Akka-fasaania ruokkiessa

Naaras fasaani on hallinnut meikäläisen ruokintaa yhdessä 30:en pikkuvarpusen kanssa. Olen päivittäin jännittänyt tuleeko fasaani vielä ruokinnalle vai onko sen joku saanut saaliiksi tai sitten kelpaako meikäläisen antimet. Tähän mennessä ovat kelvanneet.

Hain kauransiemeniä ja yritän samalla saada myös kesiä eli keltasirkkua tulemaan ruokinnalle. Tässä on nyt menty jo pari päivää ilman sirkkuja joten kyllä ne kohta ilmestyvät. Tämä fasaani on hauska kaveri, se aina ilmestyy yllättäin jostain varaston takaa (?) ja patsastelee ylväänä. Se kuitenkin tarkkailee hyvin ympäristöä koko ajan, kun menen ulos niin se vetäytyy aivan hiljaisesti ruohikon keskelle piiloon. Lintu aivan kuin katoaisi tyystin mutta kun taas olen sisällä tarkkailemassa niin lintu ilmestyy jälleen ja nokallaan napsii jonkun siemenen tai sitten jotain kasvin osaa.  Fassu ruokailee hetken ja sitten se katoaa taas johonkin tullakseen toivottavasti jälleen esille.

Pikkuvarpusten iso parvi on aika mieletön ja aika eloisa tarkastella. Olen yrittänyt katsella sieltä tavallista varpusta mutta turhaan. Taitaa olla tässä kohtaa menetetty lintu kuten on jo muuallakin varpunen on täysin katoamassa. Onneksi sitä vielä löytyy isommissa taajamissa. Tämä parvi on siis yllättävän iso, normaalisti meillä on pivoja (pikkuvarpunen) ollut max 20. Se on ehkä osoitus lajin leviämisestä.

Tallareita on myös ollut aika iso määrä, olen summannut omaksi arviokseni niistäkin 30. Tintit ovat aika nopealiikkeisiä ja ne eivät vietä kauan aikaansa samoilla paikoilla. Yllättävän pieni on sinitiaisten määrä, marraskuun alkupäivinä näin isoimman parven joka oli kooltaan 20 yksilöä. Meillä on kaksi ruokintapaikkaa, ns etupiha ja sitten takapihan ruokinta jossa sijaitsee läskinpalat. Takapiha on metsää lähempänä ja siellä viihtyvät tikat, naakat ja närhet. Siellä olen tänä vuonna jo nähnyt harmaapäätikan.

Nyt on lumipeite peittämässä maaperää, lumessa näkyvät hyvin jäljet joten pysyn hyvin kartalla mitä eläimiä liikkuu näissä maastoissa. Tämä varhainen lumipeite voi vielä kadotakin mutta toivottavasti ei katoa, näin toivovat varmaankin kaikki joilla on vaarassa putkien jäätyminen. Kyllähän valkea maa inspiroi huomattavasti enemmän kuin syksyinen tumma ja märkä maaperä. Minulla on vielä yksi hyvä kuva alkusyksyltä kun kävin hakemassa lintulajeja Hämeenkyröstä. Siinä kuvassa on iso risukasa jossa olisi tipujen hyvä ja turvallinen viettää aikaa. Näistä kasoista tehdään haketta tai sitten ne poltetaan muuten vaan lämmityksessä.