Lumi peittää maan

Lauantai toi tullessaan lumisateen ja nyt on lumi kaiken peittona. Meillä oli oikein hyvä työpäivä pöllien kantamisessa. Meitä oli lapset ja "vanhukset" työntouhussa ja saimme taas paikan puhtaaksi ja nyt kelpaa metsurin tulla.
Suvun mökillä on tehty puunkaatourakkaa ja homma jatkuu vielä, nyt vietetään hyvin ansaittua viikonloppua, saunominen on takana. Yllättävää oli se että en käynyt hangessa pyörimässä vaan tyydyin pelkästään ulkona käymiseen. Olisinko tulossa kipeäksi, vaikea sanoa. Nyt oli vaan sellainen tunne että ulkona käynti riitti, sekin jo piristi löylyn lomassa.

Siinä kun kantoi niitä pöllejä, ehti miettimään ja pohtimaan vaikka mitä. Kantomatka oli vain kymmeniä metrejä, siitä sitten mönkkärillä eteenpäin. Polusta tuli hyvin liukas. Meillä oli joillakin liukuesteet jaloissa, itse tyydyin kumisaappaisiin. Täytyy myöntää että on jo vanha, ei nouse jalka nuorten tahtiin eikä nouse isot pöllit syliin aivan yhtä sutjakasti kuin pojalla. Täytyyhän niiden vuosien eron näkyä! On pakko vaan myöntää että ei ole yhtä verevä kuin jälkipolvi. Myös tyttäremme teki kovan työn ja hänen kanssaan kun olimme rannalla työntouhussa niin hyvin sain jälleen huomata että on ainakin oikea työasenne saatu istutettua.

Samalla kun olin rannan tuntumassa saatoin katsella järvenselkää, lumisuus oli aika vaikuttavaa. Lavajärveen laskevan joen kohdalla oli pientä aukeamaa, siihen sulaan ei vielä telkkä lennä tai joutsen laskeudu. Täytyisi olla hieman isompi sula. Partasen Harri lähetti kuvan itärajalta, Parikkalasta yhdestä hyvin keväisestä telkästä.

Tämä kuvan antaa hyvää toivoa tulevasta. Tähän on kýllä vielä pitkä matka Lavajärvellä. Jos nyt saisi ensin jonkinlaisen mausteen esim. kiurun äänestä tai kottaraisen lennosta. Tiedä vaikka näkisi lentävän töyhtöhyypän! Olisi se hienoa. Tai sitten jos kuulisi ensimmäisen kevään pöllön, onhan tässä järven toisella puolen jo havaintoja olemassa.

Vaikka se kevään ensimmäinen pilkahdus voisi olla Ilveksen kiekkojoukkueen hieman parempi menestys. Olen ollut Ilveksen miehiä jo pienestä, alle polvenkorkuisesta lähtien. Välillä on ollut itsellä hieman hiljaisempi vaihe mutta näin tultaessa aikamiehen ikään on Ilves jälleen noussut vahvasti esille. En tiedä mitenkä olen päätynyt juuri Ilvekseen, olisiko syynä serkkuni kanssa käydyt ottelut 1970-luvulla joiden jälkeen en ole muuta vaihtoehtoa miettinyt. Iki-Ilves on leimannut meikäläisen kiekkouraa aina. Näin on loppuun asti.

Keväällä käydään sm-liigassa playoff-ottelut ja sinne jälleen kerran on Ilves matkalla, on siinä vielä joitakin muitakin joukkueita edessä mutta uskon että Ipa tekee sen ihmeen että selvittää tiensä loppupeleihin. Aina voi toivoa! Kevään kiekkohuuma yhdistettynä lintujen kevätmuuttoon on hieno yhdistelmä. Vaikea sanoa kummasta pitää enemmän.