Nyt on vielä viikko aikaa kunnes kisa alkaa, ei oikeastaan kisa van aktiivisempi tarkkailu.Täytyy yhdistää myös tarkkailun lomaan paljon kameran ulkoiluttamista, luontokuvia blogin täytteeksi. On se ihmismieli vaan ihmeellinen, heti kun on luvassa jotain mielekästä puuhastelua niin ei millään malttaisi odottaa vaan heti pitäisi päästä touhuun.
Nytkin katselen kuinka käpytikka tuli läskille, näky olevan koiras. Sen kanssa ei voi olla samalla makupalalla, samaan aikaan ovat tiaiset, sini 4 ja tali 3 sekä kuusitiainen yhdessä närhen kanssa turvallisen välimatkan päässä talipallojen kimpussa. Aina välillä ne heittäytyvät auringonkukkien kimppuun. Nyt sinne vilahti seitsemän viherpeipon parvi. Myös kaksi harakkaa käy ruokinnalla.
Tämän vuotinen sääntö kisa-alueena koko Suomi mahdollistaa myös kovan luokan bongauksen, olisihan tuolla Sastamalassa tarjolla punapäälepinkäinen vai mikä siellä nyt onkaan. Komppanian kaverit eivät taida nyt kiiruhtaa sinne. Kovan luokan bongareita on toki Kurpissakin mutta taitavat jo nyt vetää vähän matalampaa profiilia. Aika sen näyttää.
Nyt tyypilliseen tapaani säännöt hieman muuttuivat, sehän ikuinen hymähtelynaihe meillä lintumiehillä tämä sääntöjen joustavuus! Nyt olisi kisa-alueena kotikunta ja siihen rajoittuvat naapurikunnat, Eli esim. Hämeenkyröllä on naapureina Ylöjärvi, Ikaalinen, Nokia ja Sastamala, kyllä siinä on paikkoja bongata. Viime vuonna sai hieman tämä pelkkä kotikunta alueena moitteita joten nyt ei pitäisi siitä olla haittaa.
Tänään lintulaudan vieraina kävi aika kuhina, pikkuvarpusia summasin kymmenkunta, kolme naakkaa laskeutui syömään läskiä puun rungolta, kolme harakkaa olivat myös samoissa puuhissa iltapäivällä. Talitiaisia arvioisin tänään olleen eturuokinnalla 10 ja taka 6, sinitiaisia yhteensä 6 kpl ja käpytikka takapihalla. Kuusitiainen kävi eturuokinnalla, yritin kuvata kaveria mutta kun on niin hidas ja lintu nopea. Myös yksi viherpeippo kävi eturuokinnalla. Kyllä vipen ääntä kului useamman yksilön voimin mutta kun ylilentäviä lintuja ei lasketa ruokinnan tilastoihin mukaan. Samoin oli keltasirkun kanssa, ohi lensi ainakin kolme, kävivätkö katsomassa onko heille kauransiemeniä? Eturuokinta on nyt ollut yhden päivän ja voin vain todeta että kannatti laittaa!
Nyt on sunnuntai, 30.10. Istun koneella ja ajatukseni harhailevat sinne tänne. Movember on hyvä nimi tälle kisalle jossa Hämeenkyröläiset "kilpailevat" lajeista. Ei se mikään kilpailu ole vaan lintutietoutta parhaimmillaan. Saadaanhan siinä kuukauden kestäessä hyvä kuva alueen linnustosta, missä kukin kisaaja kierteleekin. Tämä marraskuu on muutenkin jo aika pimeää aikaa, Valoisuuden määrä on minimissään, jos saataisiin valkoinen kerros lunta antamaan valoa, se toisi tullessaan hieman piristettä.
Nyt on kisan aattopäivä, mulla on tiedossa hieno retki Sastamalaan yhdessä Palomäen Timon kanssa. Siltä retkeltä odotukset on kovat, Timokin sanoi että alkupäiviin tulee satsata. Näin tapahtuu, Timo tulee ystävällisesti hakemaan meikäläisen ja koko päivä on varattu bongaukselle!! Kyllähän näitä kotoisia tiaisia ja närhiä pääsee katselemaan mutta Sastamalassa on tiedossa monta paikkaa sorsilla, hanhia, kyhmyjoutsen ja sitten uskon että matkaan mahtuu vielä monta "yllätystä". Onhan meillä kahdet silmäparit ja matkalla ei ole kiire, ainoastaan valoisan ajan pituus antaa meille rajat. Nyt ei muuta kuin maittavat eväät reppuun, putki mukaan ja kamerankin otan mukaan.
Meitä on nyt tiedossa kaikkiaan 13 enemmän tai vähemmän innokasta bonkaria, joilla on joku yhteys Kurppakomppaniaan. Alhon Antero, Kiasen Hannu, Hakalan Helge, Hakalan Kari, Palomäen Timo, Eskelinin Toni, Järvisen Hannu, Uitto Jari, Isokivijärven Kari, Ulkojäsenenä Tuomisen Juha Ylöjärveltä ja sitten allekirjoittanut, Myös Partasen Harri on lupautunut laskemaan omat marraspinnansa Parikkalasta. Uusimpana ilmottautui Paukkusen Hannu Hämeenkyröstä mukaan.
Sastamala on nähty
Pitkä päivän reissu on takana, on aika kirjallisten töitten. Meillä oli oikein hyvä ja tuottoisa reissu Sastamalaan. Ent Vammalan seutu on nykyisin Sastamalaa ja se sijaitsee Hämeenkyröstä etelään joten kuuluu kisa-alueeseen. Meidän reissu suuntautui siis sinne, tietenkin tässä alussa tehtiin hyviksi lintupaikoiksi tiedettyihin paikkoihin pistohyökkäyksiä ja se tietenkin kannatti. Laitan tämän päivän saaliista lajien suhteen yhteenvedon päivän tarinan loppuun, tässä mainitsen vain joitain lajeja.
Ensimmäisiä paikkoja oli tietenkin lähtöpaikka eli Lintulan piha-alue jossa odottaessani Timoa ehdin kuulemaan ja näkemään jo yhdeksän lajia, esim pikkukäpylinnun. Seuraava paikka oli Lavajoen silta jossa Timo oli jo nähnyt koskikaran, sinne siis ja siellähän se kara istuskeli aamun hämärissä sillalla. Pyytä lähdettiin metsästämään Joenkulman tieltä mutta tyhjää vedettiin. Sasin lintukeitaasta löytyi joutsenet, tukkasotka 8 kpl, haapana 3, telkkä 8 ja yllätyksenä löytyi yksi nokikana. Miharin uimarannalta näimme järven selällä uivan yksinäisen sorsan, silkkiuikku siellä haki seuraa. Heinijärven kautta mentiin kohti Parilanjärveä. Matkan aikana ylitsemme lensi pähkinähakki ja Haukijärveä kohti ajessamme löysimme yhden kottaraisen. Parilanjärvellä oli tukkasotkia 19, yksi alli, sinisorsia 2, telkkä 7 ja tikli kolmen kaverin kanssa..
Sastamalassa löysimme hyvin merimetson. Kiviniemessä oli tiedossa paljon hanhia, siellä oli kanadalaisia mutta ei ainuttakaan valkkaria. Onneksi sieltä löytyi ainakin parisensataa metsähanhea ja merihanhi yhdessä kanadalaisten kanssa. Siellä myös näkyi hyvin tämä risteytymähanhi jossa oli kanukin ja merihanhen piirteet. Kiviniemessä löytyi myös päivän petolinnut, kaksi piekanaa ja tuulihaukka. Myös koiras fasaani juoksi eräässä pihassa. Vielä kun kävimme jäteasemalla hakemassa pikku-uikkua, sitä ei kylläkään havaittu. Sen sijaan väijyimme isoa urpiaisparvea ja löytyihän sieltä se turpokin eli tundraurpiainen. Nyt alkoi päivämme olemaan jo pulkassa. Suunta takaisin kotikuntaan. Siellä kävimme vielä Prentin lahdella, haaviin jäi joutsenet, sinisorsat, tukkasotkat ja sahalla käytiin hakien harmaahaikaraa mutta tyhjää saimme yltä kyllin.
Päivän linnut olivat siis tässä lueteltuna, ei missään erityisessä järjestyksessä mutta yritän saada myös ne loputkin mainittua. Lajeja tuli yli neljäkymmentä, huima tulos ainakin meikäläisen mittareilla mitattuna.
 |
| Päivän turpo, kuva Timo Palomäki |
Heti saldo paranee kun on kotona ja tarkkana, lisäsin ruokinnalle auringonkukkaa niin kymmenen tallarin kanssa tulivat kuusitiainen ja hömötiainen, saldo nousi 44 :ään.
Ei päivää ilman uutta lajia, palokärki (45) huuteli Lavajoella sillä olin Joenkulmantiellä yrittämässä pyytä ja hippiäistä. Tänään 3.11. on sään puolesta hyvin otollinen päivä retkeillä mutta aina ei ehdi. Joten täytyy tyytyä pistohyökkäyksiin ja koittaa kepillä jäätä. Kyllähän se sokea kanakin jyvän löytää ja minulle suotiin palokärki. Kävin isolla kylällä mutta ei siellä ollut tilhiä, vain tyhjiksi kalutut pihlajanmarjat roikkuivat apaattisina. samoin kävin katsomassa sitä harmaahaikaraa Kyron tehtaan sahan alapuolelta mutta tyhjää sain vetää sieltäkin.
4.11. oli selkeä pakkaspäivä, pilvinen mutta valoisa. Yritin houkutella hippiäistä ja onnistuinkin ainakin yhden kaverin verran. Hippiäisen (46) ääntä kuuntelin ja samassa kuulin töyhtötintin ääntä yhdessä höntin kanssa. Niitä tiaisia oli pieni parvi ja ne samalla varoittelivat jostakin, olisko ollut käpytikka joka aiheutti sen reaktion. Kuitenkin hyvä marraspinna!
Päivän yllättävänä uutena lajina tuli harmaapäätikka (47) joka oli yhdessä käpytikan kanssa läskinpalojen kimpussa omalla ruokinnalla. Hapäti on oikein hyvä lisä ja yllättävä sellainen. Tuli oikein hyvä mieli ja into nousi jälleen.
5.11. oli aurinkoinen päivä, maa oli saanut lumipeitteen! Tiaisia liikkui paljon, arvioisin tali 25 kpl ja sini 15 yhteensä. Tehtiin havaintoja yhdessä Partasen Harrin kanssa joka oli tullut visiteeraamaan vanhaa ms-kaveria. Meillä oli oikein mukavat rupattelut, syötiin maittava lounas ja iskettiin tarinaa. Uskon että tämä vierailu poikii vielä vastavierailun jossain kohtaa Parikkalaan. Huomasimme että metsästä lensi joku yli ruokinnan, nopea tilanne mutta kumpikin oli samaa mieltä, varpushaukka naaras sellainen yritti iskeä itselleen lounasta, todennäköisesti veti tyhjän nuotan. Mutta tuli hyvä marraspinna, se oli 48. pinna.
Yritettiin harmaahaikaraa Käpylän rannasta mutta (taas) vedettiin tyhjä nuotta. Kyllä se haha on siellä kun se oli nähty juuri eilen mutta kaippa sekin aristelee kylmää tuulta ja pakkasta (-10 astetta). Olin reissussa vaimon kera joten ei tohtinut viettää nopean tarkistuksen jälkeen aikaa vaan retkemme jatkui Hämeenkyröön josta löytyi hyvä korvaava laji, tilhiä oli kuusen yläoksistossa ainakin kolme yksilöä, lisäksi kuulin tilhen ääntä useamman yksilön voimin. Marraspinna nro 49 tuli plakkariin.
Ulkona on todella kylmä, ei sitä meinaa uskoa näin syksyn jäljiltä että tulee pukea lämpimästi. Jos on miehellä ikää reilut puoli vuosisataa eikä ole vielä oppinut pukeutumaan lämpimästi niin onko vika jossain aivojen jakelu keskuksessa vai sitten aivojen mukavuusalueella. Kroppa tärisee ja vapisee kylmästä, ei tule kaukoputkella katsomisesta mitään. Siirryn sisähommiin!
Nyt on uusi viikko ja uudet kujeet. Tein tänään maanantaina oikean bongausreissun ja kävin hakemassa pinnan hiiripöllöstä. Se on 50 lajia täynnä! Tavoite saavutettu ja loppukuu on laskettelua. Paljon helppoja lajeja puuttuu, puukiipijä,varpunen, pyy, harmaahaikara nyt ensimmäisenä tulevat mieleen. Kyllä nekin lajit tarvitsevat työtä ja menemistä mutta on se paljon mukavampaa kun ei ole paineita. Tänään summasin ruokinnalta ainakin 30 talitiaista ja parikymmentä pikkuvarpusta ja sitten sinitiaisia. Täytyy vaan pitää huolta että apetta löytyy!
Teimme Hämeenkyröön autoreissun kun haimme anopin kotiin, matkalla yritin tähystellä isolanttua tai jotain muuta sopivaa kohdetta, tyhjää täynnä. Keli oli oikein hyytävän kylmää, tuuli koillisesta ja pieni lumihaituvien sade. Kuten päivän teema on, se on talvi nyt!
Tänään tiistaina fasaani tuli heti näkyville ennen kymmentä. Se mennä kipitteli taas tutulle paikalleen ruokinnan alle tähystelemään ja noukkimaan jotain muruja tai muuta sieltä. Haettiin kauransiemenija laitoin niitä vähäsen suoraan maahankin. Hetihän naaras tuli ne nappaamaan itselleen. En tohtinut heitellä niitä siemeniä mielin määrin vaan laitoin maltilla. Muita vierailijoita ruokinnalla olivat tallarit ja sinitiaiset yhdessä pikkuvarpusten kanssa. Pivoja olikin jo arviolta 30, parikymmentä oli pitkin pensaita ja maassa, sitten pöllähti pieni laivue taas lisää, noin kymmenkunta pikkuvarpusta lisää. Katselin koko lauman ruokailua tarkasti, sillä minulta puuttuu vielä varpunen Movember-kisasta. Eipä näkynyt, tyydyin tilanteeseen ja värjöttelin sisällä katsellen ikkunasta päivän lintuja. Ulkona oli alle kymmenen pakkasta mutta niin kylmä itätuuli että ei tee mieli viettää siellä aikaa. Tänään saunotaan, pääsee taas käymään vilvoittelemassa terassilla.
Nyt on saunottu ja nukuttukin yön yli. Hieman on outoa kun lajeja ei tule. Vaikka sain sen 50 täyteen niin kuitenkin mieli halajaa, olen tänäänkin käyskennellyt pihamaalla kuunnellen ja katsoen tarkasti jokaista lentävää. Eihän niitä lajeja nyt joka oksalla kasva. Tiirasta olen seurannut Timon kovaa lajimetsästystä, hänellä on nyt kaiketi 65 ja kuten hän kertoi, nyt rupeavat jo mahdollisuudet loppumaan. Onhan hänellä päivätyökin! Viestittelin hänelle että täällä kateellinen fasaanin ruokkija ihailee hänen menoaa.
Naaras fasaani on uskollisesti pysynyt pihamaastossa, hankin hieman kauransiemeniä ja ne kelpaavat tälle kanalinnulle. Pivoja lentelee sama parvi ja tallareitakin riittää. Olin kuulevinani pyrstötiaisen ääntä, vain kerran joten se ei aiheuttanut isompia toimia. Laji olisi ollut uusi laji. Lumisateen sävyttämä päivä ja nyt on lunta jo viitisen senttiä kauttaaltaan. Täytyy kuvailla huomenissa.
Sastamala on ilman muuta ollut hyvä piristysruiske Hämeenkyröläisille lintuharrastajille. Sieltähän minäkin tämän alkusysäyksen tavoitteeni saamiseksi olen saanut, vielä kerran kiitos Palomäen Timolle! Tänään 11.11. Timo viestitteli että 65 lajia olisi plakkarissa, yllättävä oli myöskin tämän rajapyykin rikkonut laji. Tiltaltti oli lennähtänyt heidän, Timo ja Uiton Jari, autonsa edestä. Näppärinä nuorina miehinä he olivat heti pysäyttäneet ja menneet katsomaan phyllaria, Timolla kun kamera on aina mukana hän oli saanut dokumenttikuvan josta kyllä tunnistaa linnun.
Heidän retkeensä oli myös tullut hyvä laji kun he olivat saaneet kuvattua pikku-uikun, jopa kaksin kappalein Sastamalasta.
Ei voi kuin onnitella kaksikkoa, hienoja pinnoja ja saaliita.
Tein kuitenkin autoreissun Hämeenkyröön käydäkseni tankilla. Samalla menin movember silmät auki ja korvat höröllä Sasin kautta. Yritin jälleen pyytä atrapilla ja sen jälkeen kävin Joenkulmalla yhden metsätien päässä kääntymässä. Kuuntelin aktiivisesti mutta tyhjää sain kuunnella. Eipä sekään nyt aivan turhaa ollut, mieli piristyi kummasti isojen kuusien lomassa viettäessä hetken hyvin rauhallista aikaa. Paluumatkalla näin tiaisia n 20 parven, sinitinttejä ne olivat, pyörivän koivun latvuksissa. Samaan paikkaan kuulin puukiipijän äänen, movember pinna nro 51. Sasia kohti ajellessa oli mieli kevyt, olihan tullut hyvä pinna. Hetkinen, mikä mötti tuolla koivun latvuksessa on, nopeasti kiikarit silmille ja määritys, isolepinkäinen istuu siellä, pinna nro 52. Hienoa, aivan tyhjästä tuli toinenkin pinna. Siispä varpusten perään Sasin keskustaan. Niitä ei nyt tarttunut silmiin, Laitilan salmessa kävin myös katsastamassa. Siellä oli joku sorsa, talvipukuinen tn naaras mutta taitoni loppuivat kesken. Täytyi jättää sorsa uimaan aina vaan kauemmaksi ja tyytyä joutsenten katselemiseen, niitä oli yksi perhekunta. Kaksi aikuista ja neljä jälkeläistä. Nyt nokka kohti kyröä. Siellä yritin tähystellä varpusia mutta jälleen sain katsella tyhjää. Siitä seuraavaksi mahdollista harmaahaikaraa metsästämään. Harmaahaikarasta taitaa tulla minulle edellisvuoden koskikaran korvike. Sitä ei meinannut tulla sitten millään, saa nähdä jääkö haha vaan haaveeksi.
Kotipihassa sitten kuulin tietenkin puukiipijän äänen, se oli pysynyt piilossa koko marraskuun alkupuolen ja nyt kun olen sen havainnut jossain muualla niin sitten puukiipijä malttaa ilmoittaa olemassa olostaan. Päivän retkestä jäi hyvä maku, ainoa että auto on jälleen likainenn mutta käyttöä varten se on.
Uusi päivä ja uudet kujeet, tänään tiistaina kävin autoretkellä, tavoitteena oli joku uusi laji vaikkapa varpuspöllö tienvarren langalla. Menin Viljakkalan kautta emäpitäjään josta suuntasin Ikaalisiin. Kävin Kurkelan kautta ja menin jälleen Hämeenkyröön. Tien varren langat ja puutkin olivat tyhjää täynnä mutta oli hauskaa ajella ja katsella tuttuja paikkoja. Kävin morjestamassa Hakalan Jaria, hän ei työkiireisiin vedoten ottanut osaa mutta hän kyllä tarkkailee aktiivisesti. Jari kertoikin hyvän vinkin, hänen ruokinnallaan käy tn mustapääkerttu!! Tämä on arvokas vihje. Sitten keskustelimme tästä katoavasta varpusesta, Jari ei tiennyt yhtään varmaa paikkaa. Ennen vanhaan on Koulukadulla ollut hyvät pensaat ja varpusia. Tästäkin vinkistä otin opikseni ja menin kotiin lähtiessäni Koulukadun kautta. Siellähän oli eräällä ruokinnalla elämää, näin siellä myös varmasti varpusen.
Pinna numero 53 oli syntynyt. Hieno päätös retkelle.
Tein reissun autolla Laitilansalmeen nähdäkseni pikku-uikun eli puikun. Ainoat tiiraan ilmoittamani linnut olivat laulujoutsen ja naaras sinisorsa jotka olivat vielä paikalla. Puikkua en onnistunut näkemään vaikka vietinkin sitä sulaa salmea katsellen melkein tunnin. Pikku-uikkuhan on kova piiloutumaan ja se näyttäytyy vain harvoin. Onhan sekin mahdollista että lintu on jättänyt sulana virtaavan salmen mutta todennäköisempää on että lintu vietti aikaansa piiloutuneena. Täytyy varmaankin mennä sinne vielä uudestaan. Joku toinenkin innokas bongari oli siellä, juteltiin hieman ja hänkin totesi puolen tunnin kuluttua että tältä kerralta saa puikku olla, Ehkä joku toinen päivä.
Joutsenlaskenta 19.11.
Pilyn alueella vietetään perinteistä joutsenlaskentaa lauantaina 19.11. Tällöin pyritään laskemaan kaikki täällä talvehtimassa olevat joutsenet. Kurppakomppania piti jälleen perinteistään kiinni ja suoritti oman osuutensa. Laskimme kaikki sulina pysyneet mahdolliset paikat Hämeenkyröstä ja Ikaalisista. Toki saattoi jäädä joku paikka käymättä mutta pääosin kiersimme kaikki perinteiset tiedossa olevat paikat. Saimme kasaan 294 joutsenta, Verrattuna viime vuoteen määrä oli pienempi. Syitä tähän määrän vaihteluun voi vaikka hakea viime päivien hyvin kylmistä keleistä. Ei tämä tulos nyt ole mitenkään hälyttävän pieni vaan aivan normaali.
Muita päivän kivoja lajeja olivat pari isolanttua, isohko parvi tilhiä parissa paikassa. Samoin Särkikoskella näimme samoille jalansijoille kolme kanahaukkaa sekä sitten vielä yhden gentiliksen hätystelemässä isoa puluparvea. Kanahaukka oli myös movemberpinna. Kun laitoin aikakirjoihin päivän havaintoja huomasin että olin merkinnyt telkän ja isokoskelon kahteen kertaan joten tarkkasaldoni onkin 52!!
Tulihan se pitkäpyrstöinen tinttikin movember-kisaan mukaan. Kävelin tuossa pihamaalla koiruuden kanssa, kävin mökin rannassa katsomassa jäähän menevää Lavajärven pintaa, siellä oli hyvin rauhallista. Pois kömpiessäni mäessä kuulin kun paljon piipittävää ääntä, hoksottimet hereillä rupesin katseella tarkkailemaan, äänet lähestyivät. Näin kymmenkunta pyrstötiaista etenevän E-suuntaan. Hienoa, hyvä puuttuva marraspinna nro 53! Ruokinnalla pari käpytikkaa, parisen kymmentä pikkuvarpusta ja tällä kertaa "vaan" kymmenkunta tallaria ja samoin sinitiaista einehtivät. Vielä kun saisi itsensä kävelylenkille niin sitten olisi hieno päättää movember kisaa ja aloittaa valmistautuminen talven lintulaskentoihin.
Lähdin kävelylenkille tiistaina aamutuimaan puoli kymmenen ja otin suunnaksi Sorvajärventien ja sieltä uudelle ohitustielle. Matkaa tuli kaiken kaikkiaan 8 km joten olen tosi tyytyväinen "kuntooni" ja viitseliäisyyteeni, olipas muuten hankala sana! Sää oli oikein kiva pakkaskeli, -10 astetta mittarissa ja pilvetön taivas, oli oikein mukava tilskiä tuttua tietä. Ajattelin että kerään päivän lajit ja sainkin niitä kasaan 15, talvilintulaskennan verran. Aikaa meni kolmatta tuntia aluksi hieman reippaammin käveltyäni ja lopussa lievästi stoppaillen ja lintuja kuunnellen.
Päivän lajit alkoivat heti kun olin lähtenyt kotiportilta, näin naakkoja muuttolennossa SW suuntaan aika ison lauman, ynnäsin niitä olleen 60 ja hetke kuluttua näin vielä maassa paikallisena yli 50 naakkaa. Varis raakkui ja harakka ilmoitteli paikalla olostaan. Keltasirkku äänteli ja samoin viherpeippo. Sorvajärveltä lähtee tie kohti kantatie 65 ja matkaa on tienviittojen mukaan 3 km. Sen tien varrella kuulin harmaapäätikan äänen sekä palokärjen huutelevan. Vielä kun huomasin ensimmäisen käpytikan oli tikat jo hyvässä mallissa. Tiaisia kuului aina silloin tällöin, tali- ja sinitiainen sekä myös töyhtötiainen tulivat kirjattua. Punatulkku jäi tällä kertaa vain äänihavainnon varaan. Urpiaisen ääni herätti mielenkiintoni mutta linnut jäivät puiden taakse. Yritin matkan varrella katsella puiden latvoja varpuspöllön toivossa mutta ei auttanut. Loppumatkassa kuulin laulujoutsenen äänen, tasan kymmenen kaveria oli muuttolennossa suoraan lounaaseen, kuusi joutsenta tuli vielä lisää joten menivätkö joutsenet pakkasta pakoon? Jälleen kotiportin lähestyessä kuulin vielä käpytikan ja sitten vielä näinkin pari kaveria eli päivän käpärit olivat yhteensä 4 kpl.
Parasta päivässä oli hieno sää ja kun matka taittui joutisasti. Nyt kyllä jaloissa tuntuu että on kävelty mutta se tunne on hyvä tunne! Pääasia on että valmistautuminen talven koitoksiin on aloitettu. Kotipihassa näin vielä ruokinnalla pikkuvarpusia hyvän kokoisen lauman, arvioisin niitä olleen 30, ei ainuttakaan harmaapäistä varpusta vaan kaikilla oli täplät poskessa.
Se on siinä, meinaan movember päättyy tänään!
Vuoden pimein aika, marraskuu on lusittu. Kohti valoa mennään! Tänään otin jälleen itseäni niskasta ja menin kävelylenkille, Päivölään ja takaisin tekee 8 km. Nyt on olo aika voipunut ja täytyy sanoa että hyvin tyytyväinen. Hieman ovat jalat rasittuneet mutta saahan ne olla, nyt on levon aika.
Päivän lenkillä keräsin taas kaikki lajit, eilenkin tuli kerättyä ja melkein samat lajit tuli plakkariin. Tänään en nähnyt joutsenia, palokärkeä ja harmaapäätikkaa reissun aikana. Tässä kun kirjoittelen tätä
selostusta niin huomasin harmaapäätikan omalla ruokinnalla. Päivän uudet lajit ovat korppi, hömötiainen ja puukiipijä. Voidaankin sanoa että reilut kymmenen lajia saa kirjoille kun viettää ulkona kolmatta tuntia.
Marraskisa päättyy tänään ja päädyin hienoon lopputulokseen 53 lajia. Tästä lajimäärästä kuuluu kyllä iso kiitos Palomäen Timolle joka vei allekirjoittaneen ensimmäisenä päivänä Sastamalaan. Ilman tämän retken antia olisin jäänyt varmaan alle 50 lajia. Nyt sitten vaan odottelen veljien ilmoittamia lajimääriä ja toivoisin vielä sanallista palautetta kisasta. Tästä tullee jatkossa pienimuotoinen perinne Kurppakomppanialle. Eittämättä tästä kisasta on myös "hyötyä" lintujen parissa askarteleville, sen verran aktiivisesti tulee koluttua nämä kisa-alueen lintupaikat. Tämä "movember" kisa täyttää tämän lintutyhjiön ja antaa pientä puhtia meidän arkeemme. Olemme paljon valmiimpia talven karkeloihin ja kohti kevättä. Tämän kisan jälkeen on vuorossa Pilyn talvipihakisa joka kestää joulukuun alusta aina helmikuun loppuun. Sittenhän onkin jo kevätmuuttajien aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti