Täsmäisku
Sain aamulla päähäni idean että käyn kävellen katsomassa löytyykö Lavajoelta koskikaraa, ekoretleily oli päällimmäisenä mielessä. Matkaa tulisi kotoa aika tarkkaan 5 km sivu eli kympin lenkki, Saisihan myös koira ohellani hyvän ulkoilun.
Tavoitteena ulkoilun lisäksi olisi näin lintumiehen roolia ajatellen se koskikara päällimmäisenä, lisäksi minulta puuttuu ekolajina vielä hippiäinen, töyhtötiainen, käpylinnut kumpikin, palokärki jne. Mahdollisuuksia olisi näihin kaikkiin ja moniin muihinkin lajeihin.
Reissu olisi oikea täsmäretkeily koska Lavajoki on eräitä Hämeenkyrön parhaimpia paikkoja nähdä tämä virtaavien vesien äärellä viihtyvä frakkiherra, nimitys tulee sen ulkoasusta, muuten musta lintu paitsi liperit ovat kaulassa. Lavajoki laskee Lavajärvestä Rokkakosken kautta Sarkkilanjärveen ja siitä sitten eteenpäin. Joki pysyy aika hyvin sulana, hyvin harvoin se on kokonaan jäässä, sen verran on kova virta joessa. Maisemaltaan Lavajoen silta on hyvin tyypillistä maalaismaisemaa. Joen lähellä on joitakin kesämökkejä sekä yksi iso maalaistalo. Joella on ollut joitakin vuosia sitten yksi kurki joka yritti talvehtia, sitä ruokittiin ainakin pari kuukautta mutta en nyt muista sen lopullista kohtaloa. Sitten viime syksynä oli Lavajärvessä hyvin pitkään yksinäinen mustalintu joka viihtyi aina marraskuun loppupuolelle kadoten sitten muutolle. Mustalintu vietti syksyänsä lähellä Lavajokea. Lavajoen virtaavissa vesissä on myös ollut monena talvena sinisorsia talvehtimassa.
Päivän täsmäretki onistui vain osittain kun en nähnyt koskikaraa, tiedän että siellä on ollut kaveri mutta eihän sitä aina näe, täytynee kelkotella sinne paremmalla säällä. Kuulin ainakin yhden hippiäisen ääntelyä joten ei aivan turha retki ollut. Muutkin tavoitelajit loistivat poissaolollaan.
Sitten muita mainittavia näkemiäni olivat kaikki muutkin kävelijät reissun varrella, yhteensä 2 miestä ja yksi nainen tulivat minua vastaan jossain reitin varrella. Matkanteko sujui hyvin kun ei pitänyt mitään kiirettä, etenin mukana olleen koiran tahtiin, se kun tuppasi aina vähän väliä löytämään jotain sitä kiinnostavaa haisteltavaa, eläähän koira täysin hajujen maailmassa. Sitten tietenkin oli oikein nautittavaa kävellä talvisessa maisemassa, kuunnella ja katsella.
Itselläni kävely sujui hyvin, tämä oli eräänlainen kokeilu vuodenvaihteen rankkojen kokemusten jälkeen mutta hyvin kaikki sujui. Nyt on taas paljon luottavaisempi mieli omaan suorituskykyyn.
Tavoitteena ulkoilun lisäksi olisi näin lintumiehen roolia ajatellen se koskikara päällimmäisenä, lisäksi minulta puuttuu ekolajina vielä hippiäinen, töyhtötiainen, käpylinnut kumpikin, palokärki jne. Mahdollisuuksia olisi näihin kaikkiin ja moniin muihinkin lajeihin.
Reissu olisi oikea täsmäretkeily koska Lavajoki on eräitä Hämeenkyrön parhaimpia paikkoja nähdä tämä virtaavien vesien äärellä viihtyvä frakkiherra, nimitys tulee sen ulkoasusta, muuten musta lintu paitsi liperit ovat kaulassa. Lavajoki laskee Lavajärvestä Rokkakosken kautta Sarkkilanjärveen ja siitä sitten eteenpäin. Joki pysyy aika hyvin sulana, hyvin harvoin se on kokonaan jäässä, sen verran on kova virta joessa. Maisemaltaan Lavajoen silta on hyvin tyypillistä maalaismaisemaa. Joen lähellä on joitakin kesämökkejä sekä yksi iso maalaistalo. Joella on ollut joitakin vuosia sitten yksi kurki joka yritti talvehtia, sitä ruokittiin ainakin pari kuukautta mutta en nyt muista sen lopullista kohtaloa. Sitten viime syksynä oli Lavajärvessä hyvin pitkään yksinäinen mustalintu joka viihtyi aina marraskuun loppupuolelle kadoten sitten muutolle. Mustalintu vietti syksyänsä lähellä Lavajokea. Lavajoen virtaavissa vesissä on myös ollut monena talvena sinisorsia talvehtimassa.Päivän täsmäretki onistui vain osittain kun en nähnyt koskikaraa, tiedän että siellä on ollut kaveri mutta eihän sitä aina näe, täytynee kelkotella sinne paremmalla säällä. Kuulin ainakin yhden hippiäisen ääntelyä joten ei aivan turha retki ollut. Muutkin tavoitelajit loistivat poissaolollaan.
Sitten muita mainittavia näkemiäni olivat kaikki muutkin kävelijät reissun varrella, yhteensä 2 miestä ja yksi nainen tulivat minua vastaan jossain reitin varrella. Matkanteko sujui hyvin kun ei pitänyt mitään kiirettä, etenin mukana olleen koiran tahtiin, se kun tuppasi aina vähän väliä löytämään jotain sitä kiinnostavaa haisteltavaa, eläähän koira täysin hajujen maailmassa. Sitten tietenkin oli oikein nautittavaa kävellä talvisessa maisemassa, kuunnella ja katsella.
Itselläni kävely sujui hyvin, tämä oli eräänlainen kokeilu vuodenvaihteen rankkojen kokemusten jälkeen mutta hyvin kaikki sujui. Nyt on taas paljon luottavaisempi mieli omaan suorituskykyyn.
 |
| Lavajoen silta on mäen alaosassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti