Nokialla ennätys

Lauantaina 5.3. kokoontui jälleen rytmiryhmä Naulonvuoren juurelle, meitä oli tällä kertaa 4 kiertäjää, Alhon Antero, Kiasen Hannu,Hakalan Helge ja allekirjoittanut. Ryhmän viides jäsen Kari oli "huilaamassa" kotona mutta hengessä mukana. Sää suosi meitä, lievästi lämpöasteita, ei tuullut, taivas täysin pilvessä ja ei satanut. Eli keli oli mitä mainioin laskennalle. Pojat olivat ehtineet jo lähtöpaikkaan puoli kahdeksan ja kun me Helgen kanssa saavuimme olivat ekat havainnot jo kirjattu, näistä poikien näkemistä lajeista tuli mieleen mustarastas, jota ei sitten päivän mittaan päästy näkemään.

Kipuaminen Naulonvuoren huipulle oli helppoa kun tie oli jälleen aurattu, pyy äänteli nousumatkalla. Sekin laji oli vain yhden kerran päivän mittaan joten hyvin alkoi. Reissu jatkui vieläkin polkuja pitkin ekalle kahvittelupaikalle, jossa oli selkeästi oltu talviloman vietossa. Tämähän sopi meille, meidän kävelyurakka helpottui huomattavasti ja hups yllättäen olimme jo Sammalistontiellä ja kulku oli jälleen helppoa yleisellä maantiellä. Lajit olivat lisääntyneet tasaisesti, teen lajilistauksen lopussa.

Evästelypaikalla meille antoi hyvän mausteen nuotiomakkaroille erään linnun hieno "laulu". Harmaapäätikka oli jälleen aktiivisena äänessä tällä perinteisellä reviirillään. Sekin laji tuli hieman yllättäin mutta onnekkaasti lajilistoillemme. Harmaapäätikan huutelu toi usealle meistä mieleen ne kerrat kun olimme hakeneet lintua puiden kätköistä, tälläkään kerralla emme onnistuneet löytämään sitä vaikka hyviä, isoja haapoja olikin lähellä. Lintu kuitenkin oli suhteellisen lähellä, ei matkaa ollut varmaan kuin 50-100 metriä. Mutta kun ei suostunut tulemaan näköpiiriin niin ei sitten.

Nuotiomakkarat maistuivat hapätin laulun ohessa

Pyhäjärven pienen salmen ylitys oli näillä jäillä helpohkoa, lunta oli vain 10-20 cm kerros. Tästä kohtaa saatoimme ekan kerran tarkastella mahdollisia pilkkijöitä joita Hanski laski olleen kahdeksan ja heidän avantojensa lähellä merikotkia kärkkymässä eväitä mutta vielä eivät ne mahtavan kokoiset saaliskalojen metsästäjät suostuneet näyttäytymään, pian kylläkin! Ensin huomasimme puukiipijän erään mökin puissa, ei niitäkään liiemmälti ollut päivän aikana. Sitten törmäsimme taas "surulliseen" näkyyn kun metsää oli kaadettu. Laskimme erään mahtavan kokoisen puun rungon iän, saimme sille puuvanhukselle vuosia noin 120! Oli se mahtavan kokoinen. Siinä samassa kun katseltiin muitakin puiden runkoja näimme että ei niistä puista ollut kyllä tukkipuiksi vaan lahonalkuja näkyi melkein jokaisen kaadetussa rungossa.

Olimme matkan puolessa välissä, kun yllättäin kuulimme linnun äänen jota ei uskoisi kuulevansa, Kukko kiekaisi jossain lähellä. Lintua ei kuitenkaan hyväksyttäisi listoille mutta emme olleet kuulleet "kukko kiekuuta"  aiemmin. Hieman se ääni yllätti ja vähän naurattikin, kyllä sen ymmärtää kun pääsiäinen lähestyy kovaa kyytiä! Vielä olisi edessä reissun pahin matka, josta olisi etukäteistieto että alussa olisi hyvää polkua. Olimmehan alkumatkasta jo saaneet nauttia valkohäntäkauriiden poluista ja jäljistä, en ollut mukana joululaskennassa joten reitti olisi minulle "neitseellinen" kokemus. Täytyy kyllä myöntää että todellinen valtatie oli tullut retken tähän osaan. Siellä oli ison kuorma-auton tai parempi sanoa että tukkirekka-auton jäljet, kilometrin verran hyvää valtatietä, sillä nämä autot olivat hakeneet paljon puuta. Me pääsimme nauttimaan tästä joten matkanteko oli hyvin sujuvaa. Tiesimme olevamme aivan ennätyslukemissa joten kaikki aistimet hereillä nämä viimeiset kilometrit kuljettiin. Kyllä se kannattikin kun Antero huomasi yläpuolellamme puiden oksissa lintuja joilla oli pitkät pyrstöt, pyrstötiaisia kaksin kappalein siellä haeskeli itselleen evästä. Nämä pyrstötintit olivat retken laji numero 29. Se oli uusi ennätys lajimäärän suhteen. Tätä ennätystä on aika vaikea rikkoa, se vaatii aika monen tekijän osumista kohdalleen, vaelluslintujen liikkumista, nähdä petolintuja, kuulla tikkoja, reissun osumista lintujen kevätmuuton alkuhetkeen, tässä joitakin seikkoja joita nyt tuli mieleeni tätä kirjoitettaessa.

Nokian Naulonvuoren laskentaa on nyt takana jo 30 vuotta. Siihen aikaan mahtuu monta eri vaihetta, on maisemat muuttuneet, on tullut uutta asutusta. Laskijoiden kohdalla ei nyt viitsi alkaa luetella kaikkia muuttuneita "osia", miehet sen kuin komistuvat ja jalka nousee melkein entiseen tahtiin ja juttu kulkee, tarinat vaan tuppaavat noudattamaan samaa vanhaa kaavaa, olemmehan kaikki kotoisin Hämeenkyröstä, joten sen alueen vanha historia tulee aina kerrattua.

Tämänkertaiset lajit ja niiden määrät olivat seuraavat:
talitiainen (41), sinitiainen (44), hömötiainen (2), töyhtötiainen (7), kuusitiainen (12), viherpeippo (25), keltasirkku (3), korppi (3),varis (15), naakka (15), närhi (1), räkättirastas (1), mustarastas (1), käpytikka (7), palokärki (1), harakka (15), pikkuvarpunen (10), vihervarpunen (2), urpiainen (11), punatulkku (18), hippiäinen (2), laulujoutsen (5), puukiipijä (2), harmaapäätikka (1), merikotka (2), harmaalokki (1), kanahaukka (1 n), pyy (1), pyrstötiainen (2)
reissun valtalajiksi tuli sinitiainen voittaen hyvin niukasti talitiaisen.