Ei väkisin mutta väsyttämällä

Koskikara meinasi olla minulle oikea akilleen kantapää. Karaa ei löytynyt sitten millään vaikka tiesin sen olevan eri paikoissa joissa sitä oli havaittu. Vuosittain koskikara ilmestyy Lavajoelle, ns. Sirkan sillalle tai oikeammin Lavajoelle jonka yli silta kulkee. Tämä koskikara on luultavasti jossain pohjoisemmassa pesivä lintu ellei sitten jopa Norjassa tai Ruotsissa asti. Karan ei ole todettu pesivän näillä seuduin.

Koskikara (cinclus cinclus) on mustanvalkea lintu joka viihtyy virtaavien vesien ääressä. Kara on varpuslintuihin kuuluva, ollen niistä ainoa joka sukeltaa. Sen höyhenpuku pysyy vesitiiviinä pyrstön tyvessä olevasta rauhasesta erittyvän rasvan ansiosta, sitä rasvaa lintu sukii höyheniinsä.
Koskikaran viron kielinen nimi on "ves pap" joka tullee sen mustanvalkeasta puvusta ja sen valkoisesta liperistä.
Kara on tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen, noin kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on n 20 cm ja paino n 60 gr.

Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 250-350 paria. Laji pesii kirkasvetisissä koskissa Pohjois-Suomessa, etelämpänä se on hyvin harvinainen pesimälaji. Suomessa on todettu talvehtivan n 5000-10 000 karaa pääosin Pohjois-Norjasta (koskikara on Norjan kansallislintu) ja koillis-Venäjältä muuttanutta yksilöä.
Kara on yömuutttaja, ilmestyy Etelä-Suomeen loka- marraskuussa ja palaa takaisin pesimäalueilleen maalis-huhtikuussa. Linnun ravintona on koskesta löytyvät selkärangattomat eläimet joita se hakee sukeltamalla. Joskus myös sen on todettu syövän pieniä kaloja.
Ääni sillä on sirahtava, keltasirkkumainen "sritt", laulu on kaunista ja kirkasta viserrystä.

Etsiessäni karaa tämän vuotiseen "marraskisaan" olin todella purjeessa. Kävin varmaan kymmenkunta kertaa Lavajoella näkemättä lintua. Kävin myös Pilpuan koskella joka on myös tässä lähellä oleva toinen paikka jossa koskikaraa on vuosittain havaittu. Lavajoki virtaa Sarkkilanjärveen tämän Pilpuen kosken kautta. Luin myös Kyröskoskoskessa olevasta karasta, kävin myös siellä katsastamassa mutta tyhjin toimin sain palata kotiin.
Tänään 27.11 löysin karan vihdoin Lavajoelta. Aikaisemmin olin aina mennyt autollani parkkiin matonpesupaikan viereen ja en "koskaan" löytänyt koskikaraa. Tänään tein poikkeuksen, jätin auton tien viereen ja löysin linnun matonpesupaikan laiturin vierestä kaislojen päältä. Tästä saatoin päätellä että lintu oli ollut samalla paikalla aikaisemminkin mutta pelästynyt minua, autoa, Heta-koiraa? Mene ja tiedä mikä on vastaus. Pääasia on että koskikara on nyt "hoidossa" Laji oli minulle 47. marraspinna ja sain tänään vielä toisenkin pinnan kun näin peipon eräällä ruokinnalla (48).

Tämä blogiteksti on pääosin kerätty luontoportin sivuilta. samoin ovat myös kuvat samasta paikasta.