Aina kun jaksaa vaan kiertää

Kun vaan jaksaa kiertää niin se palkitaan. Meilläkin oli joutsenlaskennassa mukavaa, valoisan koittaessa lähdettiin matkaan ja kun hämärä hiipi jo päälle niin laskeuduttiin takaisin "sivistyksen" pariin. Tuli nähtyä maalaismaisemaa oikein kunnolla, lähes kaikki Hämeenkyrön järvet katsastettiin, samoin kuin myös Kyrösjärvi kiertäen kaikki järven lahdet. Todettiin että jääkansi oli tullut, miten lie sen paksuuden. Kyllä suomalainen pilkkimies sen tietää, oli parissa kohtaa ainakin kaveri uittamassa pilkkiänsä ja toivoo että saisi kalaa. En haluaisi olla huomisessa lehdessä otsikon "Pilkkimies vajosi jäihin" uutisen aiheena, sen verran ohuelta se jää näytti.

Näimme joutsenen lisäksi linnuista joitakin muitakin lajeja, sinisorsia oli ainakin 30 linnun parvi Kirkkojärven palolaiturilta laskettuna. Joutsenia ynnättiin Hämeenkyröstä 160, Ikaalisista 95 ja Ylöjärven puolelta 39 eli yhteensä 294 talvehtijaa näissä sulissa. Sitten oli ainakin kaksi isolepinkäistä maaseutumatkailun lomassa. Myös Ikaalisten Särkikoskella saimme ihailla ainakin kolmea kanahaukkaa, kaksi oli haavan latvuksessa ja yksi lensi päältämme kadoten metsän syövereihin. Sain kanahaukasta movember pinnan, laskuvirheen vuoksi pinna oli 52.

Tapasimme Luhalahdessa yllättäen kaksi samoilijaa kameroiden kanssa, Uitto ja Palomäki olivat jahtaamassa pohjantikkaa, he olivat jo kiertäneet pitkin kaikkia otollisia paikkoja ja nyt olivat jo paluumatkalla kotiinpäin.OLiomme juuri lähdössä kun Timo heilautti kättään ja sai myös miedät vielä pysähtymään, hän oli havainnut jonkun tikan lennähtävän, voimakkaan äänen mutta lintu oli kadonnut heti. Me myös jäljitimme lintua hetken mutta hetken päästä kaikki luovutimme, lintu jä mysteeriksi, todennäköisesti kyseessä oli harmaapäätikka. Tämä oli hyvä osoitus lintumiehen vaistoista, aina kannattaa olla hereillä.

Tässä samalla kun tätä kirjoittelen niin huomasin kuinka isompi lintu pudotti ruokinnalle. Kiikarit käteen ja tarkasti katsellen puunrunkoja. Käpytikkahan sieltä löytyi ja närhi myös talipötköllä. Eihän sitä koskaan tiedä mikä otus tässä aamuhämärissä lennähtää, vaikkapa valkoselkätikka! Tämä käpäri oli aika piilotteleva, se pysyi aina puun metsän puolella ja kurkki aina välillä rungon takaa. Nyt olivat myös tiaiset heränneet, niitäkin pudotti sellaiset kymmenkunta, niin tali- kuin sinitiaista suoraan korkeuksista syömään talipalloihin ja auringnkukkaa ja kauransiementä.

Timo oli käynyt tässä viikonlopun aikana myös vaivian turvesuolla katsastamassa mitä sieltä löytyy. Ainakin pyy oli sieltä bongattu ja sitten mielenkiintoinen havainto talvehtivasta maakotkasta! Tämä kotka oli Timolle ensimäinen mako jonka hän löytää talven viettäjänä Hämeenkyröstä. Kyllä Timolla on merikotkasta jo merkinnät muistiinpanoissaan mutta nyt tuli sitten myös toisesta kotkalajista. Eli aina kun vaan jaksaa kiertää niin se palkitaan.