Leppoisaa joulun aikaa itse kullekin säädylle! Nyt on maisema lumeton, aika harmaata ja pimeää riittää. Talvipäivän seisaus oli 21.12 ja silloin kääntyi kelkka, valoisa aika rupeaa lisääntymään ja toivo aurinkoisesta huomisesta on valloilla. Pihamaalla on nyt harmittavan märkää, niin ei tee mieli paljon ulkoilla. Miksi mennä ulos kun voi viettää aikaa sisätiloissa ja nauttia tulevasta joulusta. Joulu on vain kerran vuodessa joten levätään nyt. Luontokin ympärillämme on ikäänkuin lepotilassa ja valmistautuu tulevaan.
Pihamaan puitteet ovat aivan kuin keväällä, lunta ei näy missään ja kaikki paljaat alueet ovat kaljamalla, vaarallisen liukkaat. Nurmikkoalueet vihertävät kuin keväällä. Nyt löytävät pienet ystävämme luonnostakin aivan omin nokkinensa naposteltavaa, mutta kun on aloittanut talviruokinnan niin sitä jatketaan kunnes kevään tohinat ovat alkaneet. Siihen menee vielä aikaa, saamme ison lumikerroksen, kolille ja auroille riittää paljon hommia. Miksi murehtia, antaa lehmän murehtia sillä on isompi pää kuten maajussit vitsailevat.
Kuulin hyvän tositapahtumiin perustuvan tapauksen tässä käydessäni joulukäynnillä tätini luona. Hän kertoj erään miehen venkoilleen kun hänen nuoruudessaan oli lehmä poikinut juuri näin joulun alla. Tämä mies oli kehoittanut antamaan juuri syntyneelle vasikalle nimeksi Jeesus koska sen syntymä osui juuri aattopäivälle. Mielestäni aika osuvasti tokaistu nimiehdotus!
Näin arkisempiiin asioihin mennäkseni jälleen tuli harmaapäätikka aterioimaan talipötkölle hämärän koittaessa. Sillä linnulla on lyhyt matka varmaan tulla murkinalle, missä sen pesä lienee? Täytynee tässä kevään kuluessa kuunnella aktiivisesti jos siitä saisi mitään vinkkiä. Olisi aika hienoa löytää hapätin pesäkolo!
Kuten alussa toivotin leppoisaa joulunpyhien aikaa, nyt on jälleen tullut aika hiljentyä ja rauhoittua. Näin tehkäämme. Kuvissa on mennen talven lumikuvia joita nyt voi vaan kaihoisasti katsella, kyllä ne lumet ja kylmyys vielä tulevat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti