Kulttuuriministeri P Arhinmäki on saanut uuden nimen Sotshin seikkailujen vuoksi, Arhinkäki. Laskentamme sujuikin kevyesti tämän Arhinkäen toilailuja kerraten ja tästä kumpuilevia tarinoita keksien. Vakavasti ottaen matka 10 km meni yllättävän kevyesti ja nopeasti, maa oli täysin lumeton ja helppokulkuinen, vesistöt olivat kantavan jään peitossa joten sekin nopeutti matkantekoa, jäihän jokipätkän kiertäminen nyt pois. Kyllä siellä joen jäällä mentäessä kokeneempikin kehäkettu hieman hätkähti kun alla oleva jää hieman ”narahtaeli”, vaikka se ei olisikaan pettänyt mutta kuitenkin.... Samoin kiinnitin huomiota siihen että talvilaskennassa ensimmäisen kerran huomatut uudet talot eräällä asuntoalueella, jonka läpi reittimme kulki, eivät enää puhuttaneet vaan niihin oltiin jo totuttu, ne oli pakon edestä hyväksytty kuuluvaksi maisemaan. Hanski heittikin tässä kohtaa että matkastamme on tullut asfalttitien tarpomista.
 |
| Kari Hakala |
Mukana reissussa oli Helge, Kari, Hanski, Antero ja Risto, eli viisi enemmän tai vähemmän kuntoihmettä. Vatsalihakset olivat aika kovilla, niiden kunto heijastuu kävelytahtiin ja jalkojen nostamiseen, joka oli tärkeää mentäessä risujen ja puiden seassa. No se kipu on hyvä osoitus siitä että tarvis tehdä vapaa-ajalla jotain itsensä eteen!
 |
| Hannu Kianen |
.jpg) |
| Merikotka kuva Kari Isokivijärvi |
Näin tällä kertaa, nuotiomakkarat maistuvat aina yhtä hyviltä, nuotiopuut tuotiin kotoa käsin (kahdella repussa) joten metsien risuja ei tarvinnut käyttää. Vielä ainakin pari kolme kertaa riittää nuotiorisuja makkaranuotiolle perinteisessä paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti