Kuru-ralli 28.6.2014

Ilkka Sahi on innokkaasti ajanut edesmenneen Kurun kunnan lintujen asiaa, nyt hän järjesti Kuru-rallin jossa haluttiin tietää mitä lintuja on Kurun (evp) kunnan aluella. (Kuruhan liitettiin Ylöjärveen tässä taannoin.) Hän laittoi halukkaille tietoa mahdollisista linnuista ja paikoista. Ralli pidettiin hyvän sään vallitessa 28.6. klo 03-15. Pohjustaminen oli sallittua, eli saattoi mennä etukäteen katsastamaan mahdollisia lintuja.
Mekin päätimme osallistua ralliin, kahdella joukkueella. Toisesa rallasivat Kiasen Hanski ja Alhon Antero ja toisessa Hakalan Kari ja allekirjoittanut. Meidän porukalla oli selvää jo varhaisessa vaiheessa että osallistumme ralliin vain klo 05-12 kun taas toinen porukka luultavammin rallasi heti kukonlaulun aikaan. Laitan tähän vain nyt tiedossa olevat meidän porukan lajit ja tapahtumat ja lisään tänne sitten kun saan toistenkin tuloksia.

Kello soittaan aamulla 03.45 ja murkinaa mukaan ja rinnan alle, Kari lupasi tulla 04.30 hakemaan meikäläistä kotoa. Näin tapahtuikin ja me lähdettiin ajelemaan kohti Kurua. Siinä matkan aikana juteltiin reissun suunnitelmia, etukäteen oltiin sovittu sen verran että soille mennään. Meidän pohjustus oli hieman vaiheessa mutta emme antaneet sen haitata. Olimme saaneet vaimoni Niina avustuksella kartan Kurusta josta ei kyllä oikein saanut selvää, liekö meillä vaikeuksia ymmärtämisessä tai sitten kartan merkinnät olivat aivan toista luokkaa kuin kaikissa muissa kartoissa. Pari kertaa pysähdeltiin ja yritimme "löytää itsemme kartalta" kunnes päätimme mennä Seitsemisen kansallispuistoon.

Matkalla pysähtelimme aina hyvän näköisen paikan tullessa eteen ja lajilista alkoi karttumaan, siihen palaan aivan lopussa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli että emme mene "ihmisten joukkoon" vaan liikumme märillä paikoilla. Niitä aivan märkiä paikkoja emme sitten löytäneetkään päivän aikana lukuunottamatta järvien selkiä jotka tarkastimme kyllä tarkkaan. Seilasimme pitkin Seitsemisen mantuja, Kivineva oli ensimmäinen tavoitteemme, mutta siellä ei ollut oikein mahdollisuutta mennä kovinkaan pitkälle vaan oli tyytyminen tien reunoilta tarkkailuun. Tällä samalla tavalla meillä kävi oikeastaan koko päivän ajan eli saatoimme vain katsella läheltä kulku-uria ja kuunnella tarkkaavaisesti.

Teimme pari pitempää kävelyretkeä, se on yhtä kuin n 10 km kävelyjä pitkin merkattuja polkuja jotka olivat kuin valtateitä metsien keskellä. Katselimme kyllä muutakin kuin lintuja, Seitsemisessä on hyvin vanhoja mäntyjä, kilpikaarnaisia ikihonkia. Itselläni ei ollut mukana kameraa mutta jos saan Karin kännykällä otettuja kuvia niin laitan niitä tänne sitten myöhemmin.
Puut olivat hyvin pitkiä, harjujen reunoilla kasvavia mahtavia puujättiläisiä. Eräänkin kaatuneen rungon vuosikasvaimia kun katsottiin niitä arvioitiin olevan jopa parisensataa. Yhden miehen kädet eivät riittäneet näiden puiden ympäri! Jälleen kerran tunsi itsensä hyvin pieneksi tässä ikimetsässä. Upeaa kerta kaikkiaan!

Hyvillä mielin katseltiin kun eräällä parkkipaikalla nuori perhe pakkasi kamojaan ja puki vaatteita päälleen valmistautuen päivän retkeen lastensa kanssa, jotka olivat alle kymmenvuotiaita innokkaita retkeilijöitä. Näin pitää toimia ja istuttaa lasten mieliin lähtemättömiä mielikuvia suomalaisesta hyvin säilyneestä metsästä.

Niin ne päivän linnut, meillä oli salaisena haaveena päästä näkemään pikkukuovi, pohjansirkku ja riekko mutta ainahan saa haaveilla, nämä linnut jäivät meiltä piiloon, Sen sijaan näimme tai kuulimme ainakin kolme kapustarintaa, niiden vaimea ääntelyä oli mukava kuunnella. Käkiä arvioitiin olleen ainakin 10-15 kpl kukkuvana, välillä lähelläkin. Taivaanvuohi nähtiin erään sähkötolpan nokassa, ensiksi ajettiin ohi mutta kartturi Risto kajautti että kahluri tolpan päässä ja heti Kari toimi rivakasti ja saatiin laji määritettyä. Palokärkiä oli päivän aikana kaksi eri yksilöä ja käpytikkoja 3-4 kpl.
Kävimme Kivijärven kämpän pihalla ja siellä saatoimme kuunnella upeata  mustapääkertun laulua kun kerttu lauloi aivan päämme päällä puiden siimeksessä, itse lintua emme onnistuneet näkemään mutta sen laulu oli jotain aivan upeata huiluäänten solinaa. Pikkukäpylintuja tuntui olevan aikalailla liikkeellä, arvioisin että parikymmentä kävynpurijaa olisi ollut päivän saldo.
Pikkulokkeja tuli myös äännellen mukaan kisalajeihin. Meidän yhteislajimäärä oli siis 48.

Sain puhelun toiselta porukalta, Hanski rupatteli päivän tapahtumista ja kertoi että heidän porukkansa oli kiertänyt Kurua aivan toisella suunnalla. He olivat käyneet pienillä järvillä ja peltomaisemissa, välillä tuntui että tietä ei ollut missään mutta Antero auton puikoissa tunsi reitit ja vei heitä onnellisesti eteenpäin. Heidän parhaimmat lajit olivat valkoviklo, hiirihaukka, kalasääski, pikkulepinkäinen, pyy, törmäpääsky, kuikka, silkkiuikku ja pensastasku. Kaikki meille outoja lajeja tältä päivältä. Heidän yhteislajimääränsä oli 63 joka oli oikein hyvä määrä. Koko rallin voittajan pinnamäärä on vielä salaisuus.

Nyt sesalaisuuden verho on avautunut, voittajajoukkue sai kasaan 90 lajia ja pari muutakin joukkuetta sai yli 80 lajia. Eli siihen nähden mitenkä paljon me nähtiin etukäteen (pohjustettiin) nin saimme aivan kelvollisen määrän lajeja kasaan. Vietimmehän koko retkiajan vain Seitsemisessä (jos nyt näin saa puolustella tuota n 50 lajin tulostamme)    

Elämä on

Elämä on aika rankkaa pikkulinnuilla näin kylmänä ja sateisena alkukesänä, sen pääsimme toteamaan kun Kim Kuntze ja Meri Öhman kävivät toisen kerran rengastamassa pesäpoikasia 26.6.
Edellisellä kerralla olivat kirjosiepon poikaset ollet niin pieniä että että niille ei voinut laittaa renkaita tai pesissä oli vielä munia. Itse ehdin jo hieman odotellakin näitä asiaansa vihkiytyneitä rengastajia että koska he tulevat.
Yhteinen aika löytyi ja homma alkoi toimia. Olin huomannut että pihapiirissä ei enää ollut niin paljon pikkulintujen liikennettä, ainakin tiaiset olivat vähemmistönä ja puolestaan kirjosieppoja tuntui liikkuvan ahkerasti pihapuiden oksistossa.
Ensimmäiset pöntöt antoivat tuta mitä olisi muilla pöntöillä odotettavissa, eka pönttö oli hiljainen ja sieltä löytyikin 6 linnunpoikasen ruumiit, sateinen ilma ja sään koleus olivat tehneet tehtävänsä. Hyönteisiäkään ei lentele näin sateisena aikana joten ravinnosta on pulaa. Kim otti hanska kädessä pöntöstä kaikki kuolleet ja laittoi ne maan poveen. Tätä samaa rataa oli myös muissakin pöntöissä.
Kyllä sieltä löytyi myös rengastettaviakin, surullista kyllä esim eräässä pöntössä oli 3 kuollutta  poikasta ja kaksi elävää niiden päällä, nämä elävät olivat jo niin isoja että niille saattoi laittaa renkaat jalkaan. Emolinnut varoittelivat lähipuissa kun rengastusta tehtiin, se kävi nopeasti ja poikaset takaisin pönttöön ja hetken kuluttua oli emo lämmittämässä poikasia.
Tällä reissulla sai kihlat jalkaansa 7 kirjosieppoa mutta kuolleita olikin sitten isompi määrä eli 27 pientä palleroa.
Muita havaintoja päivän reissulta saatoin katsoa Tiirasta jonne Kim oli laittanut omat rengastuspuuhien aikana kuulemansa havainnot, mustapääkerttu, punavarpunen ja rantasipi joka kuului järven rantamilta.

Kijosieppo pöntöllään, kuva Ari Ahlfors

   

Jussin kisaa kolmen pihan kesken

Meillä on perinteinen lintukisa Sasi - Lavajärvi aina juhannuksena, kummalla tontilla havaitaan enemmän lajeja juhannuksen aikana. Hakalan tontti sijaitsee Miharinlammen rantamilla ja meikäläisen Lavajärven tuntumassa. Edellisinä vuosina on kisa päättynyt aina jomman kumman voittoon, en nyt muista tuloksia mutta itse kisahan on tärkein. Hyviä lintuhaviksia tulee tehtyä välittämättä promillerajoista. Sasin porukassa on mukana myös Kiasen Hanski joten heillä on kaksi ammattilaista kun taas Lavajärven rantamilla on yksinäinen taapertaja. Minulla on lupa perinteisesti käyttää mökin rannan tuomia mahdollisuuksia hyväkseni näin juhannusaikaan.
Tänä vuonna saatiin mukaan itse kisaan hieman kauempana sijaitseva piha kun Partasen Harri lähti mukaan leikkimieliseen kisaan Parikkalan Moskuunniemen tontilta. Saimme kasaan merkinnät kaikkiaan 66 lajista. "Voitto" tuli kirjanpitäjän tontille 46 lajilla, Hopea meni itärajalle 44 lajilla ja pronssi Miharin bongareille 42 lajilla. Ässälajeja eli nähty vain yhdellä tontilla tuli Lavajärvelle 5 kpl, Sasiin tuli 8 kpl ja Parikkalaan 9 ässää.
Lavajärven ässät olivat rantasipi, närhi, kalatiira, selkälokki ja silkkiuikku.  Sasin ässät koostuivát seuraavista lajeista telkkä, hiirihaukka, töyhtöhyyppä, metsäviklo, kiuru, törmäpääsky, kottarainen, pajusirkku. Parikkalan ässälajit olivat kuhankeittäjä, kultarinta,sirittäjä, korppi, sääksi, valkoviklo, taivaanvuohi, isokoskelo ja viitakerttunen.

Haarapääsky nähtiin kaikissa kolmessa paikassa 

Harmittavia puutteita lajilistassa ainakin Lavajärven osalta tuli satakielestä joka vielä edellisenä päivänä lauloi, kuusitiaisesta joka myös edellisenä päivänä lauloi (tai äänteli) aika ahkerasti sekä telkkä joka pesinee jossain lähellä mökkiä. Parikkala kirjoitti että petolintujen puute oli aika yllättävää, tunnistamattomia ääniä kuului kolme, lienevätkö jotain poikasten kerjuuääniä. Puutelistalle jäivät  kaulushaikara, kuikka, vihervarpunen ja naakka. samoin siellä oli edellisenä päivänä ollut äänessä viitasirkkalintu ja käenpiika  jotka nyt olivat hiljaa. Mielenkiintoisin laji oli kuitenkin neitokakadu jota Harri ei laskenut mukaan kisaan. Sasin pahimmista puutteista ei ole tällä hetkellä tietoa.
Juhannussää oli tänä vuonna harvinaisen kylmä, lämpömittari ei kivunnut oikein missään kohtaa vuorokautta yli 15 asteen, öisin mittari kertoi parin kolmen asteen lämmöistä. Sadetta riitti joka päivälle, välillä tuli aika roimasti rakeitakin. Tämä vuosi jäänee muistin kylmimpänä juhannuksena kolmeenkymmeneen vuoteen kertoi joku säätieteilijä. Tämä kisa oli taas hauska, mukava tapa viettää keskikesän juhlaa.

Töyhtöhyyppä oli Sasin ässä

Parikkalan ässiin kuului kalasääski

Kisa kannattaa aina!

Tunnin kisa Sasin piha (tontti) kontra Lavajärven piha (tontti) päättyi veljellisesti tasatulokseen 27 - 27 lajia kun Hakalan Kari "haastoi" meikäläisen tunnin kisaan 16.6. Sää oli mitä parhain, puolipilvistä ja tyyntä eli linnut saattoi kuulla hyvin eikä katti matti (aurinko) haitannut.  Eilisen pelin katsomisen väsyneillä silmin yritin tähystellä heti terassilla "helpot" pois mutta eihän siellä ollut lintuja liikkeellä. Täytyi ruveta äänitarkkailijan hommiin.
Lajilista alkoi kertyä pikkuhiljaa, peippo, västäräkki, käki, varis, laulurastas, räkättirastas, kirjosieppo. Lopulta alkoi myös lintuliikenne taivaalla, kalalokkeja lensi pari kappaletta. Kalatiiran ääni kuului järveltä samoin harakka  rähisteli jossain lähimetsässä. Pihan pöntöissä pesii talitiaisia, onneksi edes se äänteli (toisin kuin sinitiainen). Naakka parvi (3 kpl) näkyi pellon päällä. Tiltaltti alkoi pudottamaan olutta vastapäisessä metsässä. Punavarpunen äänteli myös rantapensaissa ja viherpeippoja lensi äännellen.
Sitten aloin kuuntelemaan mikä kerttu tuolla laulaa, lintu toisteli samaa äänikuviota mutta hyvin kerttumaiseen sävyyn. lintu tuntui matkivan toisia lintuja. Olisiko se....... ? Kyllä se on, Kultarinta oli eksynyt myös meidän ja järven väliseen sekametsään ja rantapusikkoon. Kuuntelin ääntä vielä atrapista ja se vahvisti havainnon. Uusi tonttipinna oli kokenut päivänvalon, lintu oli 136. laji omasta pihasta havaittuna. Mitä tästäkin jälleen opimme, eivät ne linnut tule sisätiloihin vaan täytyy mennä ulos!

Kultarinnan kuva netistä otettuna

Kisalajeihin vielä mennäkseni niin seuraavana tuli hippiäinen kun hieman kävelin lähemmäksi toista puolta pihaa ja vanhoja mäntyjä. Samoin kuulin että Suomen yleisin lintu, pajulintu oli myös äänessä. Minusta tuntui että pajulintu oli kyllä laulanut jo aiemminkin mutta rekisteröin sen vasta nyt. Yksinäinen haarapääsky lensi myös tunnistusetäisyydeltä ja samoin tervapääskyjen pieni parvi (3 kpl)  lensi myös läheltä. Rannasta päin kuului myös punakylkirastaan ääntelyä ja näin yhden mustarastaan pyörähtävän pellon laidalla.
Sitten täytyi jo nousta korkeammalle katsomaan että näkisi varmaan räystäspääskypaikkaan, nousin meidän "kukkuu-parvekkeelle" ja samalla saatoin katsella hieman taivaanrantaa tarkemmin. Huomasin räystäspääskyjen ohella haukan kaartelevan, nyt oli enää tunnistusta paitsi, kumpi se on varpushaukka vai tuulihaukka? Onneksi lintu alkoi lekuttelemaan eli tuulihaukka siellä saalisteli. Vielä sain plakkariin lehtokertun ja pensaskertun, näiden lintujen laulua täytyi kuunnella oikein hartaudella jotta ei sekottaisi niitä. Kuitenkin tässä on lyhyt kertomus päivän kisasta ja uuden tonttipinnan synnystä. Lavajärven lintutoimisto vaikenee tältä erää.
   

Naulonvuorella 9.6.2014

Käytiin jälleen tutulla Naulonvuorella, talvisin ja keväisin siellä tehdään lintulaskentoja mutta näin kesäaikaan käymme siellä kuuntelemassa ja ihailemassa vanhaa metsää. Seutu on aikalailla erilainen näin kesäaikaan kuin lumenaikaan. Nyt siellä oli vallalla saniaiset, jotka olivat "miehittäneet" kiitettävästi kaikki maastot.  Koiramme Heta oli mukana, kuten viime vuonnakin, se liikkui pitkien saniaisten seassa sujuvasti kadoten näköpiiristä aina hetkittäin palaten pian takaisin katsomaan jois vaikka saisi suuhunsa jotain.
Lintumaailmassa siellä oli aika kova sirkutus näin auringon nousun jälkeen. Vaikea sanoa että mikä lintu oli eniten äänessä, tuntui siltä että kaikki linnut yrittivät saada oman viserryksensä kuuluviin. Tavoitteenamme oli kuulla "iduli" idänuunilintu jota viime kesänä samoihin aikoihin käydessämme oli kaksin kappalein kovassa lauluhuumassa, oliko vain sen vuoksi että reviirien rajat kohtasivat, tuntui siltä että linnut pakahtuvat viserrykseensä. Tänä vuonna emme päässeet todistamaan vastaavaa sirkusta, hyvä kun kuulimme yhden idulin. Sen sijaan mustapääkerttuja varmaankin oli kaksi, kylläkin toinen hieman etäämpänä, kyllä yhdestäkin kertusta ääntä lähtee kun pääsee kuuntelemaan sitä aivan laulupuun alapuolelta.

Pikkukäpylintu 

Lintulajisto koostui muuten aivan tavallisista, pääsimme lajimäärässä noin 25 lajiin.  Reissu oli jälleen onnistunut pujahdus "sohvan ulkopuolelle", sillä sisätiloihin ei kuule näin monipuolista lintukonserttia, kyllä aamukahvit maistuvat hyviltä vaikka kuksa olikin jäänyt kotiin. Hetakin nautti selvästi kun sai mennä uusien hajujen perässä, niitähän oli siellä varmaan valtavasti. Me lintujen perässä tallaajat ihastelimme upeita ja pitkiä puita, yksikin pihlaja oli varmaan liki 20-metrinen. Tämän metsän omistaja on sanonut että hänen elinaikanaan ei Naulonvuoren tästä osasta katkaista kalikkaakaan. Tämän upean päätöksen vuoksi me pääsemme nauttimaan vielä "viidakkomaisesta" metsästä.

Punarinta, kuva Harri Partanen

Yritän laittaa tähän perään kaikki lajit eli

nuolihaukka ? (kiikitys muistutti nuolihaukan ääntä), sepelkyyhky, käki, tervapääsky, palokärki, käpytikka, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, lehtokerttu, mustapääkerttu, idänuunilintu, sirittäjä, tiltaltti, pajulintu, hippiäinen, harmaasieppo, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, varis, peippo, vihervarpunen, pikkukäpylintu, punatulkku,

 

Kotipihan kukkia

Kävelin tänään kameran kanssa ympäri ämpäri pihaa ja kuvailin kaikkea värikästä ja mielenkiintoista. Kasvien tuntemukseni on vähän niin ja näin mutta onneksi on kotijoukoissa ainakin yksi joka tietää kaikkien kukkien nimet. Täytyy myöntää että on hienoa että pihassa on värikkäitä kukkia. Ne tuovat arvaamattomasti iloa ja väriä tavalliseen arkeen.
Se on kyllä tosi kova homma niiden kasvattaminen ja ylläpitäminen, itselleni en voi antaa yhtään ruusua niiden hoidosta vaan kaikki kiitosruusut tulee antaa perheen hortonomille eli vaimolleni Niinalle!

Akileija

Akileija kukki viime viikolla paljon hehkeämmin, mutta kaunis se on vieläkin.

Mehikasvi

 Mehikasveja kasvaa terassin viereisellä kivikolla

Tillipiooni

 Tillipiooni on tosi kauniin punainen, se kyllä erottuu nurmikon kasveista

Niittyleinikkejä nurmikolla

 Nurmikkoa ajettaessa oli jätetty hienoja niittyleinikkiryppäitä sinne tänne

Juhannusruusu

 Juhannusruusu on alunperin tuotu syntymäkodistani, siinä oli tällä hetkellä parin kukan lisäksi tosi paljon nuppuja joten juhannukseksi on luvassa hieno kukkaloisto

Pihlaja

 Pihapiirissä on useita pihlajia ja niissä oli todella paljon kukkia, lieneekö tulossa hyväkin marjasato?
Pitääkö vanhan kansan sanonta että "pihlaja ei kanna kahta satoa" eli olisi tulossa vähäluminen talvi

Lumipalloheisi

Lumipalloheisi kukkii kauniita valkoisia pallomaisia kukkia

Linnuille kihlat

Soitin jo aikaisemmmin keväällä Kim Kuntzelle, koska hän halusi rengastuspaikkaa yhdessä Meri Öhmanin kanssa. Merillä oli tuore lupa pikkulintujen rengastukseen ja kokeneempana konkarina Kim oli opastamassa Meriä. Tarjosin kotitantereeltani paikkaa, olihan tontilla pönttöjä arviolta 30-35.
Kim soitti tiistaina 3.5. että sopiko tulla rengastamaan, sopihan se oikein hyvin. Lähdettiin tarkastamaan pönttöjä ja parin "ohilaukauksen" jälkeen löytyi jo rengastajille puuhaa.

Kim Kuntze ja sinitiainen

Muistaakseni pöntössä oli sinitiainen hautomassa, sen saattoi nostaa munien tai poikasten päältä rengastajan varmoin sormin eikä lintu ollut moksiskaan, mitä nyt hieman varoitteli. Nopeasti rengastus kävi, Meri sai hyvää harjoitusta vaativalle uralle

Meri pulttaa tallaria 

Näin homma eteni pönttö pöntöltä, ainoa "moka" tuli siinä että parivaljakolla ei ollut sopivaa rengasta kirjosiepolle mukana vaan he joutuvat tulemaan viikon päästä uudemman kerran. Hätiäkö tässä kuivassa kaivossa niin kuin sanonta menee, olenhan täälllä paikalla mitä nyt kauppareissulla joskus.
Päivän saldoksi Kim ja Meri saivat 5 rengastusta, 3 talitiaista ja 2 sinitiaista, molemmat pesäpöntöstä. Kirjosiepolla oli yhteensä 7:ssä pöntössä pesintä, joten viikon kuluttua lyödään kihlat aika monille. Myös poikaset saavat kasvaa ja samalla vahvistua, vielä ne olivat turhan pieniä.

Tontilla on neljä kottaraisille sopivaa pönttöä, mutta ei ainakaan tänä vuonna tarttunut haaviin yhtään kottaraista, tontilla on kyllä näkynyt kottaraisia mutta ne ovat jostain lähialueelta tulleet ruokailemaan. Oma tavoitteeni on saada kottarainen pesimään tälle tontille! Nyt niissä pöntöissä oli vain tyhjää ja yksi kirjosiepon pesä.

Tässä samalla sain hyvää tietoutta pöntöissäni pesivistä linnuista, onhan Birdlifellä tulevana viikonloppuna kaikelle kansalle suunnattu "pönttöbongaus" jossa kerätään tietoa pihojen pöntöissä olevista siivekkäistä ja pesintöjen onnistumisesta. Nyt on helppo osallistua kun on varmaa tietoa omasta pihasta.

Rengas jalassa ja elämä edessä