Talvipäivää

Hip hei! Oikein hieno talvipäivä, kirkas, pilvetön taivas, pakkasta noin kymmenen astetta eikä tuule yhtään. Joulukuuta mennään, Pilyn talvipihakisa on käynnissä, saldoni on 21 lajia omalta tontilta talvisia lintuja. Lueskelin äsken muistiinpanoistani parin edellisten talven kisaselostustani. Olen suht samassa tahdissa noiden vuosien kanssa, ehkä hivenen jäljessä.

Urpiainen

Tänä talvena sai Lavajärvi jääpeitteen jo joulukuun alussa ja minulta vielä puuttuva laulujoutsen on sitten kiertänyt jäisen Lavajärven. Enkä ole taivaallakaan nähnyt ainuttakaan. Se on paha puute! Muita "helppoja" puutteita ovat hömötiainen, puukiipijä, mustarastas nyt näin äkkiä lueteltuna. Kävin juuri äsken kohentamassa ruokintaa,vein talipalloja yhden sipulipussillisen roikkumaan puun oksalta. Yleensä hömö- ja kuusitiainen tulevat katsomaan mitä ruokaa heille tarjotaan, Olen kuusitintin jo nähnyt mutta hömöä en vieläkään. Olisiko hömöjen kanta jo pudonnut noin merkittävästi? Metsien hakkaaminen on aiheuttanut monille lintulajeille niiden elinalueiden selvän kapenemisen ja näin ollen niiden elinpiirin häviämisen, hömötiainen kuuluu valitettavasti tähän joukkoon. Uskon ja toivon olevani väärässä, hömötiainen ilmestynee vielä pihapiiriin!

Tundraurpiainen

Vaikka näin syvissä pessimistisissä ajatuksissa olenkin niin ei saa heittää kirvestä kaivoon. Lujaa luottamustani osoittaa se että koko ajan olen herkkänä. Ruokinnalla pyörii noin kolmenkymmenen sinitintin parvi, pikkuvarpusia samoin kolmattakymmenettä käypä parvi ja parikymmentä tallaria. Sitten vielä käpytikkoja parhaimmillaan neljä yksilöä, naakkoja kanssa toistakymmentä lintua ja vielä kun listaan lisää kolme närheä niin on ruokinnalla elämää. Unohtaa ei sovi herra harakkaa ja satunnaista vierailijaa harmaapäätikkaa. Vielä kun lisää joka päivä käyvän oravan, tai kolmen oravan niin tästä kavalkaadista huomaa että en pidä ruokintaa turhaan.

Valkoselkätikka

Laitan tähän juttuun kuvia toiselta puolen Suomea, Parikkalasta Partasen Harri on ottanut mainioita kuvia ja hän laittaa niitä "miulle", huomaa murreilmaisuni! Tuo karjalan murre on hauskaa ja hienoa kuunnella. Se on rikkaus jonka arvon huomaa vasta sen puuttuessa. Meillä täällä Pirkanmaalla on myös joku murre jota me itse emme huomaa puhuvamme mutta toiset sen kyllä huomaavat. Olemmehan kasvaneet tässä "rotvallin reuna" ilmapiirissä.

Kuukkeli

Tässä samalla kun kirjottelen näitä mietteitä niin katselen kuinka harmaapäätikka ja käpytikka ovat samalla ruokinnalla, siinä saa talipötköt kyytiä! Käpäreitä oli kaksi, todenäköisesti naaras ja koiras ja hapäti oli naaras. Naakat lähestyvät vuorollaan näitä talimakkaroita, samoin tintit ovat koko ajan nokkimassa auringonkukkaa tuolta automaatista. Näin se päivän tärkein työ on saavutettu, ravintoa jolla pärjää kylmässä yössä. Itsekin täytyy lähteä katsomaan täytettä kupuunsa.