Kelkkailu ja meko

Nyt on suuri synti olla sisätiloissa, senpä vuoksi lähdin uudella potkukelkallani käymään Lavajoella, seurakseni sain koiramme Hetan jonka innokkuutta pitkään retkeen hieman epäilin. Turhaan epäilin sillä innokkaasti tämä "vanha rouva" köpötteli, meni haistellen jokaista paikkaa joten vauhtimme ei päässyt nousemaan kovaksi.

Hieman pientä pelkoa tunsin olisiko Lavajärven tiet hiekotettu mutta onneksi eivät olleet vaan luisto oli jälleen lennokasta, minunhan piti toppuutella kelkkaani jotta retkikaverini ehtii mukaan. Minulle jäi hyvin aikaa seurata ja havannoida ympäröivää luontoa, lunta oli vajaat 30 cm kerros, paikka paikoin oli kyllä hieman vähemmän kuten eräs paikallinen totesi häntä haastatellessani. Pääasia oli että tiet olivat hyvässä kuosissa kelkkailuun.
Tiaiset, tali ja sini olivat pääosissa pikkulinnuista, jokunen harakka ja varis, pari korppia ja kolme närheä olivat isommista linnuista hyvin edustettuina. Viherpeippoja näkyi tai oikeastaan kuului pari kolme kertaa samoin kuin keltasirkkuja oli myös pieni parvi (max 10). Pikkuvarpusia oli erään maalaistalon lähettyvillä, mieleni teki mennä katsomaan löytyisikö sieltä aitoa varpusta mutta jäi käymättä.
Lavajoella en nähnyt koskikaraa, nyt lienee jo aika todeta että paikka varmimmista karapaikoista on historiaa tämän vuoden osalta, niin useasti olen siellä vieraillut että karan puuttuminen ei vaan voi olla enää sattumaa. Saman on todennut toinenkin lavajärveläinen lintuharrastaja joka kertoi poikkeavansa tämän tästä katsomassa "tyhjää" puroa. Näin tänä vuonna.

Parhaimmat lintuhavainnot tein kuitenkin kotipihalta kun kävellessäni pihamaalla näin yllättäen yläpuolellani kaartelevan petolinnun, kotkaksi sen määritin nopeasti mutta olisiko se maa- vai merikotka? Onneksi lintu kaarteli sen verran lähellä että sen saattoi ilman kiikareitakin määrittää mekoksi (merikotkaksi). Linnun valkea pyrstö suorastaan loisti eli kyseessä oli vanha yksilö. Mekon suunta oli luoteeseen (NW) jonne se jatkoi muuttomatkaansa. Tästä alkoi meikäläisen keväinen harrastus! Tämän merikotkan innoittamana tähystelin vielä tovin siniselle taivaalle ja siellä näkyi jotain pienempiä petolintuja, varpushaukkapari siellä kisaili. Tulkitsin nämä linnut paikallisiksi joilla oli  kevättä rinnassaan, hieman kyllä varhain ne olivat aloittaneet parimuodostuksen vahvistamisen.

Päivän kruunasi kunnon iltapäiväkahvit terassilla johon aurinko paistoi täydeltä terältä. Voiko tästä pistää paremmaksi, takana hyvä 11 kilometrin kelkkaturnee ja maistuvat kahvit iltapäivän ratoksi. Sitten vielä merikotkan uljas muutto suoraan kodin ylitse!