Kaikki katoaa, myös lumikin

Maanantai valkenee hienona, lumi maassa ja sää ei liian kylmä. Se on talvea! Linturuokinnalla ei ole kova vilske, vain harakat (8 yks) ja pari naakkaa aterioivat läskien kmpussa, on siellä myös yksinäinen närhikin. Rauhallista ja seesteistä, kävelin tai onnuin pihamaalla ja kuuntelin pienen tovin, kaukaa kuului joutsenen ääniä, lienevät Lavajärvellä länsipäässä. Pari oravaa syö ruokinnalla talipalloja ja tonkivat auringonkukkaa kauran siementen seasta. Tallarit eivät ole vielä tulleet, kyllä niitä kohta ilmaantuu ja sitten saavat siemenet kyytiä.

Pikkuvarpusia on myös ruokinnan takaisessa koivussa, niitä on parhaimmillaan ollut kymmenkunta, nyt vaan kolme kärkkyy vuoroaan. Samoin tekee yksinäinen keltasirkku, niitähän voisi olla parin kymmenen linnun parvi kauransiementen perässä. Ekat tallaritkin (5 kpl) ovat juuri ilmaantuneet, kello käy yli kymmenen aamupäivällä. Myös sinitiaiset (2) ovat ilmaantuneet

Tänään ei pitäisi sataa uutta lunta ja kuulin juuri radiosta ennustuksen että kaikki lumet saavat kyytiä vielä tämän viikon aikana ja maa muttuu taas lumettomaksi. Voi kökkö tätä ilmojen heilahtelua, ainoa hyvä puoli asiassa on näin puulämmittäjäm kannalta että puuta säästyy kun ei tarvi laittaa niin tiuhaan pannuun tavaraa. Olisi vaan niin paljon mielekkäämpää nauttia talvisista maisemista.

Juuri nyt pöllähti yksinäinen käpytikka lähipuihin, se on oppinut käymään läskinpalalla. Kunpa sen tikan serkkukin valkoselkätikka tulisi käymään. Tallareitten määrä on kolminkertaistunut joten aika hyörinä käy nyt tuolla ruokinnalla. Nyt on päiväpostin aika joten juttu katkeaa. Laitan tähän yhteyteen hienon kuvan Parikkalasta jonka hengenheimolainen Harri Partanen on ottanut, kuvasssa on valkoposkihanhia ihmettelemässä Kangaskylässä tätä valkoista hunajaa maan päällä.