Toivioretki Lintuharjulle 1.4.

Aprillipäivän uhallakin uskalsin lähteä lintumetsälle, kylläkin heräilin vasta 7,30 aikoihin. Eväitten teko ja koiran tavarat mukaan, niin oli päivän tarvekalut koossa, suunnaksi Hämeenkyrön Lintuharju, siellä sorakuoppa ja siellä olevan korkealle kohoavan hiekkakasan päälle josta on suht hyvä näkyväisyys ilmansuuntiin WN -- E eli 180 astetta. Pirkanhiihdon latupohja menee aivan hiekkakasan vierestä ja senpä vuoksi siinä latu-uralla oli vielä lunta paksu kerros, muualla ei ollut paljon lunta näkyvissä, mitä nyt oli aamutuimaan satanut pieni kerros joka suli pois aamupäivän aikana.
Pilvet roikkuivat aivan alhaalla, sen huomasi siitä kun katsoi läheisiä mastoja, ne katosivat tämän tästä pilviharson sisään. Mette Mannonen "lupasi" pilviverhon rakoilevan mutta taisin olla liian hätäinen. Iltapäivällä lopetellessani staijausta vasta rupesi näkymään paremmin. Onneksi aamulla ollut lumisade ei toistunut vaan sain viettää aamuhetkeni ilman uutta lunta, sää oli muuten aika keväisen raikas, asteet lievästi pakkasella tai ainakin siltä tuntui, tuuli oli 2-3 m/s joten siitä ei ollut haittaa.
Tämä retki oli toivioretki kymmenen kilometrin päässä kotoa olevalle suht hyvälle staijauspaikalle, jos sieltä näkyisi mitään kevään lintuja. Ja kyllä niitä näkyi aivan hyvin kun vaan jaksoi hakea tipusia taivaalta tai sitten pitää kuuloelimet tarkkoina.

Päivä alkoi heti mäelle kivuttuani mustarastaan kauniilla lurituksella lähimaastosta, pian siihen yhtyi lajitoveri joka esitti vastavedon ensimmäiselle eli kaksi reviirillään olevaa koirasta lauloivat. Näin päivän mittaan vielä ainakin 3 kertaa lentäviä mustarastaita jotka vaikuttivat muuttavilta. Seuraava äänilöytö oli kurkien kailotus lähisuolta. Todennäköisesti kurjet olivat palanneet muutolta vanhoille reviireilleen ja nyt ne tepastelivat pesintäpaikkojen lähettyvillä kailottaen saapumisen riemuaan. Muita kurkia näin joitakin lentäviä, ei kuitenkaan mitään muuttoon viittaavaa.

Kuvan kurki ei ole tämänpäiväisiä

Laulujoutsenia oli 5 linnun parvi joka selkeästi muutti E. Muita valkokauloja lähinnä kuului joidenkin yksilöiden äänien muodossa. Hanhia hieman odottelin mutta täytyi tyytyä vain 2 etelään matkaavaan kaveriin, lajina oli selkeästi metsähanhi. Joitakin sorsalintuja lensi sinne sun tänne, en onnistunut näitä veijareita tunnistamaan. Pari harmaalokkia lensi kirkkojärven suuntaan.

Töyhtöhyypillä oli selvästi meno päällä, löysin yhteensä 49 muuttavaa kuudessa parvessa. Kaikilla oli selkeästi muuttosuuntana E tai NE. Sepelkyyhkyjä onnistuin näkemään pari parvea, niissä oli lintuja yht 18. Päivän mielenkiintoisin petolintuhavainto tuli kun löysin pilvien seasta liitävän linnun, en onnistunut saamaan kaukoputkeen tätä petoa vaan se jäi täysin kiikarihavainnon varaan. Sen kuitenkin näin että kyseessä oli varmasti haukka ja hieman isompi sellainen. Päädyin lajiarveluissani todennäköisen buteon puoleen, joko hiirihaukka tai piekana.

Varislinnuilla tuntui olevan myös meno päällä, yksittäisiä tai pieniä parin kolmen linnun parvia meni kohden pohjoista / koillista. Naakka, varis ja yksinäinen harakka olivat ainoat sen lajiryhmän edustajat. Kiurulla oli muuttoa, kuulin päivän mittaan parisenkymmentä kertaa kiurun ääntä ja aina kun löysin kiurun niin niitä olikin useampia. Paljonko oli todellinen määrä yksilöistä jää täysin arvailujen varaan. Peippolintuja summasin tällä kertaa kolmisenkymmentä, peippolintuihin luetaan kaikki peipot, järripeipot, viherpeipot ja muut samaa kokoluokkaa olevat linnut jotka jäävät tunnistamatta. Palokärki myös huuteli SE-puolella eli samalla kohdin kuin aikaisempanakin vuotena.
Tässä oli tämän aamuisen retkeni lintuharjulle saldoa mutta homma jatkui heti kun olin ehtinyt kotiin koska sää oli parantunut.

Kotiterassilta näin seuraavan tunnin kuluessa  kaksi metsähanhea, joilla oli selvä kokoero. Todennäköisesti kyseessä oli lajinsisäinen vaihtelu eivätkä linnut olleet kahta eri lajia hanhia. Myös isokoskelo-koiraan näin lentävän kohden Lavajärveä. Isokoskeloksi sen tunnistin selvästä värirajasta pään tumman ja valkea kaulan osalla. Mikäli tätä värirajaa en olisi nähnyt niin lintu olisi voinut olla tukkakoskelo. Töyhtöhyyppiä matkasi koilliseen pari parvea, 12+6 lintua. Varislintujen muutto tuntui jatkuvan koska näin kotiterassiltakin parisenkymmentä N / NE matkaavaa lintua. Pikkulinnuista piristäviä olivat urpiaiset (väh 3) ja puukiipijän ääni lähimetsästä. Myös pitkästä aikaa kuulin hömötiaisen tiititystä ja kuusitiaisen kolmiosaista laulua.