Edellisellä kerralla olivat kirjosiepon poikaset ollet niin pieniä että että niille ei voinut laittaa renkaita tai pesissä oli vielä munia. Itse ehdin jo hieman odotellakin näitä asiaansa vihkiytyneitä rengastajia että koska he tulevat.
Yhteinen aika löytyi ja homma alkoi toimia. Olin huomannut että pihapiirissä ei enää ollut niin paljon pikkulintujen liikennettä, ainakin tiaiset olivat vähemmistönä ja puolestaan kirjosieppoja tuntui liikkuvan ahkerasti pihapuiden oksistossa.
Ensimmäiset pöntöt antoivat tuta mitä olisi muilla pöntöillä odotettavissa, eka pönttö oli hiljainen ja sieltä löytyikin 6 linnunpoikasen ruumiit, sateinen ilma ja sään koleus olivat tehneet tehtävänsä. Hyönteisiäkään ei lentele näin sateisena aikana joten ravinnosta on pulaa. Kim otti hanska kädessä pöntöstä kaikki kuolleet ja laittoi ne maan poveen. Tätä samaa rataa oli myös muissakin pöntöissä.
Kyllä sieltä löytyi myös rengastettaviakin, surullista kyllä esim eräässä pöntössä oli 3 kuollutta poikasta ja kaksi elävää niiden päällä, nämä elävät olivat jo niin isoja että niille saattoi laittaa renkaat jalkaan. Emolinnut varoittelivat lähipuissa kun rengastusta tehtiin, se kävi nopeasti ja poikaset takaisin pönttöön ja hetken kuluttua oli emo lämmittämässä poikasia.
Tällä reissulla sai kihlat jalkaansa 7 kirjosieppoa mutta kuolleita olikin sitten isompi määrä eli 27 pientä palleroa.
Muita havaintoja päivän reissulta saatoin katsoa Tiirasta jonne Kim oli laittanut omat rengastuspuuhien aikana kuulemansa havainnot, mustapääkerttu, punavarpunen ja rantasipi joka kuului järven rantamilta.
 |
| Kijosieppo pöntöllään, kuva Ari Ahlfors |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti