Kahlaajakoulusssa Hailuodossa

Antero (vas), Helge, Kari, Hannu ja Risto

Vietimme mukavat syyspäivät 20-28.9.2014 Hailuodon saarella. Tavoitteemme oli penkoa mitä lintuja voi havaita ja viettää jälleen hauskaa retkeä mukavalla porukalla. Meitä oli majoittuneena Hanskin mökillä viisi enemmän jo luontonautiskelijaa kuin bongaria, Antero, Helge, Hannu, Kari ja Risto. Retkestä muodostuikin ainakin meikäläiselle tosi lintukoulu kahlaajien maailmaan. Olihan parhaillaan syksyn kahlaajien muuttoaikaa. Toki muitakin lintuja nähtiin, kaikkiaan 100 eri lajia sekä yksi kihu sp, tämä lintu jäi tunnistamatta tarkemmin.
Ajoimme autolla näiden päivien aikana yhteensä n 1500 km, näistä neljättä sataa Hailuodon saaressa kun päivittäin kävimme eri paikoissa. Kari oli "chauffor" eli kuski, siitä hänelle erittäin nöyrä kiitos ja kumarrus.
Hailuoto on hyvin kahlaajaystävällistä merenrantaa, sillä tässä lähes neliön muotoisessa saaressa, läpimitaltaan n 30 km, on joka puolella erittäin otollista hiekkarantaa ja kosteikkoa, maastoa josta linnut löytävät hyvin evästä tankatakseen pitkää muuttomatkaa varten.

Menomatkalla kävimme tapaamassa yhtä Hämeenkyröläistä lintumiestä, nyttemin Oululaistunutta Jorma Pessaa joka oli rengastamassa Limingassa, Temmesjoen alueella. siellä näimme kaksi muuuttohaukkaa, ruskosuohaukan, ampuhaukan sekä pari hyvin myöhäistä räyskää.
Saavuttuamme Hailuodon lautalle alkoi kova staijaus ja lajien metsästys, olihan meillä taas kisa käynnissä keskenämme, siihen kisaan palaan jutun lopussa.

Potin satama oli ensimmäisiä paikkoja johon pysähdyimme
 pikkusirrit (2) olivat sen paikan "löytö", myös tyllejä (3) ja töyhtöhyyppä sekä paljon suokukkoja ja suosirrejä tuli merkittyä iltahuudossa.

21.9 tapasimme Juha Markkolan, lintugurun joka vietti (meidän onneksi!) vapaaviikkoaan töistänsä Hailuodossa ja samalla toimi meille tosi tärkeänä oppaana. Hän on Hanskin hyvä tuttu, jolle lintujen äänimaailma on avautunut hyvin ja hän pystyikin pienestä sirahduksesta määrittämään äänen aiheuttajan nopeasti.

Taigauunilintu

Päivän mukavin lintu oli taigauunilintu (2) jota saimme opiskella kun tämä pieni "hysy" oli aivan päällämme männyn oksilla. Sen ääni on selvästi erottuva läpitunkeva "tsyiist" joka varmasti herättää lintujen tarkkailijan huomion. Syksyhän on näille tyypillistä esiintymisaikaa kun näitä idän pieniä vihreitä tulee maahamme runsain joukoin.
Muita päivän mielenkiintoisia lajeja olivat kuikka, harmaasorsa (kymmeniä), pere, ampuhaukka, töyhtöhyyppä (n 10), mustaviklo, taivaanvuohi (kymmeniä), kivitasku, selkälokki, haarapääskyjä muutolla. Illan ohjelmassa oli  hyvä ruoka, josta vastasi Kari, Helgen letut, Hanskin savustamat ahvenet ja Riston lämmittämä sauna. Voiko mies vielä muuta vaatia!

22.9 valkeni jälleen ennen seitsemää, kovatuulinen päivä mutta aurinkoinen joten lisää rusketusta luvassa. Menimme Pökönnokalle, siellä oli n 500 joutsenta ja uivelo muiden sorsien lisäksi, kahlaajista näkyi tylli (4), tundrakurmitsa (8), kapustarinta (2), suokukko (useita), isosirri (2), mustaviklo ja suosirri (n 50), ykinäinen lehtokurppa lähti lentoon ja taivaanvuohia oli n 10. Kävimme myös kirkkosalmen tornilla josta löytyi meko (n10 p), sinisuohaukkoja (3), kanahaukkoja (4 p), ampuhaukka ja muuttohaukka eli pere (2) (falco peregrinus) Nyt oli lajimäärämme 83.

23.9. kiertelimme Rantakulma pelloilla, Ojakylän lahdella, Kutukarilla, Pöllässä ja  päivän saaliina oli lapasorsa (n 50), uivelo (24), kurkia löytyi tänään 320, naurulokki (120) ja jänkäkurppa. Paikallisoppaamme Juha sai tänään uuden nimen, varpuskonsultti, koska hän näytti "varman" varpuspaikan josta löytyi pikkuvarpunen ja varpunen samalta oksalta!

24.9 oli hylsypäivä, satoi just sen verta että emme paljon menneet ulkoilmaan, aamupäivällä jonkin verran kiertelimme lähipaikkoja saaden tälle päivällä vain 22 lajia, uutena retkilistalle pääsi alli. Helge sai lopultakin tahtonsa läpi ja me pelasimme marjapussia iltasaunan jälkeen. Päivän maittavin ruoka oli luotoravintolassa syöty yhdistetty lounas ja päivällinen jossa oli lohiseljankakeittoa joka vei kaikkien kielet mennessään!

25.9. päädyimme Hiideniemeen, joka oli Hailuodon pohjoispäässä. Siellä jutttelimme parin metsästäjän kanssa jotka kertoivat katsovansa usein Tiirasta missä on parhaat sorsaesiintymät, tämä tieto hieman hillitsi intoamme laittaa "kaikkia tietoja" tiiraan!
Hiideniemessä oli paljon kahlaajia, pulmussirri (9), tylli (2), suosirri (n 250). Yksinäinen kuikkakin lensi siellä, lapinharakka sekä parvi pyrstötiaisia.
Siirryimme Kirkkosalmelle jossa oli pere (2), ampuhaukka, uivelo ja jälleen pieni parvi pyrstötiaisia.
Potinlahdella uiskenteli iso parvi joutsenia (n 500) mustalintuja (3) ja silkkiuikkuja (4). Kahlaajia näkyi taivaanvuohia (9) ja punakuiri.
Sitten menimme Ojakylänlahdelle jossa oli reippaan kokoinen lautta lapasorsia (55)

Mustaotsalepinkäinen (kuva Antero Alho)

Saimme sinne hälytyksen Juhalta että hänellä on epävarma mustaotsalepinkäinen kiikarissa. Siis matkaan, olihan sitä n 1 km. Paikanpäällä Juha kertoi meille parhaat tuntomerkit ja näytti valokuvat jotka hän oli saanut linnusta. Epävarma mustaotsalepinkäinen oli tällä välin jo varmistunut aidoksi joten nyt olisi reissun ensimmäinen elis (elämänpinna, lajia en ole nähnyt Suomessa aikaisemmin) hakusessa. Hetken kierreltyämme pellolla näin osan porukastamme huitovan meitä sinnepäin ja sieltähän kuusenoksalta MUSTAOTSALEPINKÄINEN löytyi. Hieno havainto!

Kun tämän jälkeen lähdimme autolla kohti Rytijärveä lensi auton nokan editse hyvin iso jalohaukka. Olime päivän kuluessa nähneet jo monta kertaa muuttohaukan (pere) joten vertailukohtaa oli, tämä haukka oli isokoisempi. Linnun siivenlyönti oli pehmeämpi, tämä ei lyönyt koko siivellä. Tuntomerkit viittasivat jalohaukkojen kuninkaaseen, tunturihaukkaan (falco rusticolus). Saimme tämän linnun vielä toisenkin kerran näköpiiriimme kun lähdimme nopeasti linnun katoamissuuntaan tietäen mahdollisuutemme olevan hyvin vähäiset. Mutta lintujen jumala oli kuunnellut toiveitamme sillä näimme kyyhkysparven jota jahtasi joku ja se joku oli tämä samainen haukka joka nyt varmistui TUNTURIHAUKAKSI. Päivän toinen elis puoleen tuntiin! Tämä oli tällaiselle tavalliselle tallaajalle melkoinen potku!
Iltatoimet sujuivat tuttuun tapaan, mitä nyt meikäpoika leijui ajatuksissaan jossain muualla. Ei tällaista päivää tule ihan kohta eteen. Retken lajilistalla oli nyt 93 lajia.

26.9. oli aivan normaali retkeilyilma, kävimme Itänenässä (jänkäkurppa) sekä Pöllässä (kulorastas, naurulokki 109!). Kaarannokassa näimme uiveloita ison parven (n 60), lapasorsia (n 40), töyhtöhyyppiä myös iso parvi (24) ja yksinäinen valkoviklo lenteli rannalla. Pökönnokassa oli yksi jänkäkurppa, kuovisirri ja kolme punakuiria. Päivän erikoisin havainto oli nähdä merikotka lekuttelemassa aivan merenpinnan yläpuolella, hetken seurattuamme tapahtumaa meille selvisi että meko saalisti pinnan alta jotain. Hetken  kuluttua meko onnistui nappaamaan sen saaliin joka oli telkkä. Jälleen hieno luontoelämys jonka muista varmaan aika pitkään.

27.9. viimeinen kokonainen päivä päätettiin viettää Keskiniemessä joka sijaitsee Hailuodon pohjoisosassa. Kävelimme varmaan 3,5 km upottavalla rantahiekalla ja tuulen tuivertaessa yli 10 m/s.
Mutta niinhän se on että nähdäkseen jotain on tehtävä työtä, vaikka ei mitään maata mullistavaa niin meikäläisille sisämaan eläjille oli päivän kahlaajien muuttotouhu aika elämys. Hiekkarannalla löytyi aina vaan toinen parvi toisensa perään, summasimme saldoksi n 900 suosirriä, pulmussirrejä (50), kuovisirrejä (2), punakuireja (4), mustavikloja (2), suokukkoja (30), taivaanvuohi sekä yksinäinen riskilä löytyi aaltojen seasta sekä yksi sepelhanhiparvi (12) joka ei ole aivan tavallinen näky Juhan mukaan Hailuodossa.
Iltahuudossa summasimme retken lajimääräksi tasan 100 sisältäen kihu sp:n

28.9 paluupäivä "sivistykseen". Lauttamatkalla emme nähneet mitään uusia lajeja joten keskinäisen lintukisamme voitti Antero kolmen pisteen erolla allekirjoittaneeseen. Palkinto "Äimän käki" -kirja oli löytänyt omistajansa.