Luminen joulu

Jutun otsikko on toiveeni. Tätä synkkää, märkää syksyä on riittänyt jo aivan tarpeeksi. Heti kun maahan sataa sitä valkoista "hunajaa" niin maisemat muuttuvat selkeästi pirteämmiksi oman olotilan myötä. Ihmisen mieli on ihmeellinen!

Luonto on myös hivenen ihmeissään, se on odottavalla kannalla. Uskon että pian saamme jo pakkasiakin ja pääsemme kunnolla talven tuntuun kiinni. Pari viikkoa sitten, kun oli hieman kuivempaa, kävin kaatamassa hieman puita, pääasiassa leppiä jotka olivat jo tiensä päässä. Tein mönkijä-kärryllisen ja sain puut tuotua vielä ennen pimeän tuloa kotipihaan. Aikaa meni kolme ja puoli tuntia, tein pelkästään käsipelillä eli jätin moottorisahan kotiin ja sahailin pienellä kaarisahalla ja vesurilla viimeistelin oksistoa. Päivä kävi hyvästä kuntoilusta ja kyllä silloin maittoi unikin eri lailla. Suosittelen reipasta kuntoilurupeamaa päivän mausteeksi.
Päivän sää oli tärkein innoittajani. Nyt huomaan jälleen odottavani samanlaista innoitusta päivien ohjelmaani. Kummasti koen olevani kuin kotonani metsässä, pieni hien tunne vartalossa ja myssyn alla, vielä kun ottaisi termospullollisen "kaffia" ja pari eväsleipää niin mitähän sitä oikein saisi aikaan? Täytyy kokeilla lähitulevaisuudessa.

Nyt on menossa talvipihan linnuista "kisa" Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puitteissa. Minun lajini tulevat blogini toiselle sivulle mutta en malta olla kommentoimatta tähänkin ajatuksiani mitä on syntynyt kisahuuman edetessä. Uusia lajeja ei saa jos ei laita päätään ulkotiloihin, se on varmaa. Tässä kisassa meikäiselle 30 lajin rikkominen on unelma, haamutavoite joka edellyttää hyvin aktiivista tarkkailua ja kieltämättä paljon onneakin täytyy olla matkassa mukana. Esim varpushaukan näkeminen tässä kisassa on aina vaikeaa, sain kuin sainkin lajin listoilleni eräänä päivänä kun huomasin jonkun linnun liitävän kohti ruokintaa ja onnekseni tämä liitäjä pysähtyi männyn oksistoon ja sain aivan rauhassa katsella sitä. Koiras varpushaukka teki turhan syöksyn ruokinnan pikkulintuja tavoittaakseen ja istui hetken aivan turhautuneena männyn oksalla. Koiraaksi sen tunnistin haukan pienestä koosta, naaras varpushaukka on selvästi isompi. Ruokinnan pikkilinnut, talitiaiset, sinitiaiset ja pikkuvarpuset eivät vähään aikaan tulleet esiin, niin paljon ne pelästyivät.

Varpushaukka (koiras?), ei meillä vierailllut 

Aikaisemmin syksyllä näin kun varmaankin samainen "nisari" teki myös turhan syöksyn ja samalla lailla jäi hetkeksi istumaan tarkkaillen ympäristöä. Närhet ja harakat kävivät tuolloin nyppimässä haukan pyrstöä ja eihän mikään sellaista kestä ja nisari ottikin hatkat. Jos olisi ollut kyseessä naaraspuolinen varpushaukka niin eivät olisi nämä varislinnut rohjenneet käydä nyppimässä pyrstöstä vaan siinä olisi ollut hengen lähtö lähellä.

Talvilintulaskennat odottavat, Meikäläinen sopi Isokivijärven Karin kanssa, että perustetaan uusi reitti Lavajärven ympäri kävellen. Mittasin matkan auton trip-mittarilla ja sain käveltävää 12 km. Eli täytyy pian ruveta hieman harjoittelemaan että ei tule suru puseroon sillä tuo matka on kuitenkin sen verran pitkä että se tuo omat tuntemukset tällaiseen penkkiurheilijaan. Minulla on muiden lintukavereiden kanssa vielä edessä Takamaan laskenta joka myös on 12 km pitkä ja Nokian Naulovuoren laskenta pituudeltaan n 10 km. Kunhan nämä laskennat ovat ohi niin meikäinen on huippukuntoinen tasamaan tallaaja jolla omat vatsa- ja reisilihakset huutavat lujaa "hoosiannaa" Tämän tiedän aikaisempien vuosien kokemuksesta. On se kumma asia että ihminen hakee tällaisia extreme-elämyksiä itselleen. Kai sitä on sen verran kuntoiluhullu, että laittaa itsensä testiin ja koetukselle aivan vapaaehtoisesti.