Hiihtoon hurahtanut

Meillä on kotona talon vieressä peltoa johon olen joka talvi tehnyt pienen ladun, muina talvina olen tarponut reitin umpihankeen mutta tänä talvena olen saanut hyvän avun naapurin Hannekselta, jolla on moottorikelkka. Puhuin hänelle tästä talvisesta harrastuksestani ja hän sanoi että toki hän voi ajaa sinne uran, johon on helpompi tehdä latua, ei hänellä ole mitään latuhöylää mutta kun ajaa moottorikelkalla uran tai kaksi niin auttaa mainiosti.

suksieni kärjet osoittavat etenemissuunnan

Mittaa tälle pellonkierrolle tulee oman arvioni mukaan n 250-300 metriä. Siinä kyllä tuntee itsensä hieman höynähtäneeksi kun tahkoaa sitä pientä lenkkiä mutta parempi se on kuin ei mitään. Olen nyt hiihtänyt n 6 km yhteensä, kyllä siinä saa yläkroppansa tuntemaan että jotain on tehty. Hyvä saunalenkki tulee siitä kun käy kiertämässä sen vaikka kymmenen kertaa. Perinteistä hiihtotyyliä siinä voi hiihdellä, luisteluun se ura on liian pieni ja pehmeä.

Viljakkalantietä pitkin ajavat autoilijat kyllä katselevat hieman vauhtiaan hidastaen kateellisena tätä suomalaisten perinteistä urheilua tekevää tahkon kiertäjää, tutummat kaverit jopa tööttäävät merkiksi että havaittu on, se mitä he ajattelevat jääköön salaisuudeksi. Varmaan moni huokaa että eikö tuokaan tiennyt että Falunin valinnat on jo tehty!

Samalla kun kiertää tätä tahkoa voi tehdä hyvin tonttipinnojen suhteen havainnointia. Tänään (5.2.) Runebergin päivänä kun kävin jälleen avaamassa ladun pienen yöllisen lumisateen jäljiltä näin omalle ruokinnalle matkaavia tiaisia, pääasiassa tali- ja sinitiaisia yhteensä n 30 linnun parven joka eteni puita pitkin ja pellon kohdalla ne olikin jo helppo laskea. Myös ainakin yhden kuusitiaisen äänen kuulin, niitä saattoi olla kaksikin. Pivoja eli pikkuvarpusia lensi myös n. kymmenen linnun parvi kohti pihan ruokintoja. Rastaista näin yhden mustarastaan ja räkättirastaan. Vipe eli viherpeippoja oli myös alle kymmenen linnun parvi samoin kuin kesiä eli keltasirkkuja. Harakoita havaitsin pari kappaletta ja kuulin yhden käpytikan äänen. Tämä kaikki aamupäivän ladunaukaisussa.
Heta-koira on kiva kaveri tälläkin lenkillä. Aina välillä se hyppää kuin kettu konsanaan kuono edellä jonkun äänen innoittamana tutkimaan mitä löytyy hangen kätköistä, vielä en ole todennut sen saavan "saalista" mutta kai sitä jossain kohtaa onnistaa, niin tomerasti se lähtee aina mukaan "hiihtämään"

Heta väijyy saalista

Iltapäivällä menen vielä kiertämään tahkoa, Nyt on lenkit tehty, kello käy neljää joten ansaittu lepotuokio on paikallaan. Samalla saan tehtyä tämän blogikirjoituksen kuvineen valmiiksi, jäihän se aamupäivän osalta puolititehen.

Olen tänään kiertänyt sen lenkin 20 kertaa, aamupäivällä 4 kertaa ja loput iltapäivän hetkinä. Täytyy sanoa että kyllä hiihtäminen on mukavaa ja hienoa. Pieni pakkanen (-5 c) taivas täysin pilvessä mutta eipä sada lisää lunta ja on aivan tyyni. Kyllä sitä ihminen saa nautintonsa pienestä!
Heta lähti taas mukaan heti innolla, kiersi ekan lenkin ja sitten se jäi päivystämän ladun varteen ja ilmeellään ilmoitti että älä unta näe, minä en sitä kierrä vaan odotan täällä. Sain tehdä matkaa yksin ainoana huvina tiirailla luontoa ja ohi ajavia autoja. Nyt on kieltämättä olo hyvä, päivän kuntoilu on tehty.

Käpytikkoja näin kaksi kappaletta ja yhden närhen ja harakan, mitään muita tipusia ei ollut liikkeellä. Kyllä se on näin että aamun tunnit ovat parhaimpia lintujen metsästykseen, silloin niitä näkee ja kuulee, iltapäivällä linnut sulattelevat päivän ruokaansa ja sitten ehkä vielä kerran valosan aikaan ne tulevat tankkaamaan ennen yöpuulle siirtymistä.