Vuosi lopetettiin laskennalla

Se on lusittu nyt tämäkin vuosi, mikähän olisi se yksi tapahtuma joka jäisi eloon tästä vuodesta. Ehkä lintutintamalla on tämä piekanan jääminen talvehtimaan näille seuduille. Teimme tänään Lavajärven laskennan ja lähdin siihen koitokseen mukaan kaiken uhallakin, kestin aika hyvin aina 6 km asti jolloin täytyi viheltää peli poikki, jaksa loppui kuin seinään olisi juossut. Hyvä kun pääsi ainakin tuon verran, täytyy olla ylpeä tästäkin vähästä!

Meko Karin kuvaamana

Meillä oli reissun aloitus järven länsipäästä Isokivijärveltä, jonne menin autokyydillä vaimoni heittämänä. Heti alle puolikilometriä Karilta lähdettyämme saimme hyvän lajin kun parvi pyrstötiaisia (12 yks) oli reitillä. Hyvä aloitus ja se antoi hyvää virtaa alkukilometreille.

Normaalit tiaiset tulivat merkittyä ennen ensimmäistä kahvittelupaikkaa, Lavajoen siltaa. Jännitimme olisiko koskikara paikalla, eihän tämä veikeä talvivieraamme suvainnut ilmaantua vaan saimme juoda kahvimme aivan rauhassa. Lähdön hetkellä yksi pieni lintu tuli aivan vierestämme, nopeasti määritimme lajin, joko urpiainen tai vihervarpunen. Spinari pysähtyi onneksemme lähipensaisiin ja saime hyvän lajin laskentaamme.

Silmiinpistävää oli lintujen liikkumattomuus, mitään isompaa parvea emme nähneet koko päivänä vaan lajien määrä kertyi yksittäisistä linnuista. Saimme kasaan vain 152 lintuyksilöä koko päivän saldona. Reissun valtalajina oli talitiainen 45 yksilöllä, hopeaa otti serkku sininen, 31 yksilöllä. Pronssitila jaettiin kahden lajin kesken, harakka (24 yks) ja yllättävä laji eli pyrstötiainen samoin 24 yksilöllä. Muiden määrät jäivät hyvin pieniksi. Lajilistaamme saimme kaikkiaan 17 eri talvilintua, jotka viettävät näillä seuduin talveaan.

Piekana Kari Isokivijärven kuvaamana

Ehkä kaikista miellyttävin laji on piekana, joka talvehtii tuolla "Laurilan aukealla" hyvien myyrien vuoksi, niitä on nähty sen nappaavan aika usein. Toinen samalla aukealla talvehtiva lintu on isolepinkäinen, joka myös tänään saatiin plakkariin. Sitten samalta aukealta havaittiin ensimmäisen kerran merikotka joka katosi pian jonnekin. Kari jatkessaan laskentaa tästä meiltä kohti järven länsipäätä kertoi nähneensä todennäköisesti saman yksilön Päivölän aukealla eli merkitsimme tästä yksilön kierteleväksi.

Tässähän tätä päivän saldoa oli, kirjoitin sen talteen heti reissun jälkeen kun vielä muistaa kaikki yksityiskohdat. Itselleni tämä reissu oli yhden urakoinnin päätemerkki, en enää pysty tekemään pitkiä kävelyreissuja vaan on tyydyttävä sellaisiin alle kymmenen kilometrin etäisyydellä oleviin paikkoihin
toki sitten jos retkestä voisi tehdä osan autolla, potkukelkalla tai sitten jollakin muulla tavoin niin sitten olen valmis lähtemään. Kun mieli tekisi mutta kun kroppa kertoo ihan muuta. Tai sitten jos aloittaisi jonkun kuntoilukuurin. Kaikkea nämä vuodet saavat aikaan.

Joulun taikaa

Hyvää joulua teille kaikille!

Nyt on joulu ohitse, taikka aattopäivä on ohi ja nyt mennään joulupäivää. Saimme koiruudestamme hyvät joulukuvat kun saimme "hänet" rauhoittumaan hetkeksi kaiken tohinan keskellä. Meillä oli "jouluvieraita", oli tyttäremme Opri ja poikamme Valtteri sekä hänen Oonansa jolla oli vielä Haiku-koira. Sitten meillä oli lähisukua vieraisilla tästä läheltä. oli oikein hauskaa kun vieraita oli viettämässä yhdessä joulun aikaa luonamme.

