pysytteli piilossa koko sen tunnin ajan jonka uhrasin sen metsästykseen. Täytynee mennä toisena päivänä uudestaan ja toivoa vähän parempaa onnea metsästykselle. Samalla reissulla kävin vielä katsomassa Käpylässä harmaahaikaraa mutta samoin tuloksin. Näistä lajeista on tulossa meikäläiselle "murheenkryynit"!

Mitään muutakaan ihmeellistä en nähnyt, Laitilassa oli paikallisena joutsen ja naaras sinisorsa. Laitilassa oli myös joku toinenkin puikun metsästäjä, vanhempi herrasmies jolla oli hyvät vermeet mukanaan. Hänen kanssa siinä tuli rupateltua pieni hetki, yhteisesti todettiin että tänään ei pikku-uikku suvaitse tulla näkyviin.  Muita mainittavia siivekkäitä en nyt muista nähneeni.

Talven tuntu on aika kylmä, onneksi ei tuullut paljoakaan. Tässä loskaisessa kelissä on kyllä kestämistä, se vie kaiken lumen ja valoisuuden. Senpä takia on aika jouluvalojen. Meilläkin on laitettu kaikenlaisia valoja sinne sun tänne. Pihapensaat ovat nöyritetty valoköynnöksillä, ne ovat onneksi ajastimien takana jotta ne eivät koko ajan ole verkon piirissä (paitsi tietenkin ajastin!). Joulun aikaan on hyvä polttaa valoja, nyt on pimeintä aikaa ja se synkkyys saa mielen hyvin alakuloiseksi mutta kaikki valot ovat ensiapua tähän synkkyyteen.

Antero Alhon kuvaama pähkinähakki

Movemberissa taitaa Timo P johtaa, hänellä oli ainakin eilen jo 67 lajia. Määrä on aika huima näin marraskuun puolivälin tilanteena. Timo on vielä eritellyt pelkästään Hämeenkyrössä nähdyt lajit joita hänellä on n 53! Tässä mennään hyvin matalalla profiililla tuollaisten ammattilaisten perässä. Olen kyllä hyvin tyytyväinen omaan saldooni (53) muistaen viimevuotisen rämpimiseni. Yllä olevassa kuvasssa on myös kisassa mukana olevan Antero Alhon kuvaama pähkinähakki Nokialta jossa hän kävi hakemassa puutelajeja.


 

Movemberissa tapahtuneita

Hämeenkyrön lintumiehillä on menossa "Movember-kisa" jossa kerätään marraskuun ajan lintuhavaintoja. Kisa-alue on hivenen laajempi kuin pelkkä kotikunta mutta pääosin ovat havainnot tulleet Hämeenkyrön alueelta. Kisa on vielä kesken mutta jo nyt on tiukasti kärkipaikassa kiinni Palomäen Timo 65 lajilla! määrä on aika huikea näin marraskuussa saavutettuna.

Oma kisa on edennyt ihan hyvin, asetin tavoitteen 50:een lajiin ja saavutin sen hiiripöllöllä Sasista. Nyt tässä vaan lasketellaan kohti joutsenlaskentaa 19.11. ja sitten kuun vaihdetta jolloin tiedetään kaikkien kisaan osallistuvien lajimäärä. Meitä on yli kymmenen lintuharrastajaa nukana tässä koitoksessa, osa tiukasti ja osa vähän löysemmin ottein. Pääasia on mukana olo ja raitista ulkoilmaa ja mahdollisesti mukavaa seuraa.

Parikkalan suopöllö

Meillä on mukana myös muullakin asuvia hämeenkyröläisiä, Eskelinin Toni Oulusta lähti mukaan ja hän viestitteli että pahoja puutteita löytyy mutta Tonin tietäen hän tulee nousemaan vielä kisan kärkipaikoille. Mukana on myös ns. ulkojäsenenä Ylöjärveläinen Tuomisen Juha jonka tarinoita on mukava lueskella. Lainaan tässä seuraavassa hänen kokemuksiaan kisasta. "Maakasoilla käydessäni Ryydynpohjassa Juha kertoi kokeneensa upean luontoelämyksen. Hän näki kaksi lintua tulevan kohti peräkkäin massapinoja viistäen, puolen metrin välein. Punakylkirastas edellä ja isolepinkäinen perässä, arvasin heti että kyseessä ei ollut mikä tahansa reviirikiista. Mennessään lintujen perään hän löysi linnut maasta, isolanttu hypähteli lumessa. Maassa makasi kuollut punakylkirastas jonka höyheniä oli jokapuolella lumista maata. Lumessa näkyivät selvästi lyhyen taiston jäljet. Lintumiehen tapaan hän tarkasti kuolleen linnun jalat renkaitten varalta. Tässä kohtasi matkansa pään talvehtimista yrittänyt rastaslintu". Hienon tarinan päätteeksi Juha toteaa että lajeja on kertynyt hänelle 49 ja nyt viidenkympin villitystä pukkaa päälle.

Palomäen Timolla on myös hyviä kuvia kisan varrelta, laitan tähän juttuun muutaman kuvan elävöittääkseni juttua. Timo vie kameraa aina mukanaan ja hänellä onkin mainiot kuvasivut netissä.

Tiltaltti Sastamalasta

Sastamalasta hän on noukkinut useimmat lajinsa ja matka jatkuu, tuntuu ainakin siltä kun seuraa tiira-palvelusta hänen havaintojaan.

Haapana

Viitatiainen ja hömötiainen, olisko viitatintti etummaisena

Parikkalan mies, Partasen Harri on mukana kisassa, hänellä on puolustettavanaan viimevuotisen kisan pronssitila ja hän onkin jo rikkonut viisikymppiä. Hänellä on mtös kamera aina mukanaan ja hän laittaa kuviaan minulle. Jaan niitä aina silloin tällöin tänne blogiini ja tähänkin juttuun laitan ainakin yhden kuvan sillä se on kovasta lajista, viitatiainen joita löytyy Parikkalasta kaksikin yksilöä. Itse en ole kyseistä lintua vielä koskaan Suomessa nähnyt, Virossa kylläkin. Viitatintti on kotoista hömötiaista suuresti muistuttava jonka erottaminen toisistaan on pro-ammattilaisillekin tarkkaa puuhaa, ääni on paras tuntomerkki. Viitatiainen on "pitsan tilaaja"

Harri toi tullessaan kun kävi tässä joku aika sitten visiitillä oikein mieluisat tuliaiset, hyvin tyypilliset luontoharrastajan ideoimat ja tekemät, linnunpöntöt! Ne jäävät nyt odottamaan kevätkautta ja eiköhän niillekin löydy paikat näistä maisemista. Kiitos Harrille oivasta tuliaispaketista, on mukava sitten kertoa mitkä lajit ovat löytäneet mukavan kodin Harrin pöntöistä.



 

Akka-fasaania ruokkiessa

Naaras fasaani on hallinnut meikäläisen ruokintaa yhdessä 30:en pikkuvarpusen kanssa. Olen päivittäin jännittänyt tuleeko fasaani vielä ruokinnalle vai onko sen joku saanut saaliiksi tai sitten kelpaako meikäläisen antimet. Tähän mennessä ovat kelvanneet.

Hain kauransiemeniä ja yritän samalla saada myös kesiä eli keltasirkkua tulemaan ruokinnalle. Tässä on nyt menty jo pari päivää ilman sirkkuja joten kyllä ne kohta ilmestyvät. Tämä fasaani on hauska kaveri, se aina ilmestyy yllättäin jostain varaston takaa (?) ja patsastelee ylväänä. Se kuitenkin tarkkailee hyvin ympäristöä koko ajan, kun menen ulos niin se vetäytyy aivan hiljaisesti ruohikon keskelle piiloon. Lintu aivan kuin katoaisi tyystin mutta kun taas olen sisällä tarkkailemassa niin lintu ilmestyy jälleen ja nokallaan napsii jonkun siemenen tai sitten jotain kasvin osaa.  Fassu ruokailee hetken ja sitten se katoaa taas johonkin tullakseen toivottavasti jälleen esille.

Pikkuvarpusten iso parvi on aika mieletön ja aika eloisa tarkastella. Olen yrittänyt katsella sieltä tavallista varpusta mutta turhaan. Taitaa olla tässä kohtaa menetetty lintu kuten on jo muuallakin varpunen on täysin katoamassa. Onneksi sitä vielä löytyy isommissa taajamissa. Tämä parvi on siis yllättävän iso, normaalisti meillä on pivoja (pikkuvarpunen) ollut max 20. Se on ehkä osoitus lajin leviämisestä.

Tallareita on myös ollut aika iso määrä, olen summannut omaksi arviokseni niistäkin 30. Tintit ovat aika nopealiikkeisiä ja ne eivät vietä kauan aikaansa samoilla paikoilla. Yllättävän pieni on sinitiaisten määrä, marraskuun alkupäivinä näin isoimman parven joka oli kooltaan 20 yksilöä. Meillä on kaksi ruokintapaikkaa, ns etupiha ja sitten takapihan ruokinta jossa sijaitsee läskinpalat. Takapiha on metsää lähempänä ja siellä viihtyvät tikat, naakat ja närhet. Siellä olen tänä vuonna jo nähnyt harmaapäätikan.

Nyt on lumipeite peittämässä maaperää, lumessa näkyvät hyvin jäljet joten pysyn hyvin kartalla mitä eläimiä liikkuu näissä maastoissa. Tämä varhainen lumipeite voi vielä kadotakin mutta toivottavasti ei katoa, näin toivovat varmaankin kaikki joilla on vaarassa putkien jäätyminen. Kyllähän valkea maa inspiroi huomattavasti enemmän kuin syksyinen tumma ja märkä maaperä. Minulla on vielä yksi hyvä kuva alkusyksyltä kun kävin hakemassa lintulajeja Hämeenkyröstä. Siinä kuvassa on iso risukasa jossa olisi tipujen hyvä ja turvallinen viettää aikaa. Näistä kasoista tehdään haketta tai sitten ne poltetaan muuten vaan lämmityksessä.

Fasaani yllättäen pihassa

Täytyy heti tuoreeltaan kirjoitella kun meikäläiselle jotain tapahtuu. Tänään 7.11. tuli kaksi hienoa asiaa. Ekana kävin aampäivällä valoisan koittaessa pienellä ajelulla Sasin peltoaukeilla. Siellä oli kuulemma ollut hiiripöllö paikallisena tähystelemässä tien varren sähkölinjalla. Hetihän meikäläinen innostui asiasta ja lähti bongaamaan. Nyt oli hyvä paikka käydä, lajeista puuttui enää yksi laji 50 rajapaalusta, sehän oli meikämannen tavoitteena. Yaris syöntiin ja nokka kohti Sarkkilaa. Löytyihän laji sieltä, onneksi siellä oli jo muitakin etsimässä hipöä, kolmen miehen porukka oli paikalla ja yksi heistä oli päivystämässä pohjoisen tornin luona ja muut hakemassa. Heti kohta saapui yksi etsijöistä ja sanoi pöllön päivystävän langalla tien vieressä. Kävelin parikymmentä metriä ja katsoin kiikareilla, siellähän se hipö olikin. Meikämanne saattoi tuulettaa mielessään, 50 oli poikki, tavoite saavutettu!!
Kiitos näille oudoille etsijöille.

Kotimatkalla pysähtelin pariinkin paikkaan ja yritin saada pyyn ääneen mutta oliko turhan kylmä ja jäätävä ilma? Ainakin metsän linnut olivat hiljaa. Päivän retki oli tyylipuhdas bongausreissu, toisen löytämä laji ja sen tiedon perässä mentiin. En tuntenut ollenkaan huonoa omaa tuntoa vaan olin hyvin tyytyväinen päivän saavutukseeni.

Kotona hörpättiin kahvikupilliset ja siinä juodessa huomasin että pihassa juoksi joku lintu. Ei voi olla totta, Fasaani naaras kipitteli kohti ruokintaa, teki mutkan marjapensaan alle joko tuulensuojaan tai sitten varotoimena yleensä saalistajilta. Puskan alla lintu vietti aikaa ja katseli pihan touhuja. Onneksi touhut olivat vähissä kun oli niin hiivatin kylmä.
Akka fasaani rohkaistui ja meni ruokinnan alle napsimaan pudonneita tähteitä. Heti kun joku liikkui pihassa niin fasaani siirtyi piilopaikkaan. Naaraan väritys oli niin hyvä että sitä oli mahdoton erottaa karikkeen seasta ja puskan oksistosta. Kävimme vaimon kanssa kirkolla ja palatessa jännitti oliko fassu vielä paikalla.

Löytyihän lintu tutulta paikalta ruokinnan vierestä. Eräs lintumies sanoi kun viestittelin uudesta pihapinnasta että fasaani voi jopa jäädä paikalliseksi kun siellä on vaan ruokaa tarjolla. Nyt vaan hakemaan kauran siemeniä, niitä mun pitikin hakea jo muutenkin houkutellakseni keltasirkkuja ruokinnalle. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, keltasirkut ja fasaani, aika ideaali tilanne. Täytyy vaan nyt varoa noita jyrsijöitä kun kerran niitäkin on maastossa. Lavajärven lintulan tontin tonttipinnat kasvoivat jälleen, nyt on 143 tontilla havaittua lintulajia. Ei mikään paha määrä, voin olla hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Talvi on tullut

Marraskuu on aina ollut vuoden pimeimpiä aikoja, taas tänäkin vuonna se on sitä. On se kumma kun ei opi koskaan taistelemaan kylmyyttä vastaan riittävällä vaatekerroksella. Aina täytyy mennä sen kylmästä tärinän kautta. Meikäläisellä on mittarissa vajaat kuusikymmentä vuotta, kolme vuotta vielä puuttuu tästä rajapyykistä. Näiden ikävuosien tuoma kokemus ei ole koskaan riittänyt vaan aina on täytynyt mennä uuteen talvikauteen lievän ja joskus vähän ankarammankin palelemisen kautta. Tänäkin syksynä on paleltu ja yritetty katsella kaukoputkella mutta kun putki tärisee ja jalat vispaavat niin ei tule mitään. Talvi on tullut!

Kirkkojärvi

Maa on valkoisena, lunta on kylläkin vain joitakin senttejä maanpinnalla mutta kauttaaltaan lumi peittää maan. Toisaalta se on hienoa ja toisaalta se on kaameaa lämpöisemmän kesän ja syksyn jälkeen. Tämä vuodenaikojen vaihtelut on Suomen rikkaus ja ainutkertainen ominaisuus josta täytyisi osata iloita ja olla tyytyväinen. Kyllähän ainakin minä olen tyytyväinen ja iloinen tästä ominaisudesta mutta aina se kuitenkin yllättää, samoin kuin etelän autoilijoilla ainainen kitkuttelu talvirenkaiden kanssa.

Taidetta ilman käsiä

Tänään mennään jo marraskuun kuudetta päivää, ruotsalaisuuden päivää. Movember kisa on kovassa vauhdissa. Tavoitteni oli 50 lajia ja olen siitä nyt yhden päässä. Tilhi löytyi tänään Hämeenkyrön kirkolta, laji nro 49! Täytyy nyt kuitenkin muistaa kiittää Palomäen Timoa jonka kanssa kävimme hakemassa lajeja Sastamalasta. Niitä löytyi kaikkiaan peräti 43, useimat näistä pinnoista olivat vielä vesilintuja ja nyt olen sitten olen sitten saanut keskittyä näihin muihin lajeihin. Vielä puuttuu joitakin "helppoja" kuten puukiipijä jonka uskon löytyvän jopa omasta pihapiiristä.

Minulla kävi eilen mieluisa vieras Parikkalasta, Harri Partanen oli käymässä poikansa luona Tampereella ja hän poikkesi morjestamassa. Meillä oli oikein hauskat hetket täällä Lintulan maisemissa, nyt Harri tietää mistä puhun kun kerron esim meidän puunkaatourakasta, niistä useista pölleistä joiden halkaisu on ollut minulla menneen syksyn ohjelmassa. Tällaiset vierailut ovat tuiki tärkeitä, ne antavat jälleen puhtia ja hyviä aiheita meidän kanssakäymiseen. Harri on myös innokas lintumies ja me tietenkin puhuttiin kaiken muun lisäksi Lavajärven lintumaailmasta. Sitten kävi hyvä munkki kun näimme jonkun isomman linnun vilahtavan ruokinnan puissa. Nopea tilanne ja kumpikin sanoi että kyseessä oli varpushaukka joka yritti saalistaa ruokinnalta. Lintu veti tällä kertaa tyhjän nuotan eli jäi ilman saalista. Varppari oli kuitenkin siinä kohtaa meikäläisen movember pinna nro 48. Laitoin tiiraan kummatkin havannoitsijat.

Tänään pääsee meikäläisen intohimon kimppuun. Sauna ja hyvistä löylyistä "hankeen". Eihän suomalainen tarvitse kuin vähän härmää kävyn päälle niin se on talvi ja mieli virkistyy kummasti.
Nyt on sauna käyty ja pyörähdetty vihreällä nurmella jolla on kevyt kerros lunta peittonaan. Jos Harri luet tätä blogia niin se "lumihanki" löytyy siitä takaterassin nurmelta joka talveksi peittyy toivottavasti paksuun hankeen. Tässähän tätä tekstiä nyt tuli hieman arkisemmin taiteiltuna. Päivän kuvat ovat kaikki tämän päivän tuotoksiani.

 

Marraskisa ja muuta

Hip hei, nyt mennään jp marraskuun ensimmäistä päivää. Lintumaailmassa on hiljaista, pihassa tallarit, sinitintit, pivat, harakat, närhet, ne harvat hömötintit ja ehkäpä jokunen viherpeippo ja sitten kymmenkunta naakkaa, siinä pihan kattausta näin alkutalveen. On kyllä hienoa seurata miten närhi ja käpytikka pyrkivät samalle talipötkölle, siinä katsotaan kuka on kuka. Mielestäni mittelöt ovat päättyneet tähän mennessä ratkaisemattomaan.

Lunta odotetaan, vaikka se teettääkin taas omat hommansa. Kaikki on kärsittävä ja kestettävä ja sitten koittaa kevään autuus. Omalle ruokinnalle odotan innokkaana sitä valkoselkätikkaa joka on havaittu täällä neljän kilsan päässä. Siitähän on juttua edellisessä tarinassa. Läskiä roikkuu ja uutta hommataan. Ruokintaa täytyy pitää hyvänä!

Tänään alkoi Movember-kisa. Palomäen Timo oli hyvin ystävällinen ja kysyi mua mukaan linturetkelle Sastamalaan. Olin heti valmis kuin "melperi sotaan". Retki totteutui tänään ja se oli ainakin meikäläiselle ilo ja autuus päästä oikein "pro-kaverin" kansssa retkelle. Tiesimme siellä olevan paljon hanhia, vesilintuja ja petolintuja. Näitä metsästämään lähdettiin, toki metsästimme muitakin mahdollisia. Viime vuonna hain tosi pitkään koskikaraa ja se oli heti aamusta ohjelmassa hyvällä menestyksellä. Paljon eri lajeja saatiin hoitoon, lue tämän blogin sivuja "marraskisa 2016" ja sieltä selviää lisää.

Olimme koko päivän retkellä ja saldoksi tuli 43 lajia! Ei ollenkaan paha alku! Tästä on paljon helpompi jatkaa ja nyt ollaan jo yksi tavoite ohitettu, viimevuotinen tulos on taaksejäänyttä elämää. Seuraavana ovat kotipihan ja lähimaaston tirpat vuorossa.

Onneksi vaimo piti huolen kodin lämmittämisestä ja vieläpä laittoi saunan, niin kyllä tässä kelpaa nyt kirjoitella, vaikka silmät hieman jo "lipsuvatkin", olo on aikas raukean onnellinen. Huomenna on taas meikäläisen vuoro pitää "Lintulan taloa" pystyssä, eiköhän se onnistu.

Parikkalasta sain jälleen hyvän kuvan punkkari-tikasta, laitan sen tähän loppuun. Kiitos Harri hienosta tilnnekuvasta!

Kisaa odotellessa

Tässä mennään lokakuun loppua ja Movember-kisa alkaa aivan näppäimillä. On odottava olo, ei malttaisi vaan täytyisi päästä jo tosi toimiin. Ruokinta täytyy laittaa hyvään kuntoon kisan alkumetreillä jos vaikka sokea kanakin saisi hyvän pinnan. Tänään 25.10 on ilmottautunut jo yhdeksän kilpailijaa, ihan hyvä alku. Kyllä ne kaverit heräävät marraskuun aikana.

Mäenpään Oiva, lampuri täältä Lavajärveltä laittoi kivan viestin. Hän oli nähnyt valkoselkätikan ja samalla kun hän hehkutti asiaa hän muisteli joskus nuoruudessaan näkemäänsä kuhankeittäjää. Hän kertoi aika elävästi tapahtumasta seuraavassa:

Tämä sattui joskus lapsuudessa synnyinkotipitäjässä. Oli kaunis sunnuntaiaamu kun hän kuuli naapurin koivukujalta viheltävän kuhankeittäjän. Hän ihmetteli asiaa, eihän se oikeasti voisi olla kotitanhuvillani kaakkoisen Suomen lintu? Kohta uroslintu lensikin hänen editseen yli peltoaukean. Hän maalailee vieläkin palaavansa muistoihin uudelleen ja uudelleen. Aivojen kovalevyn kohtaa on kelattu aina uudestaan.
Vähän samanlainen hetki oli ollut valkoselkätikan kanssa. Ikimuistoinen hieno tapahtuma ja kohtaaminen oman mökin rannassa. Tapahtuma oli ollut juuri sellainen kuin hän oli sen joskus unelmissaan etukäteen toivonutkin olevan.

Tässä vähän bensaa meikäläisen lintu-urakointiin Lavajärvellä. Tämä jos mikä nostaa sykettä ja intoa laittaa ruokintaa kuntoon. Katselen tässä samalla pihalle, siellä sataa lunta, tai ainakin siltä näyttää! Käpytikka lentelee ruokinnalla, se kurkistelee puun rungon takaa ja menee seuraavan puun rungolle.Välillä se käy vähän pitemmällä mutta palaa piankin takaisin. Kyllä siihen sen seuraksi sopisi hyvin vaseti! Täytynee hommata uudet läskin palat. Tänään tein etupihalle talipalloille uudet syöttötelineet, etupihan puut eivät ole vielä kasvaneet joten täytyy turvata kunnon ikihonkaan. Laitoin vielä uudet jalatkin metallista jotta puiden käyttöikä kasvaa. saa nähdä mitä tämä uudistus tuo tullessaan.

Huomenna aioin viettää päivän kotikonnuilla, ehkä tehdä vähän moottorisahalla hommia mutta rauhalliseen tahtiin. Eihän siitä mitään moottorisahamurhaajaa tullutkaan, tavallinen puuhastelupäivä kotitantereilla. Kyllä aioin mennä puuhommiin mutta yllättäen löytyi aina jotain "tärkeämpää" joten se jäi odottamaan aikaa parempaa. Kotipihan ruokinnalla oli aika vilske, ei mitään ihmeellisyyksiä, tavalliset lajit vain mutta hyvin vilkkaina linnut olivat. Kolme närheä, kolme harakkaa, reilut kymmenkunta tallaria ja pikkuvarpusta. Yllättäin näin kymmenkunta sinitiaistakin, se oli hyvä määrä. Sitten oli vielä käpytikka, viherpeippo ja yksinäinen kuusitiainen.

Parikkalan yölliset vieraat

Hyvän ystäväni Partasen Harrin pihapiirissä on käynyt yöllisiä vieraita. Nopean toiminnan miehenä on Harri ottanut käyttöönsä riistakameran kun ei jaksa valvoa ja väijyä, ovat nuo nykyajan vehkeet sellaisia apuvälineitä helpottamaan ihmisten jokapäiväistä arkea. Kannattaa käyttää jos on kerran mahdollisuus. Kuitenkin mennäkseni pääasiaan niistä yöllisistä vieraista.

Tämä ensimmäinen kerta oli jo vajaa kuukausi sitten kun Harri lähetti kuvan josta selvisi hänen pihallaan käynyt vierailija. Harri oli jo ehtinyt hieman ihmetellä mikä siellä pihalla oikein käy. Taas kerran oli riistakamerasta hyvä apu, tuli hyvä kuva tästä yöllisestä kuhkijasta. Kuvan perusteella sai Harri uuden eläinpinnan mäyrästä jo ennestään runsaaseen pihasaldoon. Ilves, hirvi, kettu, metsäkauris, supikoira ja rusakko olivat listalla jo ennestään, uskoisin että oravakin löytyy listalta samoin kuin hiiri. Koivuhiiri on ehkä harvinaisempia pieneläjiä joita Parikkalan maestro mainitsi. Myös siili kuuluu paikan repertuaariin. Harri epäili että seuraavaksi tullee varmaan susi, ahma tai karhu! Iso villisikakarju oli löntystellyt Harria vastaan kodin lähellä joitakin vuosia sitten hänen ollessaan koirien kanssa iltalenkillä.

Lokakuun alkupäivinä hän oli saanut riistakameran kuvaa yöllisestä vierailijasta, Harri oli käynyt puhdistamassa pönttöjä seuraavaa pesintäkautta varten, ja hän oli löytänyt ison kasan eläimen jätöksiä. Jippii, siinähän on mäyrän vessa! Mäyrähän on tunnetusti siisti eläin ja se käy aina tarpeillaan samassa paikassa.

Toinen yöllinen kulkija oli supikoira, joka myös oli käynyt Harrin pihalla. Siitä elukasta ei Harri saanut uutta tonttipinnaa mutta hyvä havainto tuli tuosta pihojen sekoittajasta. Kyllä Parikkalan piha on hyvää seutua niin linnustollisesti kuin eläintenkin kannalta.

Rupesin tuossa käymään läpi Lavajärven pihan vieraseläinten listaa. Vaimo kertoi töihin lähtiessään nähneen ilveksen, se olisi ollut aika makee juttu päästä näkemään. Yhdessä olemme nähneet hirviä, peuroja. Tässä lähellä virtaavan ojan kohdilta on löytynyt auton alle jäänyt saukon ruumis. Tietenkin orava on listoilla ja rottakin on löytynyt erään kerran loukusta. Yhden kyykäärmeen olen onnistunut löytämään kotipihasta.  Myyriä toki on aina niiden runsastuessa löytynyt ja sitten tietenkin jänis, jota vastaan on viritelty jos minkälaisia esteitä omenapuun runkoihin.

Sitten on ruokinnalla ollut vierailijana näätä, siitä on joskus ollut maininta blogin sivuillakin. Meillä oli joskus kissa "Riesa" ja nyt on ollut jo monta vuotta Heta-koira. Naapurin hevonenkin on käynyt tontillamme.

Eläinmaailma on hieno maailma, sinne kannattaa heittäytyä ja kerätä kokemuksia ja elämyksiä, niitä ne tarjoavat runsain mitoin. Olen itse keskittynyt pääasiassa lintujen tarjoamiin luontoelämyksiin ja kokemuksiin. Uskon että yhdelle miehelle on niissä runsaasti sulateltavaa ja pureskeltavaa talven pitkien iltojen antimiksi.

Hiljaista on

Tässä on nyt menty jo neljä päivää ruokinnan aloittamisesta ja melkein kaikki tyypilliset lintulaudan vierailijat ovat jo käyneet. Keltasirkkua en ole vielä tavoittanut, kyllä pihan yli on lentänyt kavereita mutta niitähän ei lasketa. Vain ruokinnalla tai sen välittömässä läheisyydessä nähdyt linnut kelpaavat. Tänään perjantaina aamu alkoi rastaiden vieraillessa pihanurmikolla, alle kymmenen räksää haki matoja tai sitten jotain muuta. Kaikki linnut olivat räkättejä vaikka yritin hakea jotain pikkurastasta. Mustarastaat ovat vähän kähmyja eikä niitä kerralla näe kuin pari kappaletta vaikka niitä onkin useampi. Aamulla näin vain kaksi yksilöä mutta kun hetken odotti niin puskien kärköistä lennähti aika monta mustarasta. Summasin niitä olleen kahdeksan eri yksilöä!

Nyt on ollut hanhien muuttoryntäystä etelän perukoille. Tiirasta kun katsoin tänään parin päivän havaintoja havaitsin että valkoposkia, harmaita hanhia (metsä-, tundra-, meri-, lyhytnokka-, kiljuhanhia) ja sepelhanhia oli muuttanut useita satoja. Itsekin näin eilisiltana hämärän tultua ison hanhiporukan muuttavan suoraan talomme yli lounaaseen, arvioisin niitä olleen reilu 300 yksilöä. Lavajärveläinen maatalon isäntä Oiva Mäenpää oli laittanut tiiraan samalla kellonlyömällä 350 valkkaria. Todenäköisesti ne olivat samoja. Ainoa mutta on siinä että mielestäni ne olivat sepelhanhia. Asiasta pitää vielä neuvotella Oivan kanssa.

Tänään perjantaina pohjolan tyhjennys tuntuu jatkuvan, aamulla näin n 70 harmaata hanhea jälleen muuttavan lounaaseen. Vahinko vain ne jäivät ainakin minulta tunnistamatta, ainoastaan sen saatoin todeta että ansereita ne olivat. Myös naakka uskaltautui ruokinnalle läskien kimppuun, Parhaimmillaan niitä on ollut 6 ruokinnalla. Uutena lajina sain tänään harakan, Samalla niitä tuli vähän useampi, yhteensä 3 kappaletta. Pikkuvarpuset ovat myös ilmestyneet, pivoja lentelee pihan ympäristössä n kymmenen linnun parvi. Ruokinnalla on ollut kolme yksilöä.

Aamupäivän hauskin hetki oli kun katselin käpytikan riehumista pikkulintujen kanssa. Siinä saivat kyytiä kaikki linnut lajista riippumatta. Käpäri puolusti omaa ruokailuhetkeään aivan hiki päässä.
Kiva katsella kun iso lintu jahtaa pienempiänsä. Toinen tämän päivän mieleenpainuva havainto oli kun tallustelin pihamaalla ja huomasin yllättäin puukiipijän aivan vieressäni leppien rungoilla. Siinä se haki evästä, eteni sentti sentiltä kiertäen koko puunrungon ja samassa se oli jo toisessa leppärungossa aloittaen alhaalta. Kyllä siinä saa kiertää useankin rungon ennen kuin on "masu" täynnä. Yllättävän hiljainen on tämä metsiemme kaivertaja, en kuullut "häneltä" pihaustakaan.

Taas on orava nauttimassa ruokinalla ja karkoittaa tahattomasti kaikki muut evästä haluavat.  On se kyllä hivenen ristiriitaista kun en haluaisi ruokkia oravia, tiedän että hätäänsä myös nekin kaipaavat apua. Kaippa se täytyykin ottaa vaan lusikka kauniisti käteen ja jatkaa entiseen malliin. Missähän ovat kaikki sinitiaiset, minunkin pöntöissäni pesi jossain ja tässä pihassa ollessa kuuluu tämän tästä sinttarin ääntä. Ruokinnalla niitä ei vaan näy, parhaimmilaan olen nähnyt kaksi tiaista. Nyt syksyllä oli kyllä sinitiaisilla kovaa "muuttoa", kymmenpäisiä parvia nähtiin Örön saarella tässä syksyn retkellä. Kai niilläkin on jonkun syyn takia aina silloin tällöin isompi vaellus kuten tänäkin vuonna.
Täydennän tekstiä kun huomasin että sinitiaisia olikin isompi määrä, kuusi tinttiä ruokaili koivun oksistossa. Samassa näin kun isompi lntu tuli yllättäen takavasemmalta mutta suottahan yritti varpushaukka saalistaa iltapalaa itselleen, veti tyhjän nuotan.