Eväät on pääasia

Linturetkellä kun lähdetään niin sitä täytyy valmistella jo edellisiltana, tehdä eväsleivät, laittaa makkarat valmiiksi, ladata termari napin painallusta vaille. Kun kello soittaa 4-5 aikaan on helppo nousta ja syödä aamupala, kaapata valmiit eväät reppuun ja menoksi. Minulla on aina Heta-koira mukana lähialueen retkillä niin koiruuskin tarvitsee evästä, kylläkin sille ei mitään gourmee ruokaa vaan jotain naksuja, näkkileipää tottakai ja vettä pulloon. Jos ihminen tarvitsee päivän aikana pari litraa nestettä niin koirakin paljon liikkuessaan tarvitsee vettä!

Kyllä näillä eväillä aamupäivän retken tekee jo kummasti, jos tietää että retki venyy pitemmäksi niin sitten vaan lisää evästä reppuun. Meillä on omassa lintuporukassa lentävä lause että ”eväät on pääasia”. Jos ollaan päivätolkulla jossain luonnon helmassa niin siellähän täytyy taikoa jostain jotain lämmintäkin ruokaa. Lyhyillä retkillä tämä hoituu nuotiomakkaroilla, siinä ajatus ja jutut lentävät (välillä aikas pitkälle!) kun istutaan ja käristetään makkaroita. Siinä Hetakin kärkkyy jos joltakin sattuisi putoamaan jotain!

Pitkien retkien ruokailusta sovitaan yhteisesti, jos ”kiviriipat” ovat mukana ja he tekevät soittajille sopan niin sehän on luxusta! Mutta jos ollaan miesporukalla niin sovitaan että joku (jotkut) hoitaa (hoitavat) päivän

Kaloja Itämerestä keväällä 2013

päämenuun ja kukin vastaa lopusta itse. Jos porukassa on taitavia ”letunkääntäjiä” tai ”kalanpyytäjiä” niin sehän aina yksi ratkaisu ruokalistalle

Lettuja kaasulla

.  Pääasia on että apetta, sehän kruunaa päivän ja sitten jos ollaan esim viikon turneella niin voiko parempaa olla kuin saada ottaa pienet päivätirsat joko kunnon vuoteessa tai vaikka riippukeinussa ja sitten auringon paistaessa torkahtaa vaikka kovalle kalliolle tai sammalmättäälle.

Oli puhetta siitä nukkumisesta, voin kertoa että kun herää ennen neljää joka päivä viikon ajan ja on hereillä iltakymmeneen, saunoo ja tekee ”lintutyötä”, on aistit hereillä koko ajan niin kyllä siinä jo rupee kummasti torkkumaan auringon lämmössä. Tästä osoituksena on seuraava kuva.

Päivälevolla

Kuva on otettu viime kevään arktikaretkeltä Siikasaareen. Eikä tämä kaveri ollut ainoa joka torkkui tuossa riippumatossa. Hän vain sattui kameran etsimeen sopivassa kohdassa. Kalliollakin on nukuttu tunnin päiväunet, voin kertoa että tunne on jotain taivaallista kun saa/voi ummistaa silmänsä, unihiekkaa on takuulla silmissä!

Unihiekka vaikuttaa

Reissumies voi nukkua vaikka kalliolla, hän taittaa vaan korvanlehden kaksinkerroin, siinä on tyyny. Peittoahan ei tarvita sillä sinitaivas on oikein hyvä peitto.