Aloitan tämän syksyisen lintureissun purkamisen mukavilla lintujen bongausrintaman kuulumisilla. Sain uuden elämänpinnan eli eliksen riuttatiirasta, linnusta jonka Kari löysi ja määritti. Sain ihailla linnun lentoa vain hetken kun sain sen omaan putkeeni. En heti aluksi tajunnutkaan sitä elikseksi mutta kun asia paljastui tai parempi sanoa että tajusin nyt nähneeni Suomen kamaralla elävän riuttatiiran oli tunne oikein mukava.
Kirjanpitoni mukaan se oli minulle laji numero 265. Toki kirjanpitoni on hivenen häilyvä kun ei muista kaikkia havaintoja alkuvuosilta, esimerkiksi olenko nähnyt keltahempon? Kirjapitoni mukaan siellä on rasti ruudussa mutta kun ei ole minkäänlaista muistijälkeä omalla kovalevyllä. Samoin nousi esille kysymys olenko nähnyt isolokin? Ei sitten minkäänlaista kuvaa.
Kuitenkin nyt olen nähnyt riuttatiiran, kiitos kuuluu Hakalan Karille. Muita kivoja uusia vuodareita eli vuodenpinnoja olivat allihaahka ja ruokki
Lajeja joita nähtiin vain kerran oli esimerkiksi leppälintu jonka Hanski yhytti ensimmäisenä päivänä. Lintua ei sitten nähty enää ollenkaan. Laulujoutsen kuuluu samaan sarjaan, vain yksi havainto lajista. Suopöllö oli myös muuttaja joita nähtiin vain kerran. Olihan syysmuuton aika joten tällainen tilanne oli myös odotettavissa.
Kuvissa on tunnelmia ensimmäisiltä päiviltä, kuvat ovat itse ottamiani. Meillä oli reissussa mukana Hakalan Helge joka laukoi kameraansa aika tiuhaan. Hänen kuvansa ovat oikea matkakertomus jo sinällänsä, olenkin kysynyt häneltä lupaa käyttää näitä kuvia tässä blogissani. Ne kuvat tulevat vasta seuraaviin päivityksiin joissa kerron retkestämme hieman paremmin. Tässä oli vain ne päällimmäiset pläjäykset aivan muistin varalta. Näin ensimmäisinä päivinä on kuulunut jo punkkien löytymisestä iholta joten tässä täytyy vielä tehdä pieni kierros omassakin kuontalossa. Borrelioosi ei olisi mukava matkatuliainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti