Puulämmittäjän arkea

Kotona Hämeenkyrön Lavajärvellä on ollut puulämmitys jo reilut kymmenkunta vuotta, siihen puulämmityksen arkeen on saanut jo tottua hyvän aikaa.Kuluuhan puita lämmityskautena reilut parikymmentä mottia Kun katselee liiterissä pinossa olevia lämmityspuita palautuu mieleen aina ne

”hikipisarat” jotka on täytynyt vuodattaa ennen kuin puut ovat liiterissä pinossa.


Jos nyt lähtee siitä että on metsää josta ne puut voi hankkia, ne täytyy ensin kaataa ja rahdata jollain kulkupelillä kotipihaan, seuraava vaihe on sahata 3 metriset rungot pienemmiksi, lyhyemmiksi ”pölleiksi” jotka taas kaipaavat konetta tai sitten käsipelillä (so kirves) hakkaamista klapeiksi. Seuraavaksi ne pitää saada kuiviksi, siihen menee aikaa kuukauden päivät riippuen auringon paahteesta ja viimeiseksi on vielä vaihe jossa puut kasataan liiteriin.
Minulle on monikin vanhan kansan metsämies sanonut että puut pitää kaataa jo talvikeleillä ja tehdä pienemmiksi sitten kun ne ovat hieman kuivuneet. Puiden pitäisi antaa kuivua yhden vuoden yli niin ne olisivat mitä parhaita lämmitykseen.


Kaikki tämä on helppoa jos on tarpeelliset välineet omasta takaa, on myös taitoa käyttää moottorisahaa ja sitten myös huoltaa sitä tarvittaessa. Sirkeli on puulämmittäjälle myös hyödyllinen. Jos kaikki edellämainitut vaiheet joutuu ostamaan tulee niistä hintaa niin paljon että turvautuu mielellään ostosiin, Syksyllä kun ostaa kuivia valmiiksi pilkottuja puita saa niistä maksaa hyvinkin 40-50 e kuutiolta, mikäli pystyy itse tekemään joitakin vaiheita niin se kyllä kannattaa.


Takassa leiskuva tuli luo miellyttävän lämmön kotiin, tunnelmallista, mukavaa istuskelua takan läheisyydessä kahvikupponen käsissä. Kyllä siinä arjen murheet unohtuu! Jos vielä vaikka radiosta soi joku muistorikas kappale, siinähän rupeaa jo aurinkokin paistamaan. Näillä sähkönhinnoilla tulee puulämmitys arvoon arvaamattomaan. Jos on vielä puulämmitteinen sauna voi ne saunapuut tehdä hieman pienemmästä puusta, esim meillä oli pari kesää sitten sähkölaitos raivaamassa linjojen alta puita, Raivatut puut olisivat jääneet maahan mätänemään, joten keräsin niistä puista aimo kasan leppärankoja kotipihaan. Niillä puilla on tänä talvena lämmitetty ahkerasti saunaa. Metsiin jää tuhottomasti hyvää käyttökelpoista puuta, siinä olisi monille askaretta.

Hakkuun jäljiltä olisi paljon vielä hyvää pikkupuuta

Hyötyliikunnan nimeen voi laittaa kaikki ne hikipisarat jotka on vuodattanut lämmityspuiden eteen, siinä on sellainen jatkuva, vuodesta toiseen toistuva miellyttävä urakointi. Miellyttävä, mikäli kaipaa jotain ruuumiinkulttuuria normaalien arkisten puuhastelujen lomaan. Tiedän että minnekään kuntosalille ei kaipaa kun on ollut päivän risumetsässä tai sitten hakannut joitakin motteja pöllejä kirvestyöllä. Meillä kun ei ole omaa metsää niin se ensimmäinen vaihe jää ostopuiden varaan, mutta kyllä siinä vielä on hyvää työtä näin eläköityneelle kansankynttilälle. Vielä kun tulee oltua pihalla, ulkona siitä normaalista ympyrästä, voi tehdä hyviäkin luontohavaintoja!