Minun täytyy myöntää tai oikeastaan ihan hyvillä mielin myönnän hätäisyyteni sen aikaisemmin keväällä olleen mustaselkäisen lokin määrityksen suhteen. Nyt kun olen ollut Helsingin seudulla veneellä liikkeellä ja nähnyt siellä useita merilokkeja ja selkälokkeja niin kyllä alkoi kellot soimaan päässäni. Merilokki on kyllä niin paljon ISOMPI ja VAHVANOKKAISEMPI kuin selkälokki. Keväinen lokki näkyi niin lyhyen aikaa että sen perusteella en voi enää olla varma määrityksestäni.
On vastoin kaikkia lintumiesten moraalikäsityksiä jos niin heppoisilla perusteilla määrittää niin kovan lajin, niin nopean tilanteen perusteella. En jaksaisi kantaa sitä taakkaa mitä sen kaltainen virhemääritys tuo tullessaan. En voisi katsella ketään silmiin ja pitää itseäni kelvollisena lintuharrastajana.
Samalla putoaa tonttipinnojeni määrä 135:een.
Nyt putoaa iso kivi omaltatunnoltani
Helsingissä menin veljeni veneellä ja ehdin katselemaan useita selkälokkeja ja niillä oli myös isot nokat, joten epävarmuus vain kasvoi ja kun sitten näki vielä merilokkeja niin rupesin olemaan entistä vakuuttuneempi virhemäärityksestäni.
Mitä tästä opin, sillä aina joka tilanteesta oppii jotain, tämän kaltaisista määrityserheistä vielä enemmän.
Ehkä paras oppi on se että katsoo lintua tosi tarkkaan eikä hyväksy itselleen hätäisiä vilkaisuja. Jos ei näe lintua kunnolla niin sitten ei näe! Määritys täytyy perustua varmasti havaittuihin tuntomerkkeihin.
Näillä mennään eteenpäin kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti