Vuosi lopetettiin laskennalla

Se on lusittu nyt tämäkin vuosi, mikähän olisi se yksi tapahtuma joka jäisi eloon tästä vuodesta. Ehkä lintutintamalla on tämä piekanan jääminen talvehtimaan näille seuduille. Teimme tänään Lavajärven laskennan ja lähdin siihen koitokseen mukaan kaiken uhallakin, kestin aika hyvin aina 6 km asti jolloin täytyi viheltää peli poikki, jaksa loppui kuin seinään olisi juossut. Hyvä kun pääsi ainakin tuon verran, täytyy olla ylpeä tästäkin vähästä!

Meko Karin kuvaamana

Meillä oli reissun aloitus järven länsipäästä Isokivijärveltä, jonne menin autokyydillä vaimoni heittämänä. Heti alle puolikilometriä Karilta lähdettyämme saimme hyvän lajin kun parvi pyrstötiaisia (12 yks) oli reitillä. Hyvä aloitus ja se antoi hyvää virtaa alkukilometreille.

Normaalit tiaiset tulivat merkittyä ennen ensimmäistä kahvittelupaikkaa, Lavajoen siltaa. Jännitimme olisiko koskikara paikalla, eihän tämä veikeä talvivieraamme suvainnut ilmaantua vaan saimme juoda kahvimme aivan rauhassa. Lähdön hetkellä yksi pieni lintu tuli aivan vierestämme, nopeasti määritimme lajin, joko urpiainen tai vihervarpunen. Spinari pysähtyi onneksemme lähipensaisiin ja saime hyvän lajin laskentaamme.

Silmiinpistävää oli lintujen liikkumattomuus, mitään isompaa parvea emme nähneet koko päivänä vaan lajien määrä kertyi yksittäisistä linnuista. Saimme kasaan vain 152 lintuyksilöä koko päivän saldona. Reissun valtalajina oli talitiainen 45 yksilöllä, hopeaa otti serkku sininen, 31 yksilöllä. Pronssitila jaettiin kahden lajin kesken, harakka (24 yks) ja yllättävä laji eli pyrstötiainen samoin 24 yksilöllä. Muiden määrät jäivät hyvin pieniksi. Lajilistaamme saimme kaikkiaan 17 eri talvilintua, jotka viettävät näillä seuduin talveaan.

Piekana Kari Isokivijärven kuvaamana

Ehkä kaikista miellyttävin laji on piekana, joka talvehtii tuolla "Laurilan aukealla" hyvien myyrien vuoksi, niitä on nähty sen nappaavan aika usein. Toinen samalla aukealla talvehtiva lintu on isolepinkäinen, joka myös tänään saatiin plakkariin. Sitten samalta aukealta havaittiin ensimmäisen kerran merikotka joka katosi pian jonnekin. Kari jatkessaan laskentaa tästä meiltä kohti järven länsipäätä kertoi nähneensä todennäköisesti saman yksilön Päivölän aukealla eli merkitsimme tästä yksilön kierteleväksi.

Tässähän tätä päivän saldoa oli, kirjoitin sen talteen heti reissun jälkeen kun vielä muistaa kaikki yksityiskohdat. Itselleni tämä reissu oli yhden urakoinnin päätemerkki, en enää pysty tekemään pitkiä kävelyreissuja vaan on tyydyttävä sellaisiin alle kymmenen kilometrin etäisyydellä oleviin paikkoihin
toki sitten jos retkestä voisi tehdä osan autolla, potkukelkalla tai sitten jollakin muulla tavoin niin sitten olen valmis lähtemään. Kun mieli tekisi mutta kun kroppa kertoo ihan muuta. Tai sitten jos aloittaisi jonkun kuntoilukuurin. Kaikkea nämä vuodet saavat aikaan.