Laskenta Sorvankylässä, Naulonvuorella 5.1.2014
Perinteiseen Nokian lintulaskentaan, Naulonvuoren kierto Sorvankylässä, pituudeltaan n 10 km lähti tällä kertaa mukaan oiva joukko lintukärpäsen puremia, mukana olivat reitin perustajat, Hakalan Kari ja Hakalan Helge, myöhemmin mukaan lähteneet Kiasen Hannu ja Salosen Risto sekä uusimmat kiertäjät Antero Alho ja Isokivijärven Kari.
Tapaaminen oli ysin jälkeen, normaalia hieman myöhemmin. Alkukättelyiden jälkeen päästiin itse asiaan, edessä oli nousu Naulonvuorelle. Päivän kuluessa kuultiin vanhoilta konkareilta hyvin vankkaa tietoa mitä oli ennen nähty, koettu!
Riston ennustama parempi laskentasää oli toiveunta muuten kuin lämpötilan suhteen, aluksi satoi (lievästi vettä) sitten olikin sumua loppupäivää joten kauaksi oli hankala nähdä. Lintujen kannalta alkumatka tuntui lupaavalta, peruslajisto karttui kiitettävästi. Nousu vuorelle oli helppoa, lunta ei ollut yhtään, mitä nyt edellisyönä satanut sentin kerros.
Ekalla kahvipaikalla todettiin että lintujen yksilömäärät eivät olleet huimaavia. Matka jatkui, reitin perustajajäsenet muistelivat entisiä maisemia, miten ennen oli ollut metsää, nykyisin uusia taloja ja aukkopaikkoja. Ensimmäisen isomman järkytyksen aiheutti liikenneympyrä! Siinä oli ollut ennen normaali tienristeys, nyt asfaltoidut kävelytiet ja ajotiet + iso liikenneympyrä. Uusia taloja oli noussut kuin sieniä sateella, asutusalueen kasvu on ollut huima, meille vanhakantaisille vähän liiankin huima.
Pyhäjärven rantaan saavuttaessa matka jatkuisi ”normaalisti” jäitä pitkin, nyt ei puhettakaan. Toki kävely lumettomalla pellolla ja metsässä on helppoa mutta silti saisi lunta olla edes vähän. Ei kuitenkaan niin paljon kuin vuosi sitten jolloin oli puolen metrin hanki.
Seuraava ylläri oli kun Hanski löysi maasta ison kastemadon, ”punikin”, sitähän puitiin jonkin aikaa. Nuotiopaikalla syötiin nopeat makkarat ennakoiden pimeän tuloa.
Sinisorsa pari (k+n) oli seuraava yllätys, tuli uusi joskin odotettu reissulaji!
Jälleen kohti Naulonvuorta, näin lumettomaan aikaan reitti kohti lähtöpaikkaa oli helppo, vaikka sitä ihmeteltiin miten tässä voidaan tarpoa kun on lunta yli polven. Edessä oli hyvin kuvauksellista näkymää, metsän luonnollisen uudistumisen muodossa, isoja honkia, haapoja oli pystyssä ja kaatuneena ristiin rastiin! Todettiin lähes yhteen ääneen että tänne täytyy tulla loppukeväästä, voi sitä äänimaailmaa.
Reissun lajimääräksi tuli sitten 21, oikein hyvä määrä näin ”talviaikaan”. Seuraavassa lajit pienin kommentein:
tali, sini, hömö, kuusi, töyhtö, viherpeippo, keltasirkku, urpiainen (ei ollut turpoa) hippiäinen, punatulkku, pikkuvarpunen, käpytikka, palokärki, varis, harakka, naakka, närhi, korppi, HARMAALOKKI (ääni), PYY kuultiin ääni ja nähtiin (pitkästä aikaa!), SINISORSA (uusi reissunlaji)
Näin asiat kaivoi muistin kätköistä pari tuntia kotiinpaluun jälkeen väsynyt mutta onnellinen ”lintutieteilijä” Lavajärveltä
Hanski ja Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti