Lintuharrastus

Lintuharrastus

Lintuharrastus voi olla hyvin monimuotoista, voit vain seurata mitä ikkunasta näkyy, voit pitää yllä linturuokintaa, voit kuvata lintuja joko kameralla tai maalaamalla, voit rengastaa lintuja, voit suorittaa erilaisia lintulaskentoja, voit bongata, voit tarkkailla lintujen muuttoa tekemällä muistiinpanoja, voit nauttia ulkoilmasta hyvien kavereiden kanssa lintuja seuraamalla, voit rakentaa pönttöjä eri lintulajeille, voit käydä eri lintumatkoilla ympäri maailmaa ….. Tässä muutama esimerkki mitä tuli mieleeni näin yhdeltä istumalta minuutissa.

LIntuharrastus on yksi harrastus monien harrastuksien joukossa, eikä kukaan tai mikään taho voi sanoa että joku olisi niistä se yksi ja ainoa muut harrastukset voittava. Asian ratkaisee aina harrastaja!!

Mielestäni pääasia on että nauttii siitä mitä tekee, tekee sitä vieläpä isolla sydämellä ja saa siitä hyvän ja tyytyväisen mielen. Voivathan jotkut tehdä tästäkin harrastuksesta jopa itselleen ammatin! (oikein kateeksi käy).

Lintuharrastus on jotain josta ei pääse niin vaan eroon, tiedän monia (itseni mukaanlukien!) jotka ovat saaneet nuoruusiällä lintukärpäsen pureman ja syystä tai toisesta harrastus on jäänyt tauolle, ollut tauolla montakin vuotta ja sitten taas se herää henkiin, ihminen löytää uudelleen sen kipinän joka vei joskus ”tipumetsälle”. Eikä siitä enää haluakaan eroon. Miksi siitä täytyisi joutua eroon! Useinkaan ei ihmisillä ole mahdollisuuksia harrastaa, on jotain esteitä, on työesteet, perhe-esteet, tms. Mutta ihmisellä on kuitenkin kaipuu  tekemään sitä tuttua ja itselle tärkeää.

Nyt näin lopuksi voisin rohkaista jokaista aloittamaan tämä upea harrastus, tätähän voi harrastaa niin monessa paikassa ja monella eri tasolla. 60- ja 70- luvuilla näitä kiikareiden kanssa kulkevia ”hiippareita” katsottiin vähän altakulmien ja tultaessa 1980 ja 1990 luvuilla alkoi lintuharrastuksen imago muuttua, johtuiko se kenties näistä julkkisornitologeista vai oliko se positiivinen suuntaus ihmisten luontokaipuun kanavoitumista tälle saralle ja vuosituhannen vaihteessa lintuharrastus oli täysin yksi harrastus muiden joukossa.

Utö 16-19.1.2014

Utön lintusaarella

Taas saatiin toteutettua yksi haave (ainakin meikäläiselle!) kun päästiin käymään maineikkaalla Utön lintusaarella, saari sijaitsee Ahvenanmaan alapuolella, Paraisten kunnan alueella. Utö on tunnettu erittäin "kovista" lintuhavainnoistaan, esim viime talvena siellä talvehti Kettusirkku, laji josta tuli Suomen harvinaisin lintu vähään aikaan. Lintu oli Suomen pinna nro 471 ?

Kuitenkin meidänkin porukkamme sai nyt sovittua reissun tuonne ulkomeren saarelle, mukaan lähti Kiasen Hannu, Hakalan Helge, Hakalan Kari ja Palomäen Timo sekä allekirjoittanut. Hanskilla ja Timolla on jo kokemusta siellä vierailusta joten meille muille matka tuli olemaan neitsytreissu!

Mitä mukaan ulkomeren saarelle Tammikuussa, siinä oli paha rasti mutta onneksi auttoivat ne lukuisat arktikareissut keväisin. Siltikin on aika hakusessa mitä vaatteita, millaiset jalkineet jne. Se on varma tieto että meren äärellä on aina kylmä ja varsinkin jos siellä vielä tuulee (kuten aina merellä!) niin pirun kylmä!. Viime hetken forecan antamat ennusteet ovat vain suunta antavia mutta kai sieltäkin jotain osviittaa täytyy katsoa. Onneksi eväspuoli on hyvin hoidossa, saaressa on toimiva kauppa ja kahvila. Kyllä reissumiehet aina pärjäävät on vanha periaate jolla mennään.

Tottakai täytyi pitää myös lintukisa, ennakkoon kukin matkalainen valitsi 50 lajia jotka havaitaan, niistä havaituista sai sitten pisteitä, kokonaislajimäärä oli myös yksi arvauskohde ja sitten myös reissun viimeinen uusi laji. Kisailu antaa aina hyvän lisän itse matkaan, Siinä tulee kummasti hyviä "keskusteluja" kunkin kaverin veikkuusta. Viimeksi Kablin reissun kisan voitti Helge, vaikka koko matkan ajan Kari oli johtoasemassa, Risto kakkosena mutta Helge pääsi loppumetreillä meistä ansaitusti ohi ja kultamitaliin. Kisan välitarkastukset tehdään aina iltahuudon yhteydessä. Palkinto on aina jotain lintuihin liittyvää kuten Kablin reissussa oli auringonkukan siemeniä säkki.

Kävin etukäteen seikkailemassa netin ihmeellisessä maailmassa ja pyörin UT0.FI sivuilla, oli todella mielenkiintoinen hetki merenkulun historian havinoissa, suosittelen!

Lajilistan laatiminen etukäteen on hauskaa , kuvitteellista linturetkeilyä. Toiveita optimistisin aatoksin, joskus jopa yltiöoptimismia! Vallitseva sää kertoo paljon olosuhteista. Tietenkin tiira-palvelusta myös selviää tosialliset realiteetit. Näitä edellämainittuja hyväksikäyttäen on kisalista laadittu ja matkan aikana selviää mihin se riittää. Hyvän värityksen antaa myös yksi uusi kisailija. Mitähän hommaisi palkinnoksi?

Se palkinto tuli kuin manulle illallinen samalla kun hain itsellenikin talipötkön ruokinnalle..Palkinto luovutettiin Kiasen Hanskille joka tälla kertaa veikkasi parhaiten, hän ylsi ainoana plussalle pisteissä, muilla meni sitten aika pahasti yltiöoptimismin puolelle. Meri on ankara, se rankaisee!

Eivor-laivalla mentiin saarelle, lähtö Paraisilta (Pärnainen?) Laivalla on tapana staijata heti joten samoin mekin laitettiin putket tanaan ja silmä kovana tuijotettiin saarten rantoja, mutta eipä siellä mitään ihmeitä näkynyt. Sää oli suht hyvä, -6 astetta mutta se tuuli! Eipä siellä kannella pysyneet kuin "lumimiehet", aina välillä täytyi käydä kahvilla.

Perille saavuttiin 15:sta maissa ja Hanskin opastuksella löydettiin majapaikka nopeasti. Kamat sisään ja kierrokselle tutustumaan saareen. Utö on vain kilometrin (max 1,5) halkaisjaltaan joten paikka on hyvin hallittavissa. Majapaikkamme sijaitsi saaren korkeimman paikan eli majakan välittömässä läheisyydessä, sieltä aloitettiin aina päivän retkeilyt valoisan ajan koitettua (so auringon noustua). Eka päivän ilta kului pimeän koitettua juttelun merkeissä, Timo kertoi Hämeenkyrön tapahtumista ja kaikki muut muistelivat vanhoja "merkkihenkikilöitä" Hkyrön historiasta. Päivän lajimääräksi saatiin n 30. Saarella asuva Jorma Tenovuo kierteli myös päivän mittaan paikkoja ja hän kertoi meille missä kannattaa käydä ja missä ei saisi tarpoa.

Niittykirvinen oli Österängilla ja Kesnäsissä löydettiin 2 pässiä eli taivaanvuohta, koulun ruokinnalla oli 6 peippoa ja pitkin saarta kävelylenkeillä löytyi ainakin 3 punarintaa. samoin räksiä tuntui olevan jokapuolella, tilhiä löytyi parisen kymmentä. Vesilinnuista runsain oli telkkä, isoin keräytymä n 300, sinisorsaparvia oli saunalahdella mutta ei sieltä seulottaessa löytynyt muita.vain pieniä parvia isokoskeloita ehkä joitakin kymmeniä. Päivän parhaan blokkasi Hanski löytäessän ruokin lentävän saaren editse, muita ruokkilintuja edusti riskilä.

18.1. oli lumisateen ja kylmän tuulen päivä, sinnikkäät sisämaan staijarit värjöttelivät majakkarakennuksen suojassa kuitenkin parisen tuntia mutta sitten nälkä ajoi miehet syömään hotellille, jossa ruoka (a 12 e) olikin varsin hyvää, sitten kiertelyä saaressa päätyen lopulta taas majakalle jossa löytyi tuttuja entuudestaan, Kari Degersted ja Pertti Uusivuori jotka olivat nielleet puheripulin siemenet, tekstiä tuli koko ajan!

Päivän haviksista sen verran, naurulokki (2) taivaanvuohi (1), merikotkia oli joitakin yksilöitä, sorsia ei tänään näkynyt paljoa, ei voi verrata määriä edelliseen päivään. Pikkulinnuista peukaloinen löytyi lopultakin käydessämme Drakenin muistomerkillä eteläkärjessä. Matkalla sinne on myös säähavaintoasema eli nyt tiedetään se paikka mistä kerrotaan Utön säähavainnot. Tänään ne olivat tuuli 12 m/s lämpötila -4 astetta, kosteus% oli 90 ja näkyvyys n 5000 m. Illan päätteeksi mentiin hotellille saunaan ja siellä otettiin pakollinen Kurpppakomppanian keltapaitakuva tyhjässä uima-altaassa vain pyyhkeet perintökalleuksien peittona.

Lähtöpäivänä tuttuun tyyliin tavarat pakattiin lähtövalmiiksi, vielä parisen tuntia majakalla. Aamun paras havainto tuli kun Hanski ja Timo kiersivät kylän kautta ja olivat nähneet 2 huuhkajaa erään talon antennilla. Timo otti kuvat todisteeksi. Siiten toinen havainto joka aiheutti pieniä väristyksiä, oli kun Hanski löysi ruokkilinnun lentävän lähiluodon kivien taakse Oliko kyseessä vain tavallinen riskilä vai jopa pikkuruokki? Tilanne oli nopea, lintu lymysi pitkän aikaa kunnes se näyttäytyi hyvässä valossa ja paljastui tavalliseksi riskiläksi. Aina täytyy kuitenkin olla varuillaan, ollaanhan eittäin otollisillä paikoilla harvinaisuuksille! Vielä ennen laivan lähtöä satamassa saimme ulkopuolisilta vihjeen kalliolla lepäilevästä muuttohaukasta, joka löytyikin pian läheisen kallion päältä. Vielä lisäksi saimme listoille laivamatkalta ampuhaukan.

Lopullinen lajimäärä oli 38. kisan lajimääräveikkuussa lähimmäksi osui Helge 37 lajilla. Reissun lajit olivat: merimetso (kymmeniä), kyhmyjoutsen (poikueitakin), laulujoutsen (1+1 pieni parvi), sinisorsa (väh kymmeniä), tukkasotka (7 enimillään), alli (1),telkkä (satoja), isokoskelo (kymmeniä), tukkakoskelo (3), merikotka (20-30 yht), muuttohaukka (1), ampuhaukka (1Jurmo), taivaanvuohi (2), naurulokki (muutamia), kalalokki (yleisin lokkilintu kymmeniä), harmaalokki (muutamia päivittäin), merilokki (muutamia päivittäin), riskilä (3), ruokki (1), huuhkaja (kn), palokärki (1 Notö), käpytikka (1), niittykirvinen (1), peukaloinen (3), tilhi (13 parvi), punarinta (4), räkättirastas (10-20), mustarastas (muutamia), talitiainen (kymmeniä isoin parvi 29), sinitiainen (vähemmistö), harakka (lähdössä 1), varis (joitakin), närhi (1), korppi (1+2), pikkuvarpunen (muutamia), peippo (8), urpiainen (3), viherpeippo (kymmeniä)

Tämän blogikirjoituksen kuvat ovat Helge Hakalan kuvaamia

Lintulaskenta Nokialla 5.1.

Laskenta Sorvankylässä, Naulonvuorella 5.1.2014

Perinteiseen Nokian lintulaskentaan, Naulonvuoren kierto Sorvankylässä, pituudeltaan n 10 km lähti tällä kertaa mukaan oiva joukko lintukärpäsen puremia, mukana olivat reitin perustajat, Hakalan Kari ja Hakalan Helge, myöhemmin mukaan lähteneet Kiasen Hannu ja Salosen Risto sekä uusimmat kiertäjät Antero Alho ja Isokivijärven Kari.

Tapaaminen oli ysin jälkeen, normaalia hieman myöhemmin. Alkukättelyiden jälkeen päästiin itse asiaan, edessä oli nousu Naulonvuorelle. Päivän kuluessa kuultiin vanhoilta konkareilta hyvin vankkaa tietoa mitä oli ennen nähty, koettu!

Riston ennustama parempi laskentasää oli toiveunta muuten kuin lämpötilan suhteen, aluksi satoi (lievästi vettä) sitten olikin sumua loppupäivää joten kauaksi oli hankala nähdä. Lintujen kannalta alkumatka tuntui lupaavalta, peruslajisto karttui kiitettävästi. Nousu vuorelle oli helppoa, lunta ei ollut yhtään, mitä nyt edellisyönä satanut sentin kerros.

Ekalla kahvipaikalla todettiin että lintujen yksilömäärät eivät olleet huimaavia. Matka jatkui, reitin perustajajäsenet muistelivat entisiä maisemia, miten ennen oli ollut metsää, nykyisin uusia taloja ja aukkopaikkoja. Ensimmäisen isomman järkytyksen aiheutti liikenneympyrä! Siinä oli ollut ennen normaali tienristeys, nyt asfaltoidut kävelytiet ja ajotiet + iso liikenneympyrä. Uusia taloja oli noussut kuin sieniä sateella, asutusalueen kasvu on ollut huima, meille vanhakantaisille vähän liiankin huima.

Pyhäjärven rantaan saavuttaessa matka jatkuisi ”normaalisti” jäitä pitkin, nyt ei puhettakaan. Toki kävely lumettomalla pellolla ja metsässä on helppoa mutta silti saisi lunta olla edes vähän. Ei kuitenkaan niin paljon kuin vuosi sitten jolloin oli puolen metrin hanki.

Seuraava ylläri oli kun Hanski löysi maasta ison kastemadon, ”punikin”, sitähän puitiin jonkin aikaa. Nuotiopaikalla syötiin nopeat makkarat ennakoiden pimeän tuloa.

Sinisorsa pari (k+n) oli seuraava yllätys, tuli uusi joskin odotettu reissulaji!

Jälleen kohti Naulonvuorta, näin lumettomaan aikaan reitti kohti lähtöpaikkaa oli helppo, vaikka sitä ihmeteltiin miten tässä voidaan tarpoa kun on lunta yli polven. Edessä oli hyvin kuvauksellista näkymää, metsän luonnollisen uudistumisen muodossa, isoja honkia, haapoja oli pystyssä ja kaatuneena ristiin rastiin! Todettiin lähes yhteen ääneen että tänne täytyy tulla loppukeväästä, voi sitä äänimaailmaa.

Reissun lajimääräksi tuli sitten 21, oikein hyvä määrä näin ”talviaikaan”. Seuraavassa lajit pienin kommentein:

tali, sini, hömö, kuusi, töyhtö, viherpeippo, keltasirkku, urpiainen (ei ollut turpoa) hippiäinen, punatulkku, pikkuvarpunen, käpytikka, palokärki, varis, harakka, naakka, närhi, korppi, HARMAALOKKI (ääni), PYY kuultiin ääni ja nähtiin (pitkästä aikaa!), SINISORSA (uusi reissunlaji)

Näin asiat kaivoi muistin kätköistä pari tuntia kotiinpaluun jälkeen väsynyt mutta onnellinen ”lintutieteilijä” Lavajärveltä

Hanski ja Kari

Takamaan lintulaskenta 2.1.

Takamaan laskenta 2.1.2014

Intoa puhkuen kokoontui jälleen miesporukka Takamaan koulun parkkipaikalle, olihan luvassa (piti olla oikein hyvä sää !) hieno reissu pitkin Takamaan tantereita. Meitä oli kolme, jotka lähtivät taapertamaan tuttua reittiä, laskenta oli jo 24. Eli ensimmäinen laskenta tehtiin jouluna 1993. Miika Jämsä, Eero Jurvelin ja Risto Salonen, siinä ryhmämme.

Perhanan Mannosen Mette kun lupasi hyvää säätä mutta se olikin lumisateista, pakkasta ei ollut yhtään mutta sataa tihuutti pari kolme tuntia sitten onneksi loppui. Taivas oli täyspilvinen.

Reittihän menee Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kautta kiertäen, siitä Takamaan vanhalle koululle ja sieltä koskikara-puron kautta Ahdepäähän ja Hirvijärven kautta Takamaan koululle.

Matkaa tulee n 12 km. Nyt oli täysin lumetonta ja kaikki ojat, purot ja järvet olivat sulia. Matkanteko sujui joutuisasti kunnes törmäsimme Eeron löytämään varpuspöllöön. Tämä tapaus oli saalistamassa tien vieren sähkölangalla ja hetken päästä se pudottautui pienen koivun oksistoon aivan tien viereen, sitä pääsi kuvaamaan lähimmillään 2 m päästä! Pojat ottivat kuvia kaukoputken läpi ja Risto yritti tarkennella käsivaralta. Oli se hieno otus, keltasilmäinen pienten lintujen pyytäjä!Täytyi kuitenkin jättää pöllö saalistamaan ja miehet jatkoivat matkaa, seuraava pysähdys tuli aika pian kun tiaisparvi ylitti tien, siinä oli tallareita, sinitiaisia, kuusitiaisia, töyhtötiaisia ja läheltä löytyi myös hömötiaisia, oli mukava laittaa kirjoihin ja kansiin niiden määriä.

Lintutyhjiö oli kuitenkin vallitseva piirre, lintujen määrä tuntui olevan hyvin vähäinen vaikka se loppujen lopuksi sitä ei ollut.

Kahvipaikan koittaessa nähtiin Kuruntien sillan luona iso varis ja naakka parvi pellolla, näitä ei kuitenkaan voinut laskea, ne jäivät pahasti katveeseen, laitettiin niistä arviomäärät (so 50 kumpaakin!) Samassa paikassa nähtiin pellolla iso parvi keltasirkkuja, Eero laski ainakin 110 yksilöä.

Jäi aamulta kertomatta se kun kuulimme hyvin pientä ”pulinaa” kuusikosta, luulimme siellä olevan närhen mutta Eero kertoi joskus kuulleensa mustarastaan pitävän samaa ääntä. Sehän sieltä löytyi!

Seuraavaksi oli vuorossa koskikaran hakeminen Vähä-Vahanta joesta, Miika ja Eero rämpivät joen mutta ei siellä ollut karasta häivähdystäkään! Risto kiersi tietä pitkin paikan ja kävi läheisen talon ruokinnalla ja sieltä löytyikin kiva ylläri; fasaani koiraita 3 kpl.

Makkaranuotiolla pysähdyttiin vain toviksi koska ennakoitiin valon riittämistä. Loppumatka sujui tuttuun tapaan, uusia lintuja ei löytynyt joten reissu lopetettiin ennen kolmea Takamaan koululle.

Yhteensä näimme 541 lintua,. Lajeja kertyi 19 tunnistettua ja yksi Eeron näkemä, jota hän epäili varpushaukaksi mutta siviilirohkeus loppui ja määritys jäi auki.

Reissun lajeja + määriä

talit 76, varis 72, sinit 71, keltasirkku 110, naakka 55, urpiainen 42, viherp 37, pikkuvarpunen 21, harakka 14, hömöt 13, punat 8, kuusit 8, töyhtöt 6, hippiäinen 5 (yksi parvi!), käpytikka 4, fasaani 4,närhi 3, mustarastas 1, varpuspöllö 1

Näin joululaskennassa armon vuonna 2014

Lintuja on vähän

Lintutyhjiö

Marraskuu ja joulukuu ovat hyvin tyypillistä aikaa jolloin maastohavainnot lintumaailmassa jäävät tosi vähiin, kaikki muuttolinnut ovat pääosin jo lähteneet, joitakin vesilintuja vielä sinnittelee sulavesissä,  voit hyvällä onnella nähdä kotkan muuttavan kohti etelää.Vaelluslinnuista riippuu onko maastossa elämää. Lintumies voisi viettää tämän rospuuttoajan aivan hyvin etelän auringossa lomaillen ja ladaten akkujaan kevään rientoihin. Ruokinta on ainoita paikkoja joihin lintuja kerääntyy.

Käytiin eteläisessä Suomessa Turussa autolla ja sinne matkatessa katselin tienvierustoja ja sähkölankoja eikä missään näkynyt yhtään elämää. Koko Suomen on vallannut lintutyhjiö. No sitä täytyy kestää nyt parisen kuukautta kunnes valoa alkaa näkymään tunnelin päässä, päivän valoisa aika rupeaa pidentymään ja näin elo alkaa piristymään.

Tiira-lintupalvelu on todella hyvä paikka saada tietoa missä mennään ja ennen kaikkea saada tietoa linnuista, mitä on havaittu ja missä on havaittu. Tiirasta voi saada myös paljon muutakin infoa linnuista, käy tutustumassa "tiira.fi" Sieltä kun olen nyt katsonut ei tämä Suomi olekaan mikään lintutyhjiö. Haviksia on vaikka mitä. Eipä tässä kai auta mikään muu lähteä kiertämään lintupaikkoja.Tai sitten miksi lähteä minnekään, parempi on antaa lintujen tulla luo. Pitää yllä hyvää ruokintaa, puuhastella pihassa jotain ja samalla katsella ympärilleen.

Nyt on ruokinnalla kaksi harakkaa, närhi jotka ovat hyviä pikkulinnun pelottajia, käpytikka saa myös hyvin kaikki tintit lentoon. Pikkuvarpunen on aika peloton lintu, niitä on kymmenen linnun parvi joka käy katsomassa päivän tarjontaa. Tässä tuli lueteltua kaikki pihan ruokinnan vierailijat. Ruokinnan linnut kiertävät kaikki lähiseudun lintulaudat usean kilometrin säteellä. Kyllä niillä eväillä pärjää kylmyyttä vastaan.

Lintutyhjiö ei pidä paikkaansa, sillä aina tulee yllättäviä ilmoituksia tiiraan. Kyhmyhaahka eli lintumieheille pattihaahka oli löytynyt Tampereen edustalta, naarasyksilö oli ollut sinisorsien seurassa. Lintuhan on tosi harvinainen, ei edes jokavuotinen kaveri ainakan sisämaassa. Olisi mukava löytää joku vastaava harvinaisuus ja saada "bongarit" liikkeelle, jopa "Pieksämäellä startataan autot" tyyliin. Jos nyt vaan jaksaisi kierrellä sulavesiä, puroja niin voisi törmätä mielenkiiintoisiin yllätyksiin. Ihmisluonto on sellainen että jos saa vaan olla ja lökötellä niin sitähän jumittuu paikalleen. Se suotakoon!

Lumisateessa on ruokinnalla kova vilske, parhaimmillaan oli 7 harakkaa, 2 närheä, 10 keltasirkkua, kymmenkunta talitiaista, viitisentoista pikkuvarpusta ja sitten joitakin sinitiaisia. Mielenkiintoisimat olivat kuitenkin kaksi käpytikkaa, koiras ja naaras jotka hakeutuivat koko ajan kohti läskinpaloja.  Aina on mahdollisuus valkoselkätikkaan joten nämä tikat tuli katsottua hyvin tarkkaan. kyllä siinä kohtaa unohtui lintutyhjiö, kova vilinä, ainaista rauhatonta ruokailua, lentoonlähtöä kun jokin asia pelottaa.

Lavajärven jäät mouruavat, aina kun pakastaa näin talven alkupuolella niin jäät mouruavat. Kun olet pihalla voit kuulla kun hieno ääni tulee järveltä päin, uutta jäätä syntyy! Luonnossa voit kuulla mitä ihmneellisempiä ääniä, kaikille äänille kyllä löytyy selitys mutta eihän se aukea ihan heti. Lintumaailman äänet ovat yksi ehkäpä selkeimpiä tunnistettavista, tämä jäiden mouruaminen on hyvin hauska ilmiö. Kun olet jossain hyvin synkässä, vanhassa metsässä aivan hiljaa voit kuulla kun puut "puhuvat" toisilleen. Pientä narinaa, oksien kahahtelua, tuulella putoavien puun oksien kolahtamisia ja vaikka mitä, sitten tähän vielä eläinten aiheuttamat rapinat jne. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Hyvä lintutyhjiön paikkaaja on tv:n luontoohjelmat, yle fem:istä tulee aika usein mielenkiintoisia lyhyehköjä luontopläjäyksiä, tänäänkin olivat haahkat esittelyvuorossa ja kun kevättä kohti mennään niin alkavat nämä ylen muidenkin kanavien luonto-ohjelmat. Ne ovat hyvin korkeatasoisia, hyvin kuvattuja ja mielenkiintoisia. Niitä katsellessa rupeaa aina odottamaan kevättä, auringonpaistetta ja omia luontoretkiä. Toinen hyvä keino välttää täysi tylsistyminen on lukea lintu-, luontokirjoja, ne antavat hyvän mielikuvan ja paljon ajattelemisen aihetta. Suosittelen !

Lintuelämää Lavajärvellä

Lintuelämää Lavajärvellä

Pyrin kirjoittamaan aika usein tähän blogiin vai sanoisinko päiväkirjaan erilaisia lintuelämän kiemuroita, Lintulan tontin havaintoja ja miksi ei myös haviksia muualtakin lähiseudulta. Jos teen linturetken tai jonkun muun retken niin pyrin tekemään siitä sitten oman juttunsa.

Kotimme tontilta olen havainnut vuodesta 2001 alkaen 134 eri lintulajia, tämä määrä on vaatinut paljon ulkona oloa, kaikki aistimet valppaina ja tietenkin hyvää tuuria. Onhan lintuhavainnon tekeminen monen tekijän summa; katsooko oikeaan suuntaan määrätyllä hetkellä, onko mitään häiriötekijöitä jne..... Tietenkin sitten pitää vielä tuntea lintuja, olen harrastanut "ornitologiaa" jo 1970 luvulta alkaen ja joka päivä opin uusia asioita näistä meidän siivekkäistä, ei koskaan voi sanoa että tuntee linnut, heti seuraavassa mutkassa tulee eteen vaikea tunnistettava tipu! Sellainen tilanne saa ihmisen nöyräksi.

Kuten tuossa alussa mainitsin niin tonttipinnat ovat hyvällä mallilla, 134 joista voisin mainita joitakin "hyviä" lajeja: Kaakkuri ja kuikka, harmaahaikara, tundrahanhi, merihanhi, merikotka ja maakotka, ruisrääkkä, meriharakka, pikkukuovi, 7 eri pöllölajia esim hiiripöllö, 5 tikkalajia esim pohjantikka, kangaskiuru, koskikara, pensassirkkalintu, viitasirkkalintu, idänuunilintu, mustavaris, lapinsirkku. Pahinpia puutteita ovat jotkin sorsa- ja kahlaajalajit. Kun niitä tulee (?) lisää niin se on kyllä raportoinnin paikka!

Otsakekuvassa on lapinkoiramme Heta, joka on ollut meillä jo n 10 v. Heta on kova koira haukkumaan oravia, jotka vierailevat ruokinnalla. Sitten toinen Hetan intohimo on myyrien / hiirien metsästäminen josta on osoituksena isot kuopimisjäljet maastossa. Heta on myös innokas retkikaveri, joka on aina valmiina lähtemään mukaan, saahan se juosta vapaana.

Ruokinta

Talviruokinta

Ruokinta kannattaa aloittaa syksyllä vasta sitten kun on ilmeistä että linnut eivät löydä ravintoa metsästä tai muualta, varsinkin sitten kun lumipeite valtaa maan.

Evääksi kelpaavat esim viljan siemenet, auringonkukan siemenet, talit eri muodoissa, "läskin" palat puiden kylkiin jne. Ainoastaan siitä täytyy pitää huolta että eväät eivät ole suolaisia tms.

Meillä on lintulaudan vieraina olleet alkaneella ruokintakaudella talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, keltasirkku, harakka, närhi, pikkuvarpunen, viherpeippo, urpiainen. Hyviä "ohikentoja" ovat suorittaneet pyrstötiainen, varis, pikkukäpylintu, punatulkku, Nyt on lumi maassa joten lintujen tarve ruokintaan lisääntyy.

Talitiainen

Kuva on viime vuodelta jolloin oli lunta aivan riittämiin. Olen vähentänyt ruokintapaikkoja esim aivan talomme läheisyyteen en laita mitään "automaattia" koska linnut, etenkin harakat ja närhet ovat innokkaita nokallaan penkomaan tarjottavia emmeitä ja niinpä ruokinnan ympäristö on aika hurjan näköinen ja vetää puoleensa ylimääräisiä vierailijoita ja hetken kuluttua ne vieraat ovat sitten hakeutuneet jo lämpimämpään paikkaan, tiedät kyllä minne!

Ruokinnalla pystyy tarjottavan ruoan avulla houkuttelemaan jotain määrättyä lintulajia, esim kauran siemenillä saa todennäköisesti keltasirkkuja ruokinalleen, ainakin minulla on käynyt jo kahtena talvena näin. Nyt juuri kun kävin täydentämässä eväitä niin vein sinne auringonkukkaa (siemeniä) ja kauransiemeniä. Kuinka ollakaan alta puolen tunnin tuli 4 keltasirkkua ja myös näkyy kelpaavan pikkuvarpusellekin nämä kauransiemenet. Varmoja auringonkukan siementen perässä tulijoita ovat tiaiset, niin nytkin, 5 talitiaista ja pari sinitiaista löysivät tiensä ruokinnalle. Närhi puolestaan syö melkein mitä vaan  kuten harakkakin. Myös muut pikkulinnut kuten viherpeippo ja mahdollisesti talvehtimaan jääneet peipot ja järripeipot ovat hyvin persoja erilaisille siemenille, kuuluvathan ne siemensyöjiin jo nokkansakin vuoksi. Tikat puolestaan kelpuuttavat hyvin mielellään puun kylkeen kanaverkon suojiin piilotettua läskiä, itselläni käy päivittäin vähintään yksi käpytikka, niitä saattaa olla  kaksikin eri yksilöä, ei ole tullut tarkemmin katsottua tämän veijarin sukupuolta. Ainakin viime talvena minulla kävi vähintään kolme eri yksilöä käpytikkoja. Tälle vuodelle odotan että mustarastas ilmestyisi taas, syksyllä kävi aika myöhään vielä ainakin kaksi eri yksilöä. No tällaistähän tämä lintujen parissa puuhastelu on, ainaista odottamista.

Joulukuu valkeni lumi massa, pieni pakkanen väritti ulkoilmaa. Ruokinnalla on aika vilske, ei mitään erityisiä uusia lajeja, tutut lajit ova vaan yksilömääräisesti lisääntyneet, keltasirkkuja löytyy aina välillä lähes 15 kauransiemeniä popsimassa, pikkuvarpusia on ilmestynyt 10 linnun parvi hakkaamaan talipalloja ja syömään muutakin evästä. Tallareita on noin kymmenkunta  ja vain pari sinitiaista. Kyllä näistäkin linnuista tulee sekamelska kun ne kaikki pöllähtävät ilmoille yhtäaikaa.

Sinitiainen talipallolla

Vastuullisuus on ruokintaa perustettaessa hyvä muistaa eli kun aloittaa ruokinnan niin on hyvä hoitaa se loppuun asti eli kevään auringon lämpöön asti. Kyllähän linnut löytävät vieläkin ruokaa kuten ovat aina löytäneet luonnosta syötävää mutta näin hyvinvointivaltiossa kun eletään ja tietää sen että ne eurot kuluvat moneen turhaan asiaan niin vastuullisena lintujen ystävänä voit laittaa ne eurot vaikka talipalloihin tms. Se yksikin talipallo voi koitua kovilla pakkasilla joidenkin tinttien elinehdoksi! Sitten on se hauska hyöty ja huvi kun saa seurata lintulaudan elämää läpi talven.

Pistelaskentaa Lavajärvellä

Pistelaskentaa Lavajärvellä 2013

Pistelaskenta Lavajärvellä 22.5.2013

Päätin eilen kun katselin forecan ennusteita, että menen ja tempaisen pitkäaikaisen haaveeni eli kierrän Lavajärven ja pääsen samalla tekemään jotain linnustollisesti hyödyllistä. Olin aikaisemmin jo ottanut yhteyttä Eläinmuseoon ja saanut sieltä ohjeet tämän laatuisen laskennan suorittamiseksi.

Pistelaskennassa edetään siten että pysähdellään n 300 m välein, ollaan paikallaan 5 min ja laitetaan kaikki linnut ylös. Lavajärven kierrolla tulee 20 pysähdystä, sehän sopii tällaiselle kovan maan tallaajalle, saa samalla koirakin hyvän lenkin! Itselleni laskenta on niin henkistä kuin fyysistä kuntoilua.

Aamun eka stoppi oli kotipihassa, lajit koostuivat tutuista, linnuista, ainoastaan minulle tälle vuodelle uutena lajina sain valkoposkihanhen, kun 8 linnun parvi teki matkaa kohti NNW. Vesilintujahan ei tässä laskennassa hyväksytä. Seuraava pysähdys oli leirirannan tienhaara, jossa uusina lajeina tulivat sirittäjä ja palokärki, seuraavassa paikassa kuulin tutun äänen Virolahdelta eli pyy ja samoin käpylintuparvi lensi lähellä.

Kun pääsin Alakomin peltoaukealle, siellä olivat heti kiurut äänessä, haarapääsky lensi ja pensastasku piti omaa konserttiaan. Päivölässä ääneen pääsi myös punavarpunen. Heti sen jälkeen laskeuduin Ruonanjoen sillalle ja siitä on lähin talo, Lampisen Erkki, jossa oli jo kottarainen pöntöllään, käpytikka huuteli, pensaskerttu luritteli.

Tämän jälkeen noustaan Komin kaupalle jossa tuntui olevan useita leppälintuja. Seuraava pyypaikka oli kun laskeuduin Mustalahden notkoon, tunnistin sieltä myös pensakertun ja lehtokertun. Lavajoen sillalta kuuntelin sirittäjää, huomasin västäräkin ja hömötiaisen. Joenkulman tienristeyksessä oli hernekerttu. Myllymaan pihapiirissä oli haarapääskyjä ja käpytikka. Tervalammin risteyksessä oli kuovi pellolla, pikkuvarpusia piha-aidassa ja mustarastas piti melko outoa ääntä lähimetsikössä. Hippiäisen sain Veittolan mäen kohdalta. Laurilan pellot keräävät aina hyvin lintuja, nyt siellä oli töyhtöhyyppä, käenpiika ja pensastasku.

Viimeinen stoppi on Lavajärven kaupan pihassa, sieltä sain räystäspääskyn.

Kaiken kaikkiaan lajilistaan mahtui 42 lintua, alla on lueteltu päivän pistelaskennan lajit

talitiainen sinitiainen hömötiainen kirjosieppo

peippo vihervarpunen keltasirkku lehtokerttu

hernekerttu pensaskerttu pajulintu sirittäjä

laulurastas räkättirastas mustarastas punakylkirastas

käpytikka palokärki harakka varis

kurki sepelkyyhky käki pyy

metsäkirvinen käpylintu punarinta kiuru

pikkuvarpunen haarapääsky räystäspääsky naakka

pensastasku punavarpunen harakka kottarainen

leppälintu västäräkki kuovi töyhtöhyyppä

hippiäinen käenpiika

Pysähdyspaikat olivat :

kotipiha, leirirannan tienristeys, Majamaan tienristeys, Lylyn talon kohta, Leskisen Aarren talo, Päivölä, Lampisen Erkin talo, Komin kauppa, Mustalahden perä, Mäki alas ja tien risteys, Asumaniemen postilaatikot, Lavajoen silta, Joenkulman tien risteys, Myllymaan talo, Tervalammien risteys, Veittolan risteys, Pässärin vuoren kohta, Laurilan peltoaukea, Huvion ahteen alaosa puron kohta, Lavajärven kauppa.

 Tämä laskenta suoritetaan aina vuosittain suurinpiirtein samana  ajankohtana joten ensi keväänä tulee seuraavan laskennan tietoja.

Lavajärvi on n 5 km pitkä länsi-itä suunnassa.

Eväät on pääasia

Linturetkellä kun lähdetään niin sitä täytyy valmistella jo edellisiltana, tehdä eväsleivät, laittaa makkarat valmiiksi, ladata termari napin painallusta vaille. Kun kello soittaa 4-5 aikaan on helppo nousta ja syödä aamupala, kaapata valmiit eväät reppuun ja menoksi. Minulla on aina Heta-koira mukana lähialueen retkillä niin koiruuskin tarvitsee evästä, kylläkin sille ei mitään gourmee ruokaa vaan jotain naksuja, näkkileipää tottakai ja vettä pulloon. Jos ihminen tarvitsee päivän aikana pari litraa nestettä niin koirakin paljon liikkuessaan tarvitsee vettä!

Kyllä näillä eväillä aamupäivän retken tekee jo kummasti, jos tietää että retki venyy pitemmäksi niin sitten vaan lisää evästä reppuun. Meillä on omassa lintuporukassa lentävä lause että ”eväät on pääasia”. Jos ollaan päivätolkulla jossain luonnon helmassa niin siellähän täytyy taikoa jostain jotain lämmintäkin ruokaa. Lyhyillä retkillä tämä hoituu nuotiomakkaroilla, siinä ajatus ja jutut lentävät (välillä aikas pitkälle!) kun istutaan ja käristetään makkaroita. Siinä Hetakin kärkkyy jos joltakin sattuisi putoamaan jotain!

Pitkien retkien ruokailusta sovitaan yhteisesti, jos ”kiviriipat” ovat mukana ja he tekevät soittajille sopan niin sehän on luxusta! Mutta jos ollaan miesporukalla niin sovitaan että joku (jotkut) hoitaa (hoitavat) päivän

Kaloja Itämerestä keväällä 2013

päämenuun ja kukin vastaa lopusta itse. Jos porukassa on taitavia ”letunkääntäjiä” tai ”kalanpyytäjiä” niin sehän aina yksi ratkaisu ruokalistalle

Lettuja kaasulla

.  Pääasia on että apetta, sehän kruunaa päivän ja sitten jos ollaan esim viikon turneella niin voiko parempaa olla kuin saada ottaa pienet päivätirsat joko kunnon vuoteessa tai vaikka riippukeinussa ja sitten auringon paistaessa torkahtaa vaikka kovalle kalliolle tai sammalmättäälle.

Oli puhetta siitä nukkumisesta, voin kertoa että kun herää ennen neljää joka päivä viikon ajan ja on hereillä iltakymmeneen, saunoo ja tekee ”lintutyötä”, on aistit hereillä koko ajan niin kyllä siinä jo rupee kummasti torkkumaan auringon lämmössä. Tästä osoituksena on seuraava kuva.

Päivälevolla

Kuva on otettu viime kevään arktikaretkeltä Siikasaareen. Eikä tämä kaveri ollut ainoa joka torkkui tuossa riippumatossa. Hän vain sattui kameran etsimeen sopivassa kohdassa. Kalliollakin on nukuttu tunnin päiväunet, voin kertoa että tunne on jotain taivaallista kun saa/voi ummistaa silmänsä, unihiekkaa on takuulla silmissä!

Unihiekka vaikuttaa

Reissumies voi nukkua vaikka kalliolla, hän taittaa vaan korvanlehden kaksinkerroin, siinä on tyyny. Peittoahan ei tarvita sillä sinitaivas on oikein hyvä peitto.

Mikä vetää arktikaretkelle

Mikä vetää arktikaretkelle

Jokavuotinen linturetki on arktikaretki Itämeren rannoille, Siikasaareen, jossa tähystyspaikkamme on aivan meren rannalla.

Raja naapurivaltioon on lähellä

Tästä paikasta on näkymät Venäjän puolellekin, silloin joskus Neuvostoliiton aikaan sieltä näkyvässä vartiotornissa oli varmaankin joku venäjän poika vartiossa, ei hän varmaan meitä osannut tai pystynyt katselemaan kun mekin näimme kaukoputkilla vain vartiotornin emmekä ketään ihmishahmoa, vai liekö ollut jo tutkavartiointia?!

Siikasaaren auringonnousu

Kuitenkin se jokin joka vetää meitä sinne on ne linnut ja se tunnelma joka syntyy mukavasta retkiporukasta, kaikki saman lintukärpäsen puremia ja tuttuja jo monen vuoden takaa! Ehkä voit aistia sitä tunnelmaa tässä mukana olevasta retkiraportista viime vuodelta. Lue ja nauti!Siikasaari 2013

Omat ansionsa on tietenkin linnuilla, hanhien ja muiden vesilintujen keväinen muutto kohti tundraa on hieno elämys. Vaikka se on jo nähty ja koettu useana keväänä niin aina sinne tahtoo uudelleen ja uudelleen.

Heta, lapinkoira

Lapinkoiramme Famskin Wiuhti, kutsumanimeltään Heta 

Heta on noin 11 vuotias narttu, "hänellä" on ollut yhdet pennut mutta olemme ajatelleet antaa Hetan rauhassa vanheta ilman vanhemmuuden tuomia paineita. Heta on kanssamme melkein joka paikassa, oli sitten kyse kävelylenkistä tai linturetkestä lähiseudulle, hiihtelystä Lavajärven jäällä, metsätöistä lähialueella, marja- tai sieniretkistä. Lapinkoira on siitä mukava rotu että sillä ei ole ylimääräistä haukkumaviettiä, Heta on tyytynyt kohtaloonsa meidän kanssa. Lapinkoira tuntuu olevan paimenkoira joka huolehtii laumastaan! sehän sopi meille.  

Heta Lavajärven rannalla