Yli 450 lintua

Teimme Takamaan lintulaskennoista kevätosuuden tänään 26.2. Meitä oli kolme urhoa, Jurvelinin Eero, Jämsän Miika ja allekirjoittanut. Sää oli lämpötilan suhteen täydellinen, pilviverho oli koko päivän taivaalla, ei satanut mitään, jossain kohtaa päivää hieman tuuli mutta sekin tyyntyi loppumatkaa kohden. Takamaan laskennan reitti kulkee pääasiassa teitä pitkin, metsäpätkää on nuotiomakkaroiden paistamisen ja koskikarapuron tarkastamisen verran.

Lintuja näimme 26 lajia ja yksilömäärä nousi aina 466 lintuun. Tämä laskenta muistetaan vielä pitkään! Laskennat tehdään periaatteella valoisasta valoisaan eli kun aamulla alkaa hahmottamaan jotain niin liikkeelle ja iltapäivällä yleensä kolmen paikkeilla ollaan lopetettu. Koko armas päivä siinä tuppaa kulumaan ja seurauksena on usein ns. raitis-ilma-myrkytys. Kovakuntoisimmat (eli Miika) menevät vielä reissun jälkeen hiihtämään ja me tavalliset tallaajat (Eero ja Risto) tyydymme nauttimaan päivän rasituksista tykönämme. Yhteinen lopetus on päivälle kullakin kotoinen saunominen joka on varmasti ansaittu.

Tämän päivän runsain lintulaji oli sinitiainen (86 yks) ja hopeatilan sai niukasti lajiveljelleen hävinneenä talitiainen (79). Pronssille kohosi vihervarpunen (70) ja sille hieman joutui antamaan periksi viherpeippo (67)
Varislinnuistamme pääsivät hyvään lukuun harakka (31), varis (14) sekä naakka (24). Korppeja (3) näimme päivän aikana kahdessa paikassa, yksinäinen kronkkuja oli alkumatkassa ja puolen päivän aikaan näimme kaksi jotka harrastivat ilma-akrobaattisia kuvioitaan taivaalla. Närhiä (7) oli yllättävän useassa paikassa.
Tikkalinnuistamme näkyi käpytikkoja (14) ja palokärkiä (2). Muitakin tikkoja kyllä yritettiin atrapilla houkutella näytille mutta turhaan tällä kertaa. Pienemmistä tsirkuttajistamme tällä lenkillä normaalisti hyvinkin runsaana esiintyvä keltasirkku oli kadoksissa, nyt vain 11 yksilöä. Pikkuvarpunenkin oli aikalailla kadoksissa, tätä poskestaan mustatäpläistä lintua oli vain 14 kaveria. Kaikille tuttua talvilintu, punatulkku (14 yks) tuntui aina esiintyvän pariutuneena.

Spinari eli vihervarpunen on kevään aikaisimpia muuttolintuja, niiden ääniä kuului läpi päivän etenkin kuusimetsiköiden läheisyydessä. Pari kertaa kuulimme parven ääntelyä mutta emme saaneet lintuja silmiimme joten jouduimme laittamaan arviolukeman joka varmasti on aina liian pieni. Kerran kun saimme spinariparven näkökenttäämme oli siinä heti arviolta 30 lintua, Päivän muut arviolukemamme olivat 10 ja 20. Loput spinarit koostuivat näkemistämme linnuista.

Mustarastaita näimme 6 yksilöä, sen lajitoveria räkättirastas loisti poissaolollaan vaikka niitä oli varmasti lähipaikoilla, onhan niiden ravintoa (pihlajanmarjoja) vielä puissa. Muita tiaisia sini ja talitiaisen lisäksi löytyi hömötiaisia (5), kuusitiaisia (3) sekä vain yksi töyhtötiainen. Aina kun tiaisparvi liikkuu niin sieltä löytyy varmastikin puukiipijöitä, nyt niitä oli kolme. Linnustomme pienintä edustajaa, hippiäistä oli vain kolme lintua. Pikkukäpylintuja näimme myöskin maagisen luvun (3) verran.

Sitten päästäänkin vähälukuisiin vaan ei merkityksettömiin päivän lintuihin. Koskikaran pääsivät Eero ja Miika näkemään, he kun kahlasivat tämän purokohdan, meikäpoika valitsi tässä kohtaa tievaihtoehdon. Aamulla odottaessani poikia lähtöpaikassamme kuulin kun yksinäinen tikli lenteli ylitseni.

Pähkinänakkeli Nokialta (Helge Hakala)

Päivän paras havainto oli kuitenkin lopussa kun menimme Ahdepään kautta, siellä on tätä talvea viettäneet kaksikin itäistä vierailijaa eli pähkinänakkelia. Harri Luojuksen ruokinnalla oli tarjolla tälle linnulle nimensä mukaisesti pähkinöitä jne. Hetken odottelun jälkeen lintu tulikin näytille, siinä odotellessamme tätä harvinaista vierasta näimme koirasvarpushaukan yrittävän saalistaa Luojuksen ruokinnalta päivän ateriaansa, onneksemme turhaan (ei ainakaan nakkelia please!).

Tässä oli kertomus päivän annista. Kysyin muilta "pojilta" heidän mielipidettään päivän parhaasta tarjoilusta, kaikkien mielestä oli pähkinänakkeli yksi päivän kohokohdista, muita mieleenjääviä havaintoja tai kokemuksia olivat Miikalle koskikaran näkeminen sekä tietenkin maukkaan nuotiomakkaran löytyminen (jätän nimen nyt mainitsematta) ja Eero halusi tuoda esiin hyvän retkikokemuksen viihtyisässä seurassa. Meikäläinen haluaa antaa retkikumppaneille suuren kiitoksen "vanhan" eläkeläisen vetämisestä pois sohvalta ulkoilmaan ja hienoon retkitunnelmaan.Tästä kelpaa ponnistaa kohti uusia seikkailuja!