Varsinainen luontotarkkailu jäi tällä kertaa vain vilauksen omaiseen katseluun kesäistä ruokintaa, vesisade sävytti tämän päiväistä elämää joten eipä siellä ollut paljon normaaleja tinttejä kummempia. Tämä joulu tullaan muistamaan hyvin mustana jouluna, jolloin ei nähty lunta. Ei edes pakkanen paukkunut, se on toisaalta hyvä näin puulämmittäjän näkövinkkelistä katsottuna. Olen kyllä kerännyt jo kodin läheltä uutta puuta tulevia lämmityskausia silmälläpitäen. Vaikka näiden puiden koko ei päätä huimaa, saa niillä ainakin saunan hyvin lämpimäksi.

Olen muuten jo katsellut mistä kävisi hakkaamaan isompia puita kun tästä taas arki koittaa. Puulämmittäjän arkeen kuuluu ainainen huoli tulevista lämmityskausista. Tämän vuoden puut ovat jo liiterissä ja odottavat innokkaana pääsyään pannuun. Ensi vuoden puut ovat vielä hakusessa mutta eiköhän nekin jo kohta ole tiedossa. Ainakin tämä talvi näyttää nyt hyvältä, puuta jää vielä varastoon tulevaksi kaudeksi. Kyllä osaa olla ihminen pienestä iloinen!

Joulu 2015 toi tullessaan meille hyvät "vieraat", joiden seurasta olemme saaneet nauttia. Vaikka vieraat ovatkin vanhoja tuttuja niin aina se lämmittää mieltä, saa hyvän joulumielen aikaiseksi.
Uskon että myös Heta-koiramme on ollut tyytyväinen sillä niin iloisena se lähtee mukaan, mentiinpä sitten kävelylenkille tai sitten autokyydillä jonnekin lähelle. Täytynee vielä kaivaa kätköistä Hetalle joku pieni lahja näin joulun jälkeen. Hän on ollut niin hienosti, vaikka ennen joulua saimme imuroida koiran karvoja vähän joka puolelta taloa. Kyllä maailmaan karvoja mahtuu.

Sain lahjaksi kasan kirjoja, useimmat olivat jotain jännäreitä joiden seurassa vietän aikaani ainakin ennen nukahtamista. Mahtui mukaan myös tämän harrastukseni tuomaa satoa, Mauri Leivon kirja joka kertoo lintulaudan elämästä. Aloitin kirjan heti tänään ja se tuntuu aika mielenkiintoiselta, vaikka se ei nyt tarjoa kovin paljon uutta tietoa näistä siivekkäistä joita saamme vieraiksemme kotiruokinnalle, mutta kertaus on opintojen äiti ja aina saa lukea jostain hienosta piirteestä jota ei ole vielä tajunnut. Sitten tämä kirja kertoo hyvin tarkasti ja kattavasti perustiedot talvilinnuistamme. Miten voi selvitä yli -40 asteen pakkasesta kymmengrammaisena lintuna? Mauri Leivon kirja avaa ainakin meikäläisen silmät taas uudella tavalla.

Hyvää joulun jälkeistä aikaa itsekullekin säädylle!

Hups, minnekä se hattu tipahti!

Vain pari yötä Jouluuun !

Taas on kulunut vuoden päivät, on talvipäivänseisaus ja pimeä on vallannut valoisan. Onneksi meidän korkeudella ei ole kaamosaikaa sillä tässäkin pimeän ajan viettämisessä on kestämistä. Ei saa valittaa, se on hyvä että meillä on neljä vuodenaikaa ja erilainen päivänpituus. Meillä ei aika tule pitkäksi vaan aina on erilaista vaikka se joskus tuntuukin aivan samanlaiselta taapertamiselta. Nyt on kuitenkin tämän vuotinen pimein aika ja sen huomaa.

Lunta ei ole valaisemassa eikä peittämässä kaikkea syksyn ankeutta ja märkyyttä. Aina kun on satanut ne pari kertaa lunta ja maa peittynyt valkoiseen on ihmisten mieli paljon pirteämpi ja kummasti ote elämään on paljon riuskempi. Suomalainen luonne on tottunut lumeen ja pakkaseen. Sitä ainakin tuntee saavansa itsestä enemmän irti. Mielestäni Suomen luonto kaipaa sitä paljon odotettua lunta.

Pelto meidän vieressä on aika syksyisen näköinen

Kotipihan nurmikko vihertää ja on aivan kuin keväällä. Vielä puuttuu se että nurmen keskeltä nousisi joku kukka. Ei minulla ole mitään kukkia vastaan, päinvastoin nautin niiden väriloistosta ja hienoista hajuista. Tällä hetkellä ei se vaan sovi pirtaan että päivänkakkarat kukkisivat. Kyllä se lumi vielä sieltä sataa ja peittää maankamaran. Pakkanen vielä kiristyy ja talvi valtaa maisemat. Onhan sen talven jo aikakin tulla.

Lintujen talviruokinta on meneillään, omalla ruokinnalla käyvät talitiaiset, sinitiaiset, pikkuvarpuset, keltasirkut, harakat, naakat, käpytikka, viherpeippo aina silloin tällöin samoin kuin närhi. Siinähän ovat ne talvilinnut jotka ovat meidän ruokinnan vakivierata. Ruokaa kuluu aika kiitettävään tahtiin, laitoin tänään uudet läskinpalat tikoille, mutta taitavat naakat ja harakat ehtiä ahneempina ensimmäisinä. Talipallojen roikkumistelineeseen tein lisäyksen joten nyt on apetta tikoillekin, tulkaa vaan vierailulle! Olen valmistautunut siihen että se vaseti (valkoselkätikka) tulee käymään. On jo aika taikka sitten tikoista pienin pikkutikkakin kyllä käy tai sitten harmaapäätikka. Onhan näitä vaihtoehtoja. Pääasia on se että Suomen monipuolinen linnusto saa turvaa ja tukea tänä pimeimpänä aikana, kyllä se valoisa valtaa jälleen.

Mitä tehdä?

Partasen Harrin tekemä lehtopöllön pönttö

Joulukuu tulee vääjäämättä, nyt mennään puoltaväliä ja maa on nippa nappa valkoinen, ainakin vielä vähän aikaa! Tämä aika on lintutyhjiön aikaa, mitä tehdä kun "vain" tavalliset linnut ovat ilonamme? Seuraavassa pientä vinkkiä arkipäiväiseen puuhasteluun.

Aina voi värkätä linnunpönttöjä, tehdä lintulautoja, pitää yllä linnuille ruokintaa. Lintupönttöjen teko-ohjeet löytyvät esim googlettamalla kyseistä asiaa tai sitten menemällä lintuyhdistysten sivuille tai sitten birdlife-sivulle. Näistä paikoista löytyvät ainakin ohjeet joko pienten lintujen pöntöille tai sitten hieman isompienkin kavereiden asumiseen.

En puhu enempää pönttöjen tekemisestä, ainoastaan sen verran voin sanoa että pönttöjen kanssa saa aikansa hyvin kulumaan ja siinä huomaa kättensä työn tuloksen.
Samoin on lintulautojen kohdalla, ei niissä ole mitään yhtä ja ainoaa mallia joka vain sopisi tinteille tai keltasirkuille. Kaikille talvilinnuille käy juuri sellainen malli joka syntyy juuri sinun mielikuvissasi lintulaudaksi. Ruokinnan ravinto on tärkeää että se ei ole esimerkiksi mitään pilaantunutta ruokaa eikä suolaista. Kaikki käy oikein hyvin, esim leivänkannikat, makkaran siivut.

Jos on kaukaa viisas ja sattuu olemaan hyvä marjavuosi niin näitä pihlajanmarjoja voi sitten laittaa talteen ja käyttää talvipakkasilla. Niistä pitävät erityisesti rastaat ja tilhet.

Yleisin asia mitä ihmisillä on laittaa sinne ruokinnalle ovat erilaiset siemenet, kauransiemenet ovat oivaa herkkua keltasirkuille, ainakin itse olen aina saanut isot parvet keltasirkkuja tulemaan tyhjentämään itsetekemääni ruokinta-automaattia. Varma keino on saada tiaisia ruokinnan iloksi ovat auringonkukan siemenet, ne kelpaavat myös muillekin pienille ja hieman isommillekin siivekkäille. Niiden avulla olen saanut myös metsän oravat jokapäiväisiksi vierailijoiksi. Meillä on "pahimmillaan" ollut viisi kävynpurijaa. Niistä on kyllä kieltämättä hieman kulunkiakin kun ne tuppaavat syömään ruokinnan auringonkukan siemenistä aivan tyhjäksi. Olen pienessä mielessäni pohtinut että täytyyhän niidenkin elää ja olen tyytynyt vain katseella seuraamaan näiden hauskojen otuksien vierailuja. Jos ne nyt syövät minut aivan "tyhjätaskuksi" niin en sille mitään voi.

Valkoselkätikka naaras Parikkalassa, kuva Harri Partanen

Pähkinänakkeli Nokialta kuva Helge Hakala

Läskin palat puun kylkiin niin saat tikkoja vierailuille, itse olen kyllä saanut useita harakoita parhaimmillaan 12 yksilöä ja närhiä 2 kpl. Sitten uutena vierailijana on tullut naakka joita on käynyt vähintäin 5 parvi. Läskin tulee olla suolatonta! Parhaimmillaan voisi saada jopa valkoselkätikan käpytikkojen seuraksi! Itsellä on kova pyrkimys saada vaseti tonttipinnaksi! Läskinpaloja saa ostaa joko elintarvikekaupoista tai sitten esim. Hämeenkyrössä löytyy Palviportti jossa näitä myydään.

Ruokintapaikka tulisi pitää "puhtaana" koska niiden jätösten seurana voi tiensä löytää meidän kotihiiretkin ja myyrät eikä se olisi kovin suositeltavaa. Nämä kaverit pyrkivät aina näin talven tullen hakeutumaan asuntoihin sisälle ja jos ruokintasi on liian lähellä taloasi niin arvaathan sen miten siinä sitten käy

Harrin ruokinnalta mustarastaita 

Piekana lähellä

Olen jo useana päivänä voinut lukea tiira-palvelusta että meiltä alle kilometrin päässä olevalla peltoaukealla on majaillut lapin lintu, piekana. Lavajärveläinen Oiva Mäenpää on sen havainnut ja ilmoitellut tiiraan. Hän on myös lähettänyt minulle sähköpostin avulla viestejä ja tekstiviestejä linnusta.

Minulta puuttuu (vielä) piekana tonttipinnoista, en ole lintua onnistunut näkemään muuttoaikaan, piekana pesii lapissa ja on hyvin harvinainen lintu pesimäaikaan täällä Pirkanmaalla, joskus se on pesinyt Hämeenkyrössä, vuotta en nyt muista mutta siitä on jo joitakin vuosia. Piekanan latinankielinen nimi on buteo lagopus. Haukalla on hyvänä tuntomerkkinä valkoinen yläperä joka näkyy sen kaarrellessa. Tällä yksilöllä on Oivan mukaan aivan valkoinen pää. Lintu viettää päiviänsä kuusikon suojissa tehden aina välillä syoksyjä ravinnon perään. Myös varikset ovat sille aika usein kiusana. Siivillä on myös tummat läikät alapinnalla.

Piekana kuvattu Ruotsissa Ljungrenin toimesta

Lintu pesii tunturien ja metsien kalliojyrkänteillä, tundralla myös kurujen seinämillä. Sen ravintoon kuuluu lähinnä myyrät ja sopulit. Piekana on ns lyhyen matkan muuttaja joka talvehtii Fennosskandian itäosissa ja Keski-Euroopassa. Haukkaa nähdään tavallisesti vain muuttoaikaan huhtikuussa. Muistelin tuossa Hämeenkyrön vanhoja aikoja, jolloin olimme aika usein Ikaalisten Vatulan harjulla aloittelemassa lintumiesuraamme, silloin näimme useita piekanoja keväisin kaartelevan ja lentävän pohjoisen pesimäseuduilleen. Kyllä piekanaa nähdään vieläkin joka kevät ja syksy. Kuitenkin niiden määrä on ainakin meikäläisellä vähentyneet, onko syynä lintujen väheneminen vai sitten oman aktiivisuuden hiipuminen.

Piekana olisi laji nro 140 tonttipinnoissa ja siksi olen yrittänyt usein tässä muutamana päivänä kurkkia tuonne Laurilan peltojen suuntaan jos saisi linnun havaituksi. Yrittänyttä ei laiteta ja laji tulee vastaan sitten kun on sen aika.

Marraskisa on ohi

Marraskuun iloksi luotu kisa marraskuussa havaituista linnuista kotikunnassa. Kisaan otti osaa parisenkymmentä "bongaria" ympäri Suomen, Pohjoisosaa Suomesta edustivat Jorma Pessa ja Toni Eskelin Oulusta ja Juha Markkola Hailuodosta. Yksi ryhmä löytyi itäisestä Suomesta Parikkalasta kolme veljeä Partasen Harri, Aallon Janne, Kiljusen Jari sekä Kontiokorven Jari Pyhäselältä. Yksi edustaja oli pääkaupungista, Laurinsalon Tommi ja sitten meitä Pirkanmaalaisia olikin loput, Alhon Antero (Yvi), Kiasen Hannu (Tre), Koskisen Hannu (Yvi), Järvisen Hannu (Hkyrö), Uiton Jari (Hkyrö), Isokivijärven Kari (Hkyrö), Hakalan Helge (Nokia), Hakalan Kari (Hkyrö), Miika Jämsä (Yvi), Timo Palomäki (Hkyrö) ja allekirjoittanut myös Hämeenkyröstä.

Kisan tavoitteena oli täyttää se tyhjiö hyvillä havainnoilla ja samalla saada aimo annos lintutietoa missä mennään, Samalla saimme itsellemme pienen motivaatioruiskeen kiertää tuolla syksyisessä ja märässä maastossa. Näin uskoakseni tapahtuikin ainakin päätellen havainnoista joita olen nyt saanut veljiltä. Tällä hetkellä on havaittu 108 lajia näin marraskuussa, määrä on tosi kova.

Harrin tilhi

Tässä on joitakin hajahavaintoja eri listoista, Itä-Suomessa oli kuukkeli aivan arkipäiväinen tuttavuus, Pohjois-Suomalaisille taas oli tuttu lapintiainen, meille Pitkanmaalaisille oli metso tuttu laji. Kisan "voitti" Pessan Jorma 69:llä lajilla, Aallon Janne otti hopeaa tuloksella 65. Pronssitilan kohtaloksi tuli  olla jaettu sija sillä Partasen Harri ja Juha Markkola jakoivat sen tasatuloksella 60. Palomäen Timon kiertely toi yhden lajin vähemmän, harmittava neljäs tila. Tästä eteenpäin löytyy veljiä aika tiuhaan. Kaikki kuitenkin saavat olla ylpeitä kun selvisivät tästä rospuuttoajan koitoksesta, paitsi tietenkin meikäläinen joka huilasi viikon sairaalassa puolessa välissä marraskuuta.

Vaseti ala Harri Partanen

Yllättävän paljon eri lajeja nähtiin vesiäisiä, siellä oli jopa harmaasorsa, tavi, lapasorsa, härkälintu vain joitakin mainitakseni, tiaiset tulivat kaikki viitatiaista lukuunottamatta, rastaat olivat kaikki sepelrastasta lukuunottamatta, hysyistä löytyi tiltaltti ja hippiäinen. Haukoista molemmat buteot mutta ei suohaukkoja, ampuhaukka oli mutta ei muita falcoja. Haikaroista ardea löytyi aika kattavasti, Hämeenkyrössäkin talvehtii useampi yksilö, mielenkiintoinen oli jalohaikara Helsingissä ja tiettävästi Oulun seudulla vaikka Jorma ei sitä ehtinyt hoidella listalleen. Peltopyy oli kyllä kisan voittajan listalla. Kahlaajista oli vain lehtokurppa Aallon Jannen löytämänä. Lokeista saatiin kaikkiaan 5 lokin lista, nauru, kala, harmaa, selkä ja merilokki. Kyyhkyistä jäivät sepeli yhdessä turkin ja turturin kanssa puuttumaan. Pöllöistä nähtiin 6 lajia, Oulussa jopa suopöllö. Tikat olivat kaikki listoilla. Mielenkiintoiseksi tekee kirvislistan Jurtsin näkemä joku muu kuin niittykirvinen! Yhden istin näki Järvisen Hannu Hämeenkyrössä. Västäräkkikin yrittää talvehtimista Oulun seudulla. Yllättävän vähän peukaloisia oli listoilla, ei ainuttakaan punarintaa. Nakkeleita tuntui olevan vähän joka puolella Suomea samoin kuin varislinnut löytyivät kaikki. Peippolinnuista jäi puuttumaan hemppo ja käpylinnuista saatiin iso ja pikku. Sirkut olivat normaalit paju-, pulmunen ja keltasirkku. Tässä lueteltuna hieman lajeista joita veljet kirjasivat ympäri Suomea. Kiitos armon veljille tästä hienosta retkestä Suomen lintumaailmaan.

Varpuspöllö laskentareissulla

Tämän kisan perusteella on turha lähteä tekemään mitään lopullista päätelmää mutta suuntaa antavana se toimii loistavasti. Kyllähän hyviä havaintoja voi tehdä missä vaan kun vaan aktiivisesti kiertää ja on vastaanottimet herkkinä niin aina voi törmätä mihin vain. Senpä vuoksi olen tässä tätä kirjoittaessa katsekontakti koko ajan ruokinnalle ja taivaalle sillä koskaan ei tiedä kuka tulee käymään.