Eläkeläismiehet Harjunmäellä 29.3.

Olimme sopineet jo viikko sitten että tulevana tiistaina mennään "retkelle" Harjunmäkeen. Meitä oli kolme eläkeläismiestä, Helge, Antero ja meikäläinen joukon nuorimpana. Helge aiheutti aamun hämyssä heti yllätyksen kun tuli hakemaan Lavajärveltä.

Katsoin ikkunasta kun meidän tielle kääntyi joku "vehje" jossa oli pienet valot. Meikäläisen sydän ponnahti ylös kun ajatuksiin tuli että ketä sieltä nyt tuli? Aivan kuin mönkijällä joku olisi tullut. Kello oli vajaa kuusi, hiivin ulko-ovelle katsomaan eikä sieltä kuulunut mitään mönkkärin ääntä. Sitten näin kun joku käveli meidän pihapolulla, tuttu hahmo lähestyi,Helge oli aikalailla etuajassa! Hieman siinä ihmettelin ja kutsuin miehen sisään. Koiramme Heta oli heti hyvää kaveria Helgen kanssa ja selvisi että Helge oli yhteensattumien vuoksi ottanut käyttöönsä vanhan museoauton eli matkasimme pelipaikalle vuoden 1952 mallia olevalla Mercedes Dp? mustalla autolla. Kulkupeli oli mitä mainioin menopeli, Helge pitää autosta todella hyvää huolta, auto on museorekisterissä eli sillä "saa" ajaa vuodessa noin parikymmentä kertaa. Oli kunnia saada kyyti näin arvokkaalla ja hienolla autolla! Kiitos Helgelle taas tästä "elämyksestä"
Vaikka Heta onkin hyvää pataa Helgen kanssa niin sen verran oli koiran ennakkoajatukset vallalla että autoon ei koiruus suostunut kiipeämään. Näin ollen Heta jäi nyt tältä reissulta kotiin huilaamaan.

Perillä Harjunmäelle oli jo Antero ehtinyt, emmekä me myöhästyneet kuin akateemisen vartin verran ja olimme heti työntouhussa. Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, ainoastaan tuuli oli hivenen liian kova. Meillä on sanonta että kun tuuli on enemmän kuin 5 m/s niin silloin harkitaan syvästi menemistä mäelle ja tänään oli 4-5 m/s. Mutta tämähän oli meistä kahdelle avausreissu (Helge, Risto) niin sen verran oli meillä joustoa että olimme innolla mukana. Saimme päivän aikana rautaisannoksen auringonpaistetta mausteena silloin tällöin kova tuulenpuuska. Täytyy näin jälkikäteen sanoa että kyllä kannatti!

Aamu alkoi heti pienellä joutsenjonolla joka sitten paljastuikin päivän ainoiksi sillä odotettua muuttoryntäystä ei saatu vaan päivän lajit koostuivat hyvin maaliskuun loppuun sopiviksi mukana kuitenkin ainakin yksi kiva yllätys. Kangaskiuru on tyypillinen hiekkakankaitten, Harjunmäen laji joka yllätti aikaisuudellaan, yksi kaveri oli varmaankin lähellä olevan hiekkanyppylän päällä ja kun se päästi oman tyypillisen äänensä niin meillä oli heti hoksottimet tarkkana että oliko kyseessä kangaskiuru? Tarkistimme asiaa kännykässä olevasta nauhoitteesta ja vastaavuus oli "silmäänpistävä" joten määritys oli varmistettu.

Pulmusta emme ole tänä vuonna nähneet Harjunmäellä 

Toinen kiva laji joka saatiin listoille oli isolepinkäinen, yksi lintu oli saapunut vanhalle tutulle pesimäreviirilleen. Lanttu kuten lintuväen keskuudessa lajia kutsutaan on ollut meille jo aikaisemmin pieni yllätys monipuolisellaan äänivalikoimallaan. Tällä kertaa löysimme tämän hauskan ääntelijän tutusta paikastaan ja näin saimme varmuuden määrityksestä.

Odottelimme jonkinlaista petomuuttoa mutta saimme (taas) pettyä. Hiirihaukkoja saimme yhden muuttavan ja sitten 4 paikallisiksi luokiteltavia. Varpushaukkaa löytyi myös yksi muuttava ja serkkunsa kanahaukan näimme yhden paikallisen. Yhden aika varhaisen petomuuttajan löysi Helge hyvin kaukaa mutta lajityypilliset tuntomerkit olivat niin hyvin esillä että tuulihaukan saimme merkitä lajilistaamme. Tässähän ne päivän pedot sitten olivat. Paitsi yhden nelijalkaisen pienpedon voisi nyt vielä mainita kun kettu tuli tuulenalta meitä kohti hyvin lähelle.

Kurkia näimme kaiken kaikkiaan 21 m 8 parvessa. Joutsenia näkyi ja kuului koko päivän ajan mutta mitään isompaa ryntäystä emme päässeet todistamaan, kirjoihin tuli n 80 m 17 parvessa. Töyhtöhyyppiä meni koko päivän ajan hyvin pieniä (2-3 yksilön) "parvia", ainoastaan joitakin suurempia tuli merkittyä, saimme päivän listoille n 60 m 12 parvessa, siis tässä luvussa ei ole mukana päivän aikana kaikkia nähtyjä. Samoin sepelkyyhkyt liikkuivat  hyvin pienissä parvissa, niitä summasimme parisenkymmentä muuttajaa ja parisenkymmentä paikallista.

Rastaat ovat nyt saapuneet, mustarastaat lauloivat huiluäänillään (väh 4-5) ja yllättäen olivat myös kulorastaat (7 m) lentämässä. Pari räkättirastasta löytyy kansioistamme. Kottaraisia näimme yhden 5 yksilön parven. Joten äänimaailmamme on saanut hyvän lisäyksen.

Tässä oli hieman päivän parhaita, hieno reissu. Kyllä Hetaa harmittaa kun ei lähtenyt mukaan!

Tähän jutun perään laitan maininnan omasta ruokintamme yllätysvieraasta jonka onnistuin ikuistamaan myös kameralla.

Näätä on aika paha peto metsän pikkueläimille ja linnuille. Tämä vierailija selittää aika hyvin miksi ei isompireikäisimmissä pöntöissäni löydy pesintöjä!