Kurppakomppanian ryhmittymällä on kaikilla hyvin odottava tunnelma, syysretken ajankohta lähestyy kovaa vauhtia. Se on jo aivan nurkan takana. Örön entinen puolustusvoimien saari on nykyään valjastettu kaiken kansan käyttöön, saari sijaitsee aivan Hangon korkeudella Turun saaristossa ja sieltä on jo ensimmäiset lintuhavainnot parin vuoden ajan tehtynä. Oman rikkansa soppaan on tarkoitus myös meillä jättää.
Viikko tuolla meren sylissä on tällaiselle sisämaan tallaajalle aina jotain eksoottista, hieman outoa ja jännittävää. Tuleva viikko pitää vielä "kärvistellä" täällä Pirkanmaalla, katsoa tiirasta lintujen syysmuuton etenemistä. Täällä on kurkien ensimmäinen aalto jo mennyt, tuleeko vielä toinen aalto? Vai menikö siinä jo pitkäkaulat kaikki? Itä-Suomessa on jo saatu makustella valkkareiden isoja parvia. Näin minulle raportoi Partasen Harri Parikkalasta. Kymmenen tuhatta valkkaria yhdessä parvessa on aika iso määrä, hienoa porinaa ja hanhien haukkumista. Harri kertoi että ikäänkuin hanhien määrään turtui, ei jaksanut seuloa jokaista valkoista poskea vaan ikäänkuin tyytyi toteamaan että valkkareita ne on.
 |
| Hieno kesäinen kuva |
Räksät on tyhjentäneet hyvin pihlajanmarjat puista, Jääkö tilhille enää naposteltavaa! Lapin tilhiä odotellessa on täällä vain tyydyttävä rastaiden ääntelyyn, räkättien lisäksi olen nähnyt kuinka punakylkirastaat, laulurastaat ja mustarastaat ovat olleet pääosissa pihlajien tyhjentämisessä. Muita punaisista marjoista pitäviä lintuja ovat olleet esimerkiksi punatulkut. Pienet hyönteissyöjät ovat nykyisin jo aika harvinaisia, tiltaltin laulun yritystä on kuullut aina silloin tällöin. Pajulinnusta voi vaan unelmoida. Myös peippolinnut ovat matkalla kohti etelän maita.
Syysretkestä vielä pari sanaa. Meillä on muodostunut kiva lisä matkan ohjelmaan kun jokainen reissun osallistuja veikkaa nähtävät linnut, nytkin on kädessäni listat 5:n miehen odotuksista retken annista. Se on toisaalta aika "hauskaa" katsella mitä lajeja toiset ovat listalleen laittaneet ja sitten toisaalta huomata omat puutteensa. No kyllähän niistä puutteista saa sitten kuulla! Se juuri on parasta antia näin etukäteen pohtiessaan reissun saldoa.
 |
| Keltaisia ilopillereitä |
Nyt on vielä neljä päivää aikaa kun lautta lähtee, matka sinne on jo iso osa retkestä. Onko kaikki tarpeellinen mukana? Aina on pärjätty vaikka on jollain jäänyt kaukoputken jalustakin kotiin. Ruokapuoli on merkittävä osa retkeä, kullakin matkaajalla on vastuullaan yhden päivän menuu ja me myös käytetään paikallisten vaihtoehtoja hyväksemme. Sitten päivän retkien eväspuoli on jokaisella omalla vastuullaan, termarikahvit jossain aamun hetkinä on hieno päivän aloitus. Tästä kaikesta teen jälleen jonkinlaisen reportaasin kunhan sieltä jostain ollaan päästy jälleen ihmisten ilmoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti