Kevätuuli on kylmää

Oltiin Helgen kanssa linturetkellä Hämeenkyrön Lintuharjun maastossa, käytiin yrittämässä hyvän sään ennustuksen innostamina jos pääsisi näkemään hanhia, kurkia, petoja ja kaikkea muutakin kivaa. Lintuharju on ollut hyvä paikka staijata kevään ja syksyn muuttoa, mutta nyttemmin ovat sielläkin männyt kasvaneet liikaa, joten näkyväisyys on hieman rajotteinen. Etelän kantille kyllä näkee sekä osittain lounaaseen. Tämä näkökenttä kyllä riittäisi meille, tulisihan siinä samalla oltua ulkona raikkaassa ilmassa. Sitä raikasta ilmaa sitten riitti etelätuulen kanssa ihan riittävästi,vielä kun lisätään aamun pakkaslukemat (-6 astetta) niin se raikkaus riitti meille 3,5 tunnin olemisen jälkeen.
Päivän lajimäärä jäi pariin kymmeneen. Paras kokemus tai elämys oli kun kulorastas lauloi aivan päämme päällä kaunista lauluaan, se laulu on kuin mustarastaan mutta paljon lyhyempi säe. Lintu on aika vaalean sävyinen, ruskea ja pilkullinen rintamus, kooltan kulo on isoin rastaamme. Aamutuntien aikana kuulimme 2-3 laulavaa kulorastasta, niillä on pysyvät reviirit ja hyvät oltavat lintuharjun mäntykankailla.
Kanahaukka oli päivän ainoa lintuharjun petolintu, tämä löytyi eteläosista ja katosi puiden kätköihin. Teeret pitivät soidintaan lähimaastossa ja näimmekin 6 linnun parven lentävän.
Peippolintujen muuttoparvia ei nyt näkynyt, yhteensä niitä nähtiin ehkä 60. Yksi varma järripeipon ääni kuului ylilentävistä linnuista. Joitakin vihervarpusia tunnistettiin äänen perusteella.
Kurkien mekkalaa kuului myös lähisuolta ja näimmekin joitakin kavereita. Joutsenilla oli hyvin pientä liikettä, summasimme arviolta 20 lentävää isoa vaaleeta.
Räkättirastaita emme oikeastaan nähneet mutta kuulimme pariin otteeseen linnun äänen. Yksi punakylkirastas piti pitkän tunnusomaisen äänensä, (tsiiiih?)
Joitakin kiuruja kuului päältämme mutta emme nähneet yhtäkään kirkkaalta sinitaivaalta

Kotiin palattuani istuin ruokapöydässä perheen muiden kanssa kun vaimo sanoi että nyt tuolla tien toisella puolen olevassa kuusessa istuu joku haukka, näin linnun ja sen olemus toi mieleen tuulihaukan. Kävin hakemassa kiikarin ja asia varmistui. Tinnu on palannut reviirilleen! (Tinnu = tuulihaukka, falco tinnunculus tieteellinen nimi)

Samoin tässä kun kirjoitan tätä juttua niin huomasin että pikkulinnut mustarastas etunenässä pakenevat ja samassa tuli varpushaukka, koiras yksilö koosta päätellen, ja yritti saalistaa näitä selvästi pienempiään mutta epäonnistui yrityksessään. Kuvan varpushaukan on kuvannut joku Falsterbon aseman vierailija.