Mekot aloitti ja pietsu lopetti 3.4.

Kokoonnuimme jälleen Harjunmäen rinteeseen, tällä kertaa pohjoisosan rinteen päälle joka oli katsottu edellisellä käynnillä. Tästä uudesta paikasta näkyy itäpuolen maastot paremmin. Staijaus- urakkamme alkoi jälleen hiukan ennen auringonnousua vaikka itse aurinko ei suostunut näyttäytymään. Matka Harjunmäelle tehtiin vielä "pimeässä", niinpä pääsimme yllättämään yhden lehtokurpan tieltä. Se oli jo päivän toinen kurppa, ensimmäisen kuulin odottaesssani Karia kotipihassa. Samoin pääsin aamulla todistamaan lehtopöllön kiivasta soidinääntelyä aivan kotipihan vieressä, tietenkään se ei suostunut ääntelemään Karille. Alhon Antero tuli myös mäelle samoihin aikoihin. Heta-koira ei suostunut nousemaan Karin autoon, syytä ei keksitty, joten se jäi kotiin jatkamaan hieman kesken jääneitä uniaan


Aamumme alkoi hyvin, merikotka löytyi ensimmäisen tunnin aikana matkaamasta pohjoiseen. Tätä lintua saimme katsella hyvin, se mennä liiteli matkalentoaan niin paljon läheltä. Aluksi lajivaihtoehdot kävivät kyllä joko mako tai meko, mutta lopulta se oli selkeä merikotka. Nyt peto-oppaasta katsottuna se oli todennäköisesti 1. kv (kalenterivuoden) lintu. Seuraava meko nähtiin klo 8.00 ja sitä seuraava 8.05 matkalennossa kohti koillista. Nämä kaverit menivät hieman kauempaa. Joskus uramme alkuvuosina (1970-luvulla) tällaisesta kotkien muutosta ei voinut uneksiakaan. Nyt ne kuitattiin tunnistamisen jälkeen merkitsemällä havisvihkoon ja sillä hyvä.

Kuvan hanhet ovat Parikkalasta, kahta eri lajia, mitä? Kuvaaja Harri Partanen

Puhuimme paljon länsi-Suomessa olevista hanhista joita on satamäärin siellä lepäilemässä. Koska ne lähtevät jatkamaan muuttoaan ja siitä että niiden mahdollinen reitti kulkee tästä koilliseen, onhan niitä nähty muina vuosina isoja määriä. Jälleen tänään jouduimme pettymään, näimme 3 parvea joissa oli yhteensä 9 lintua. Täytyy vain toivoa että osuisi hanhien menopäivänä Harjunmäen rinteelle, sieltä on niin hyvä näköala. Joutseniakin meni yli 80 yksilöä 14 parvessa, lisäksi kuului paljon lähijärvien kailottajien huutelua. Yhdessä 4 yksilön parvessa oli selvästi muita pienempi joutsen mutta kun sitä kaikki kolme olivat riittävästi tarkastelleet päädyimme lajin sisäiseen vaihteluun (koon puolesta) ja niin jäi pikkujoutsen vielä odottamaan.

Määritettyä lokkia emme saaneet mutta yhden ison (n 20 yksilöä) parven Antsu löysi W-puolelta. Niitä katsellessa vaihtoehdot kävivät harmaalokin ja naurulokin välillä, etäisyyttä lokkeihin oli kuitenkin niin paljon että varmuuden vuoksi määritys jäi larus sp:ksi. Pikkulinnuista jäi mieleen muuttavaksi luokiteltavien mustarastaiden määrä (12), paikallisia laulajia todettiin aamun hetkinä olevan 4 taholla. Pikkurastaita (punakylkirastas tai laulurastas) näkyi pari kappaletta.

Kiuruja summattiin 16 muuttavaa, laulavia kiuruja kyllä kuului useasti mutta näitä emme laittaneet erikseen ylös, vain selkeästi muuttavat kiurut. Töyhtöhyyppiä laskettiin vajaa kolmekymmentä muuttavaksi luokiteltavaa, sepelkyyhkyjen (51 m) kohdalla jäimme vielä odottamaan isompaa muuttoryntäystä. Harjunmäen rinteet tuntuvat vetävän pajusirkkuja puoleensa, tänään nähtiin kaksi pajusirkkua, tässä kuivassa mäntykankaan hiekkaharjulla!  Korpeilla löytyi mienkiintoinen keräytymä tai sitten se oli muuttoparvi kun 10 linnun parvi lipui hiljakseen pohjoista kohti. Pulmunenkaan ei ollut vielä jättänyt etelän asukkeja, ainakin yksi ääntelevä pulmunen nähtiin.

Taas tänään saimme hyvän oppitunnin isolepinkäisen äänistä ja käyttäytymisestä. "Ison lantun" (lanius excubitor) äänistä sanotaan että hyvin monipuolinen äänivalikoima, matkintoja yms... Eli lintu on hyvin hankala kaveri koska se voidaan sekoittaa hyvin moniin lajieihin. Aina täytyy löytää äänen aiheuttaja ennen kuin voi varmasti sanoa mikä se on.
Käyttäytymiseen liittyvät oppitunti tuli kun löysimme "lantun" läheisestä puusta suussaan pieni hiiri tai myyrä. Lintu laittoi saalistaan puun oksahankaan ja otti makupaloja, nappasi syötävän taas suuhunsa ja vaihtoi oksanhankaa ja näin toimien se jäi nauttimaan saaliistaan kun emme jaksaneet sitä kovin pitkään seurata. Hetken päästä lintu oli kadonnut saaliineen.

Piekana netistä kaapattuna

Piekana lopetti päivän urakoinnin, näinhän totean otsikossa. Tätä pietsua ennen olimme yhyttäneet yhden muuttavan hiirihaukan Antsun löytämänä, tämä piekana löytyi W-puolelta Karin ansiokkaan haravoinnin seurauksena. Muistelimme maineikkaan Vatulanharjun kovia piekanan muuttoparvia haikeina, se oli hienoa aikaa. Päivän lajisummaksi saatiin 30 lajia, tämän kevään "ennätys" Samoin tehtiin päivän lämpötiloissa ennätys kun celciusasteet kohosivat lähes kuuteen asteeseen kun aurinko näyttäytyi hienosti lämmittäen. Päivän tuulet olivat aivan mahtavat (0-1 m/s), kertaakaan ei tarvinnut keräillä mitään ja makkaranuotiolla saattoi olla paljain käsin. Se vasta oli mitä parhainta retkielämää.