Taas on syksyn harmaus ja märkyys

Juuri kun pääsin hehkuttamaan talven valkeuden kaikkivoipaisuutta niin tuli sade ja muutti kaiken. Se on aika ankean näköistä ja tuntuista pihamaalla. Mielikin on selvästi allapäin, menisipä tämä olotila pian ohi. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin ohihan tämä syksyinen apeus menee ja valkeus voittaa. Sitä ei vaan aina jaksa odottaa.

Olen nyt käynyt kahtena päivänä kävelylenkillä, mittaa on tällä rypistyksellä ruhtinaalliset 4 km mutta tässä elämäntilanteessa se on hieno saavutus. Näillä lenkeillä kävelen aivan hiljakseen, kuin opettelisin uudelleen kävelemään, nyt kuitenkin käytän kävelysauvoja hieman tukemassa ja vauhtia antamassa. Täytyy kehua sauvojen kehittäjää, ne ovat oiva apuväline!

Maanantain lenkillä olin Hetan kanssa, koira oli innokkaana mukana haistelemassa uusia hajuja. Tänään olin yksin ja vauhtia yritin pitää, kyllä siellä se tuttu hien tuntu nousi pintaan ja paita meni vaihtoon, Lenkki toimi hyvänä lämmittelylenkkinä ennen hierontaa jolla palkitsin itseni näistä "upeista" liikuntarypistyksistä.

Näiden lenkkien aikana yritän aina tähyillä puiden latvoja varpuspöllön toiveissa. Tämä hiirensyöjä kun puuttuu vielä marraspinnoista. Varpuspöllö päivystää usein jonkun puun latvassa tai sitten jossain muualla korkeammalla. Olen joskus nähnyt vapön aivan tien vieressä matalan näreen latvassa. Kuitenkin tämä lintu on erittäin paha pikkulinnuillekin, jotka pelkäävät sitä. Tämän voi todeta jos laittaa pöllön ääntä ja hetkessä tulee lauma tiaisia tarkastamaan onko vaara todellinen. Tämän kuvan on ottanut Partasen Harri Parikkalasta joka myös sai itselleen tästä linnusta marraspinnan. Hän näki vapön autolla ajaessaan. Onneksi hänellä oli kamera mukanaan.

Toinen lintulaji jota yritän katsella on joku rastas, minulla puuttuu vielä niin räkättirastas kuin mustarastas. Ne olisivat oikein hyvä lisä lajilistaani ja tuntuvat olevan aika yllätyksellisiä näin tämän talven osalta. Räksää en ole pitkään aikaan nähnyt tai kuullut, samoin kuin mura tuntuu piilottelevan tämän talven osalta. Jos kuitenkin vanhat merkit pitävät paikkansa niin ruokinnalle nämä linnut ilmestynevät vielä ennen joulua. Marraspinnaksi ne täytyisi hoitaa vielä ennen kuun vaihdetta.

Minun marraskisani jäi hieman puolinaiseksi kun sain sen pahenemisvaiheen puolivälissä kuluvaa kuuta. Aluksi ajattelin että jätän koko leikin kesken mutta sen verran olen kilpailukärpäsen puraisema että kisaa ei niin vaan heivata vaan edetään sitten puolivaloilla mutta maaliin mennään. Sehän oli tämän kilpailun yksi tarkoitus että paljonko havaitsee lintuja marraskuussa. Näin mennään tällä hetkellä ja kisan tulos on se mikä tulee. Se jää historian kirjoihin mikä on saldo kisan lopussa. Pääasia on että veljet ympäri Suomen ovat toteuttamassa tätä syyslintukatsausta. Nautitaan näistä hetkistä ja muistellaan niitä jonkin ajan kuluttua