tiistai 16. syyskuuta 2014

Puolukoita ja vihdoinkin kurkia

Läksimme vaimon kanssa lähimetsään keräämään puolukoita, tai oikeammin katsomaan joko siitä paikasta olisivat puolukat kypsyneet, olinhan ollut samassa paikassa reilu viikko sitten ja puolukoita oli vielä paljon raakoja. Nyt kun pääsime pelipaikalle niin huomasimme että mättäät olivat täynnänsä hyvin kypsiä marjoja, Noukkurit syöntiin ja marjaa ämpäriin, saimme sen aamupäivän pari tuntisen aikana parit ämpärilliset tätä punaista metsän herkkua.
Niittykirvinen (netistä)
Siinä kun olimme päät alaspäin keräämässä niin lintukorvani kuulivat jostain läheltä kurkien ääntä. Metsänrajan takaa nousi esille hienoja kurkiauroja, yhteensä 238 lintua. Ne olivat varmaankin nousseet jostain lähipellolta koska ne olivat niin matalalla. Kurkiauroja oli yhteensä 4 joista sitten muodostui tämä yhteisumma. Mukana ollut Heta-koirammekin huomioitsi nämä siivekkäät, sellaista ääntä ja meteliä ne pitivät. Näin siis lopultakin syksyn ensimmäiset kurkiaurani.
Muita lintuhavaintoja olivat muuttavat metsäkirviset, ehkä n 5 ja niittykirviset alle kymmenen muuttavaa lintua. Pajulintuja oli myös äänessä, ei niin selvästi laulaen mutta kuitenkin tunnistettavasti ja samoin pari tiltalttia lauloi omaa "tilt-talt" ääntään. Rastaita oli myös lennossa, todennäköisesti räkättejä.
Heta lepäämässä
Koiramme Heta, vanha rouva lähti myös mukaan hyvin halulla, metsäretket ovat sen mieleen, saahan se olla siellä vapaasti eikä se ole lähtenyt kauaksi, nyt täytyy koputtaa maalaamatonta puuta! Heta on pysynyt hyvin lähellämme ja tullut aina viheltäessä paikalle. Ikää koiralla on yli 10 v joten näiden reissujen jälkeen sen löytää aina makaamasta pöydän alta, niin paljon se kuitenkin liikkuu siellä metsässä. Täytyy verrata sen ikää ihmisen ikään, koiran iän sanotaan olevan seitsen kertainen verrattuna ihmisen ikään. Juokseppas itse metsässä 70 vuotiaana niin kummasti arvostaa lepohetkiä ja vesihörppyjä.
Perattuja puolukoita
Marjojen perkaaminen on sitten seuraava työ, kyllä niitä kerää mutta niiden roskien seulominen on aika kova homma. Kyllä kummasti arvostaa niitä puhdistettuja marjoja. Siinä puhdistuksen yhteydessä on hyvä tarinoida niitä näitä, istahtaa terassin tuoleihin ja juoda kuppi kahvia, siinä velatkin muuttuvat saataviksi! Nyt on vielä hienon lämmin auringonpaiste, oikea t-paita keli, mikä siinä peratessa. se kyllä täytyy myöntää että kaksi päivää peräkkäin kyykkien metsässä niin alkaa tuntumaan jo selässä! Yllättäen vaimo huikkasi että hän käy vielä hakemassa hieman marjoja kun on niin upea ilma, itse kyllä sanoin että minulle riitti, koira kyllä yllättäen lähti jälleen vaimon mukaan. Minä keskityin tämän kirjoittamiseen ja valmistelen saunan iltaa varten.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti