Famskin wiuhti eli Heta

Heta on lapinkoiramme josta on tullut perheenjäseneksi luokiteltava yksilö. Heta on nyt 13 v, se on hyvin kunnioitettava ikä! "Hän" on aina valmis lähtemään ulos, mennään sitten autolla tai sitten kävellen. Heta on meidän seurakoira, meidän lapsi joka täytyy ottaa aina huomioon tekee sitten mitä vain. Eihän Heta nyt vaatimalla vaadi vaan katsoo hieman kysymysmerkkinä että mitä nyt tapahtuu, mihin ollaan menossa.

Heta on oivallinen reissukaveri linturetkille. Näillä keväisillä ja syksyisillä muutontarkkailuretkillä ollaan aina paikallaan jossain korkealla mäellä tai hiekkakuopalla.  Koira pitää tarkkaa vahtia että kukaan (tai mikään) ei pääse yllättämään. Heta ilmoittaa haukkumalla että täällä ollaan tai sitten toivottaa mahdolliset tulijat tervehtimällä kovalla haukunnalla. Koiran kuulo tuntuu olevan yllättävän tarkka, se kuulee aina kun joku auto lähestyy ollessamme reissussa. Harjunmäen soramontulla Heta on aina "varoittanut" kun joku auto lähestyy, ja hetken kuluttua näemme kun joku kavereistamme on tulossa tai sitten sora-autot hakevat kuormiaan.

Otan aina koiruudelle oman vesipullollisen ja eväsnyttyrän. Hetalla on kuitenkin oiva taito huomata kuinka joku seurueestamme ottaa eväitään esille. Ei mene aikaakaan kun koira on katselemassa silmät selällään putoaisiko minulle mitään. Arvatenkin Heta saa aina pienen makupalan ja siksi on Heta kaikkien kaveri, etenkin eväsaikaan! Kukapa ei heltyisi kun koira katsoo suoraan silmiin, saa siinä olla aika kova ja kylmähermoinen.

Heta on Suomen lapinkoira jonka rotupiirteissä on porukan vahtiminen, kukaan ei saa poistua ilman lupaa. En tiedä ovatko kaikki lapinkoirat kovia haukkumaan uutta tulijaa, Heta on ainakin kaikille "hermostuttavan" kova tervehtimään uutta tulijaa mutta ei Heta ole tiettävästi purrut ketään, siinä mielessä ainakin Heta on yllättävän lempeä ja seurallinen, koira on hyvin lapsiystävälllinen.

Nyt on Hetalla tullut joku vaiva vasempaan lonkkaan ja sen reissut  on varmaankin tehtynä. Kävelymatkat jotka ovat alle kilometrin se jaksaa kyllä mennä mutta kaikki pidemmät matkat ovat tätä nykyä vähän niin ja näin. Olenhan kiertänyt koiran kanssa Lavajärven ympäri (12 km) ja silloin se vaan huilasi parisen tuntia ja sen jälkeen se katsoi että mennäänkö jonnekin? Täytynee vielä harkita tulevan kevään muutonseurannat jaksaako Heta lähteä. Se kyllä itse haluaisi, siitä olen varma. Onhan siellä niin paljon uusia hajuja ja jänniä juttuja tiedossa että tottakai "hän" haluaa tulla mukaan.

Talvisin on Heta elementissään pyörähtäessään lumihangessa, eikä talvipakkasetkaan ole olleet esteenä koiran ulkoilemiseen. Sillä on hyvin pitkä, tuuhea karva. Kaikki koiranomistajat tietävät kuinka kodin lattialta löytyy karva poikineen, puhumattakaan jos koira pääsee esim sohvalle. Kaikkeen täytyy tottua, siedätyshoitoa parhaimmillaan. Talvella koira nauttii lumessa olemisesta, olen usein "jekuttanut" Hetaa kaivamaan lumesta jotain. Eikä koira ole vielä ainakaan näyttänyt loukkaantuneensa. Tuleva talvi on hieno nähdä kuinka koiramme jälleen on innoissaan lumen kokemisesta, sitä oikein muuttuu jälleen itsekin lapseksi ja peuhaa lumipallojen ja koiran kanssa. Se on Suomen talvea!