Marjareissu heinäkuun lopuksi, vähän lintujakin

Sain aamulla seiskan jälkeen puhelinherätyksen kun Hanski lähetti teksitiestillä haasteen tunnin kisaan. Olen sen verran kilpailukärpäsen purema lintumies että aina otetaan haaste vastaan. Siis nopeasti ylös ja kahvinkeittoon, olin valmis aloittamaan 8.15 Heti huomasin että lintuelämä oli hyvin hiljaista, ei oikeastaan lentänyt mitään taivaalla, äänistä pääsin tunnistamaan joitakin lajeja ja niinpä Lavajärven saldoksi jäi 12, parhaana ehkäpä yksinäinen gavia jota en päässyt tunnistamaan vaan se jäi sp:ksi. Lintu oli todennäköisesti kaakkuri joita olen nähnyt Lavajärvessä, kuikkia ei ole tämän kesän aikana vielä näkynyt.

Hanski majaili mökillään Hailuodossa ja hän sai kasaan n 20 lajia, parhaina kuovi, pensastasku ja törmäpääsky. Kolmas kisan osanottaja Antsu majaili mökillään Näsijärven rantamilla ja hän sai kasaan tasalukeman 30 lajia. Antsu valitteli että naapuriston koirat pilasivat hänen äänimaailmaansa kilpahaukunnallaan, mihinkä olisi kivunnut Antsun mökin saldo jos ne koirat olisivat olleet hiljempää? Tämä kisa oli taas hauska "herätys" tähän harrastukseen!

Siinä jatketulla aamukahvilla Niina kanssa heräsi ajatus, olisiko marjareissun vuoro. Vaimoni tuntee tämän seudun polut ja tiet oikein hyvin ja hän vinkkasi tietävänsä pari metsämansikkapaikkaa jotka voisimme käydä tarkastamassa. Olihan niitä, jos ei nyt aivan litratolkulla niin kyllä sieltä saatiin ihan hyvä määrä tätä mansikkaherkkua.

Seuraavaksi oli suunta mustikkapaikalle ja siellä oltiinkin sitten reilun tunnin verran. Kyllä niitä kerää noukkurilla mutta niiden perkaaminen on sitten taas oma lukunsa. Jos selkä ei väsy mustikoita poimiessa niin sitten viimeistään niitä peratessa. On se niin ärsyttävää puuhaa, hieman märkiä mustikoita peratessa että meinasi hermo mennä. Mutta kun löysi oikean asenteen ja hyvän paikan niin ei pieni sadekaan haitannut. Aikaa siinä perkuussa menee melkein saman verran kuin marjastamisessa, hyvä mieli on sitten taas hieno palkinto, vielä jos saa tuoretta mustikkapiirakkaa niin se kruunaa kaiken vaivannäön.

Reissulta jäi vielä korien pohjalle hieman kanttarelleja joten iltaruokana on sitäkin herkkua. Heta-koira nautti metsässä olemisesta, siellä on niin paljon outoja ja uusia hajuja että siellä kelpaa olla mukana. Meidän vanha rouva, Heta on jonkin verran yli 10-vuotias, ei kyllä halaja minnekään meidän luota joten se on oiken hyvä retkikaveri.