Nyt mennään aika kylmää kautta, viikonpäivät on ollut mittari koko ajan reilusti pakkasella. Meillä kotona on ennätys -31c, valtakunnassa huitelee arvot -41c astetta. Sehän on tuollaiseen miinus 20c tottuneelle vähän turhan kylmää. Sormet jäätyy ja ei tee mieli turhan takia olla pihalla. Kaikki ylimääräinen liikunta on nyt väistämättä unohdettava ja tyydyttävä sisällä oloon.
Takkatulen lämmössä on oikein kiva istuskella. Talon lämmittäminen on jokapäiväistä touhua, välillä saa laittaa tulen pannuun toisenkin kerran vielä iltapuhteeksi. Onneksi on puita vaikka aina tulee mieleen että riittävätkö puut näiden kylmien kausien loppuun. Eiköhän ne nyt riitä! Takkatuli on hieman ylimääräinen hyve tämän normaalin lämmityksen lisäksi.
Kun katselee ulos ruokinnalle niin tulee sääli pieniä tiaisia. monikohan kestää nämä pakkaset. Linturuokinta on niiden ensiapu mutta ei se pelkästään riitä, täytyy löytää vielä vähän suojaisempi yöpymispaikka ja toivoa että säilyy hengissä. Kävin tänään laittamassa hieman lisää ruokaa ja samalla huomasin että yksi tali-siemen tanko oli kadonnut. Onko syyllinen meidän Heta vai eilen näkemäni kettu joka voisi aivan hyvin olla sen ottanut roikkumasta. Oli niin tai näin, hyötykäyttöön se meni!
Päivän ruokinnalla oli aamulla vain pari harakkaa, naakkojakin kaksi ja pienen tiaisen näin vilahtavan puiden lomassa. Hyvin rauhallista oli kello yhdeksän aikoihin. Toista ruokinnan vilinä oli auringon noustua taivaan rannan tason ylöpuolelle kymmenen jälkeen. Naakkoja pyöri 8:n linnun parvi kärkkyen vuoroaan siementangolle ja läskinpaloille, harakoita oli tänään vaan kuusi yksilöä, tallareita oli automaatilla syömässä ja talien kimpussa noin kymmenkunta, pikkuvarpusten iloinen parvi (8 kpl) lensi paikalle, keltasirkkujen armaada kyttäsi vuoroaan automaatille maistelemaan kauransiemeniä. Yksinäinen närhi pyrki pelottelemaan muita lintuja ja sitten oli myös yksinäinen käpytikka. Kyllä taas tietää että kun menee seuraavan kerran tuonne ihmisten ilmoille niin saa kääntää auton pyörät ruokaostoksille, niin ihmisruokauppaan kuin myös eläinravinnon hankintaan.
Kunhan tässä selviäisi saamatta mitään virustartuntaa, vaimohan tuossa on taudin vallassa joten tässä täytyy olla tarkkana, pestä käsiään koko ajan. Tämäkin pakkaskausi on vaan lusittava ja mentävä eteenpäin. Näinhän se on elämässä, kyllä se aurinko sieltä vielä nousee!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti