Joulun taikaa

Hyvää joulua teille kaikille!

Nyt on joulu ohitse, taikka aattopäivä on ohi ja nyt mennään joulupäivää. Saimme koiruudestamme hyvät joulukuvat kun saimme "hänet" rauhoittumaan hetkeksi kaiken tohinan keskellä. Meillä oli "jouluvieraita", oli tyttäremme Opri ja poikamme Valtteri sekä hänen Oonansa jolla oli vielä Haiku-koira. Sitten meillä oli lähisukua vieraisilla tästä läheltä. oli oikein hauskaa kun vieraita oli viettämässä yhdessä joulun aikaa luonamme.

Varsinainen luontotarkkailu jäi tällä kertaa vain vilauksen omaiseen katseluun kesäistä ruokintaa, vesisade sävytti tämän päiväistä elämää joten eipä siellä ollut paljon normaaleja tinttejä kummempia. Tämä joulu tullaan muistamaan hyvin mustana jouluna, jolloin ei nähty lunta. Ei edes pakkanen paukkunut, se on toisaalta hyvä näin puulämmittäjän näkövinkkelistä katsottuna. Olen kyllä kerännyt jo kodin läheltä uutta puuta tulevia lämmityskausia silmälläpitäen. Vaikka näiden puiden koko ei päätä huimaa, saa niillä ainakin saunan hyvin lämpimäksi.

Olen muuten jo katsellut mistä kävisi hakkaamaan isompia puita kun tästä taas arki koittaa. Puulämmittäjän arkeen kuuluu ainainen huoli tulevista lämmityskausista. Tämän vuoden puut ovat jo liiterissä ja odottavat innokkaana pääsyään pannuun. Ensi vuoden puut ovat vielä hakusessa mutta eiköhän nekin jo kohta ole tiedossa. Ainakin tämä talvi näyttää nyt hyvältä, puuta jää vielä varastoon tulevaksi kaudeksi. Kyllä osaa olla ihminen pienestä iloinen!

Joulu 2015 toi tullessaan meille hyvät "vieraat", joiden seurasta olemme saaneet nauttia. Vaikka vieraat ovatkin vanhoja tuttuja niin aina se lämmittää mieltä, saa hyvän joulumielen aikaiseksi.
Uskon että myös Heta-koiramme on ollut tyytyväinen sillä niin iloisena se lähtee mukaan, mentiinpä sitten kävelylenkille tai sitten autokyydillä jonnekin lähelle. Täytynee vielä kaivaa kätköistä Hetalle joku pieni lahja näin joulun jälkeen. Hän on ollut niin hienosti, vaikka ennen joulua saimme imuroida koiran karvoja vähän joka puolelta taloa. Kyllä maailmaan karvoja mahtuu.

Sain lahjaksi kasan kirjoja, useimmat olivat jotain jännäreitä joiden seurassa vietän aikaani ainakin ennen nukahtamista. Mahtui mukaan myös tämän harrastukseni tuomaa satoa, Mauri Leivon kirja joka kertoo lintulaudan elämästä. Aloitin kirjan heti tänään ja se tuntuu aika mielenkiintoiselta, vaikka se ei nyt tarjoa kovin paljon uutta tietoa näistä siivekkäistä joita saamme vieraiksemme kotiruokinnalle, mutta kertaus on opintojen äiti ja aina saa lukea jostain hienosta piirteestä jota ei ole vielä tajunnut. Sitten tämä kirja kertoo hyvin tarkasti ja kattavasti perustiedot talvilinnuistamme. Miten voi selvitä yli -40 asteen pakkasesta kymmengrammaisena lintuna? Mauri Leivon kirja avaa ainakin meikäläisen silmät taas uudella tavalla.

Hyvää joulun jälkeistä aikaa itsekullekin säädylle!

Hups, minnekä se hattu tipahti!