Puolukassa

Teimme yllättävän päätöksen ke iltapäivällä, lähdimme metsästämään kanttarelleja ja puolukoita. Vaimon sana on laki, olen sen todennut pienen eloni varrella. Läksimme katsomaan aivan tuosta läheltä niitä kanttarelleja ja mukaan otimme noukkurit varmuuden vuoksi.

Eikä se paikka pettänyt, ei saalis nyt aivan ruhtinaallisen iso ollut mutta kuitenkin nyt jotain saatiin paistinpannun pohjalle. Olemme tottuneet jo tähän että hyvin rikkaat saaliit kiertävät meitä. Yhden ämpärillisen verran kun vielä joskus löytäisi. Parempi tyytyä edes tähän vähään eikä hamuta pilviä taivaalta.

Onneksi mukana olivat noukkurit, niille löytyi nyt käyttöä. Paikka oli kuin kuiva mäntykangas, Puolukoita tuntui löytyvän aika hyvin, olimme vajaan tunnin ja saaliina oli kaksi ämpärillistä tätä metsän herkkua joka maistuu kyllä sitten talven kylminä aikoina. Siinä noukkuroidessani marjoja muistelin samalla edellisiä vuosia jolloin ollessani marjassa kuulin kurkien ääntelyä ja taivaalta löytyi kaartelevia pitkäkauloja. Ilmassa oli jo syksyn tuntua.

Koiramme Heta oli myös mukana, "hän" pysyi hyvin lähellämme eikä vinkunut yhtään minnekään vaikka lähellä oli yksi koirahoitola josta kuului haukuntaa. Toki olimme hyvin tarkkana koko ajan sillä koiran retkistä ei koskaan tiedä. Puolukoita ei koiramme kyllä syö, sen havaitsimme, eikä ihme, onhan ne niin ärhäköitä koirankin suuhun. Puolukka oli hyvä kerätä, niitä sai aika nopeasti noukkurin verran ja hetkessä oli ämpäri täynnä. Siitä takaisn kotiin ja perkaamaan päivän saalista. Sekin työ oli paljon helpompaa kuin mustikoiden perkuu.

Kävimme vielä kerran päivän päätteksi katsomassa oliko eräällä vuorella yhtään puolukoita mutta saimme pettyä, niitä oli hyvin vähän mutta teimme uuden löydön kun saimme seuraksemme yhden syksyisen vanhan tuttavamme eli hirvikärpäsen. Niitä tuntui olevan aika lailla eikä siellä voinut hakea yhtään hetkeä pitempään vaan oli syytä suunnata kotiin suorittamaan hirvikärpästarkastus sillä ne ovat aika epämiellyttäviä vieraita ihollamme. Kun otin paitani pois niin näitä venkoilijoita löytyi ainakin 4 kappaletta t-paidasta. Näin oli syksyn puolukkareissut avattu.

Lintuhavainnot jäivät aika vähiin, palokärki huuteli päivän ekan reissun aikana ja samoin käpytikka. Toisella reissulla sain havainnot sini ja talitiaisista, saattoi siellä olla joku phyllarikin. Kotona peratessa marjoja kuulin kun paikalliset kurjet huutelivat tuossa Laurilan peltovainoilla. Samoin näin kun yksinäinen tuulihaukka lensi pihan yli. Lntumaailma on vielä hyvin hiljainen.