Komppania pyörämarssilla Örössa 24.9-2.10.2016

Örön reissun yksi hankalista asioista oli etukäteen ajateltuna liikkuminen saaressa, matkat eivät olleet pitkiä mutta varustusten liikkuttaminen paikasta A paikkaan B olisi hikistä hommaa. Örön sivuilta löytyi tieto että polkupyörä voisi vuokrata, olisiko siinä ratkaisu? Olihan siinä hyväkin pelastus. Vuokrasimme polkupyörät jotka muistuttivat hieman mallia SA INT mutta olivat kyllä uudistettua mallia pyöräkoreineen.

Miehet etelärinteellä varusteineen

Joka aamu puoli seiska vielä pimeässä pyörät starttasivat miehet selässään joko kohti saaren eteläkärkeä tai sitten pohjoiskärkeä. Saaren kadut olivat puolustusvoimien jäljiltä päällystetty nupukivillä, onneksi tien sivuissa oli tasaisempi kohta jota oli paljon mukavampi pyöräillä. Lintuvarustus oli sidottu kumilenkeillä ja miehet reppu selässään eka päivinä liikaa vaatetta päällään sillä sää oli hyvin kesäinen, lämpö lähenteli mittarin mukaan viittätoista astetta. Hikihän siinä meinasi yllättää. Viikon puolivälissä tuuli yltyi myrskylukemiin joka aiheuttikin meille hiljaisia hetkiä kun ei voinut tai oikeastaan ei kannattanut staijata vaan tyytyä lämpöisiin sisätiloihin. Se myrsky olikin aika voimakas, tuuli yltyi hyvin reippaisiin lukemiin, forecan mukaan liki kolmeenkymmeneen metriin sekunnissa. Siinä menossa ei sisämaan tallaaja voinut seistä tai sitten ulkoilla.

Viimeisenä aamuna ennen vuokravenetaksin lähtöä staijasimme eteläkärjessä. Olisipa ollut tällainen pohjoistuuli, hyvin leuto niin reissun lajimäärä olisi noussut sataan. Nyt päästiin 93:een jota täytyy pitää hyvänä sillä saaren lajimääräksi yleensä ennakoidaan 60-70. Nytkin meillä jäi moni laji havaitsematta joita joku muu oli havainnut saaressa, esim sarvipöllö, helmipöllö, huuhkaja, mustapääkerttu, luotokirvinen, muuttohaukka, nuolihaukka, tässä joitain lueteltuna.

Sauna kuuluu meidän reissuun kuin kahvi joka aamu tai makkara iltaruokana. Saaressa oli kaksi vuokrasaunaa joista yhdessä oli hyvä mahdollisuus mennä uimaan, tätä virkistystä me käytettiin yhden kerran ja kolme kertaa kävimme vähän pienemmässä saunassa jossa oli myös hyvät löylyt. Saunasta kertova kirja oli tällä kertaa reissun kilpailun palkintona, siinä pärjäsi parhaiten Antero joka oli yhdellä pisteellä Hanskia parempi. Pronssia nappasi Kari ja peränpitäjiksi valjastettiin Risto ja Helge. Tässähän tuli samalla esiteltyä tämänkertainen Kurppakomppanian rytmiryhmä.

Eväspoltiikka toimi vanhalla tutulla tavalla, syödään paikallista niin usein kun pystytään ja lopusta huolehditaan itse. Tällä kertaa oli etukäteistietona että paikallinen ravintola olisi auki vain meno viikonloppuna joka osoittautuikin virheelliseksi. Varustauduimme kukin vastaamaan yhden päivän muonituksesta mutta se ravinteli olikin auki vielä tämän viikon. Meillähän oli siis ruokaa yllin kyllin. Sitten vielä meidän velikullat olivat ottaneet pilkit mukaan ja niitä kaloja tuli oikein tulemalla. Eräänä sadepäivänä olimme satamalaiturilla pilkillä, itse olin vain mukana saaliin kerääjänä. Sainkin viedä pussia hikihatussa pilkkijän luota toisen luo, yhden vartin aikana saimme kokoon hyvän muovipussillisen ahvenia, eikä mitään sinttejä vaan parisataa grammaisia kaloja. Näistä kalojen päälle enemmän ymmärtävät loihtivat meille hienon kala-aterian. Pojat kävivät vielä täydentämässä saalista kotiin vietäväksi. Se oli aika mieliin painuva hetki siellä satamassa.

Örön saari on vanha puolustusvoimien linnakesaari joka on nyttemmin vapautettu yleiseen käyttöön. Sieltä ei ole mitään etukäteistietoa linnustosta, kaikki tieto täytyi hakea tiiran sivuilta. onneksi lintumiehiä on jo ehtinyt seikkailla sielläkin ja nyt mekin pääsimme antamaan oman rikkamme rokkaan. Tämä viikon yhtämittainen oleskelu saarella oli näin syysmuuton ollessa käynnissä oli aika mieliinpainuva kokemus meille kaikille ja myös pääsimme antamaan omat tietomme kaikelle kansalle. Kyllä sitä tiiraan syöttämiämme havaintoja oli myös luettu, niistä tultiin keskustelemaan lähtöviikonloppuna.

Saaren luonto oli aika karua, tyypillistä matalakasvuista mäntymetsää ja rannoiltaan hyvin kivikkoinen. Tästä johtuen siellä ei ilmaantunut oikein yhtään kahlaajia, oikeastaan vain yksi muuttava kapustarinta nähtiin viikon aikana. Onneksi se lintu lensi aivan päältämme suoraan etelään.
Myöskään petopuolella emme päässeet nauttimaan mistään runsaasta petomuutosta vaikka lajien määrä oli aika hyvä. Merikotka oli hyvin yleinen lintu, näimme linnun nelkein joka päivä. Saimme eräänä päivänä seurata nuoren merikotkan saalistusta kun se yritti saada merestä epätoivoisesti haahkoja. Meko heittäytyi aivan merenpintaan ja liiteli siinä kohti uivia haahkoja, erään haahkan se onnistui saamaan kynsiinsä mutta ei onnistunut nostamaan saalista ylös merestä. Liekö haahka selviytynyt pelkillä naarmuilla jäi meille epäselväksi mutta ilman saalista meko kyllä jäi.

Jonkinlaista varpushaukka muuttoa oli havaittavissa, eteläkärjen staijipaikalla summattiin joitakin kymmeniä muuttavia haukkoja. Buteot jäivät vain yhden päivän varaan jolloin nähtiin kaksi muuttavaa hihaa ja havainto tuli myös piekanasta. Jalohaukkojakaan ei mennyt mainittavasti, joitakin tuulihaukkoja ja yhdestä ampuhaukasta tuli merkinnät. Jäimme kaipaamaan muuttohaukkaa, meistä oli vain Helge ennustanut nuolihaukan näkemistä. Kyllä saaressa oli nähty kummatkin lajit, tamperelaisten ja turkulaisten toimesta.

Myrskypäivänä tuulensuojassa 

Pikkulinnuista oli pyrstötintillä selvästi muuttohaluja vai pitäisikö sanoa että vaellushaluja. Siimahäntiä tuntui olevan liikkeellä vähän joka puolella. Oli hauska katsoa lähtevätkö linnut liikkeelle vai palaavatko linnut takaisin saaren pusikoihin. Minulla ei ole nyt käsillä kokonaismäärää paljonko näimme lintujen lähtevän saaresta meren ylle mutta määrä nousi useisiin satoihin. Kyllä pienikokoinen tintti empi aikalailla ennenkuin heittäytyi aavan meren ylle ja kohti tuntematonta. Samoin muuttivat pienemmät tintit, tali-,sini-, kuusi- ja hömötiaisia lähti aina suoraan kohti tuntematonta. Niidenkin määrä nousi useisiin satoihin. Tarkkaluku mitä me summasimme on vielä Kari Hakalan muistikirjan kätköissä. Puukiipijän ääntely tuli hyvin tutuksi alkuviikon aikana mutta vähentyi selvästi loppuajasta. Pikkuvarpuseen ei moni uskonut etukäteisveikkailuissa mutta kyllä tämä nykyisin jo hyvin yleinen pihamaiden tirskuttaja löytyi saaresta, kylläkin viimeisenä aamuna usean yksilön voimin. Siitä lajista saivat paikalla olleet saaren monivuotiset kävijät uuden lajin listoihinsa.

Kiurusta saimme vain yhden havainnon mutta lyhytpyrstöisestä kangaskiurusta tuli aika monta havista, näimme oikein parviakin muuttavia kangaskiuruja. Palokärki oli aika yleinen lintu, summasimme kylläkin vain pari kolme lintua sillä havainto tuli aina samoilta paikoilta. Käpytikka havaittiin usein, mutta ei mitään vaellusta ollut havaittavissa. Hanski ja Arska kävivät eräänä päivänä hieman hysyretkellä ja tuliaisina toivat tiedon pohjantikka-havainnon. He olivat nähneet kaksi pohjantikkaa kisailemassa retkellänsä, havainto herätti mielenkiintoa myös ulkopuolisissa.

Peippolintuja eli peippo, järripeippo, viherpeippo, hemppo, tikli, ynnä muut samankaltaiset peipon kokoiset linnut olivat pääosissa muiden hiljentyessä. Näilläkin linnuilla oli havaittavissa pientä rohkeuden puutetta ennen merelle lähtöä, ne nousivat ja nousivat kiertäen kehää kunnes saavuttivat riittävän korkeuden ja sitten menoksi. Sinne katosivat. Niiden kokonaismäärä oli myös huomattava. Rastaslintuja löytyi aina silloin tällöin, näimme retken aikana kaikki rastaat (sepeliä lukuunottamatta)
Kulorastailla oli lähtöviikonloppuna isojakin parvia, edelleen tarkat luvut ovat muistikirjassa. Hyönteissyöjiä oli joitakin, tiltaltteja enemmän ja muista vain joitakin. Haarapääskyjä näkyi muutolla vielä joitakin, ehkä parhaana päivänä joitakin kymmeniä. Mutta oli kumminkin. Myös yksi kivitasku tuli kirjanpitoon merkittyä. Lintulistaa en lähde laittamaan tähän juttuun, ne tulivat jo melkein kaikki mainittua.

Aamun hetkenä ennen auringonnousua

Mitä jäimme kaipaamaan linturintamalla. Ainakin kahlaajien puuttuminen oli yllätys samoin kuin myös petolintujen vähyys. Myös hanhien melkein totaalinen puuttuminen jäi hieman harmittamaan. Samoin kuin kurkien puuttuminen, päätöspäivänä näimme joitakin parvia, ehkä noin 200-300 kurkea. Eihän lintumies voi aina saada kaikkea vaan joutuu tyytymään hieman pienempään saldoon. Olimme tyytyväisiä lintujen kokonaissaldoon vaikka parannettavaa vielä jäikin. Pidimme toinen toisillemme oppitunnit eri lintulajeista jotta tietämyksemme hieman lisääntyisi, näitä oppeja joudutaan testaamaan aina ja kaikkialla, vaikka seuraavan keväänä.

Mikä oli parasta tuossa viikossa? Yhtä asiaa on vaikea nostaa esille, ehkä se on tässä kaikessa kokonaisuudessa. Mukava seura, järjestelyt onnistuivat, lintujakin näkyi, saatiin uusia kokemuksia, tapahtui taas jotain sellaista josta puhutaan tulevissa meetingeissä. Yhtä kaikki, kun kurppakomppania reissaa niin aina sattuu ja tapahtuu. Kohti uusia seikkailuja.....